Keskenmeno ja sen pelko =(

Niinhän tässä raskaudessa sitten kävi,että vauva kuoli viikolla 16+2.Tämä oli sitten 6.keskenmeno.Pää ei oikeen enää kestä ja pakko hakea jo ammatti apua.Niin paljon moni asia oli kiinni tässä raskaudessa,joka kylläkin oli iloinen luomu yllätys,kun muut ovat saaneet alkunsa clomifenillä.
Viikonloppuna oli synnytys ja olen ihan rikki kaikesta.Fyysiseti kaikki ok ,mutta henkisesti ei.Kaikki tutkimukset ovat meneillään ja saan kaikki kokeet ja testiti uudessa raskaudessa,mutta kuka sitä uskaltaa enää edes yrittää.Ei mun mielenterveys enää kestä ja vauvaa kuitenkin vielä haluaisin.Mies kieltäytyi kans,koska ei kestä nähdä mun enää kärsivän.Kolme lasta meillä kuitenkin jo on.Miten ihmeessä tästä selviää.Onko muita joilla paljon ollut keskenmenoja ja onnistuneita raskauksia ja miten ootte päässeet yli niistä?
Mun lapset on 98,01,ja 05.Keskenmenot:1kohdunulkopuolinen raskaus,keskenmeno7+5,6+5,9+2,16+2 ja 18+5joka johtui napanuoran kiristymisestä vauvan kaulan ympäri. :'(
 
Voi itku... :hug: Kyllä tuollainen pistää miettimään, että minkä ihmeen takia pitää yhdelle ihmiselle antaa tuollainen määrä menetyksiä ja kärsimystä :'( Voin kuvitella että varmasti tuntuu, ettei enää uskalla yrittää ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Ammattiapu olisi varmaan hyväksi kenelle tahansa tuollaisten kokemusten jälkeen. Voimia kovasti!
 
joo
Minä suosittelen ammattiavun lisäksi vertaistukea!! Mua on ainakin se auttanut kaikista eniten, kun menetimme lapsemme. Eikös yahoo:ssa ole "tuntematon enkeli"-sivusto juuri kohtukuolemien kokeneille?!
 

Yhteistyössä