Koin saman marraskuussa ja samoin ajoituksin lähes. Ei tullut spontaania keskenmenoa, vaan lääkeillä tehtiin supistukset ja sairaalassa sitten tuli sikiö niiden avulla pois. Tuntui tosi rankalta ottaa nuo supistuksia tekevät lääkkeet kun raskausoireet olivat sikiön sydänäänien loppumisesta huolimatta kovin voimakkaita ja pääni (ja sydämeni) käski suojella sikiötä eikä suinkaan "lähdettää" sikiötä. Hyvin toivottu lapsi olisi ollut.
Otan osaa ja pahalta tuntuu kun päästän nuo tunteet ajatuksiini. Mua auttoi jaksamaan se, että meillä on jo 2 lasta jotka saavat arjen rullaamaan ja antavat ajateltavaa ja iloa kovasti. Itselläni myös raskaushormoni tippui nopeasti sairaalasta pääsyn jälkeen (yhden yön olin ja melko usein kuulemma ei tarvitse yöksikään jäädä) mikä helpotti oloa sitten. Joskushan raskaushormoni laskee hitaasti lääkkeellisen hoidon jälkeen.
Olen kokenut myös spontaanin keskenmenon, mutta henkisesti otti kovemmille tämä jälkimmäinen kun itse piti aloittaa lääkkeiden otto eikä luonto ns. hoitanut asiaa. Halusin useamman lääkärin mielipiteen ennenkuin suostuin ekat lääkeet nielemään, jotta ei vaan sitten mielikuvitukseni lähtisi laukkaamaan ja kun olo oli niin raskaana olevan. Suosittelen sulle samaa - vaikka lopputulos ei siitä muutukaan - oli se itselleni tärkeää - siis tietää, että suojelin lastani niin pitkälle kuin mitenkään järkevää.
