V
Vuodattaja
Vieras
En tiedä olenko vieläkään toipunut siitä. 
Eli kaukaisesti tuttu ihminen muutti tähän samaan pihapiiriin viime talvena ja alkoi sit keväällä lähestyä mua. Tuli käymään ja oli tosi mukava. Pikkuhiljaa voitti mun luottamuksen ja lopulta uskalsin avata kovia kokeneen sydämeni.
Hänen kauniit sanansa tekivät nannaa mun rapistuneelle itsetunnolle ja meillä tuntui olevan paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita yms.
No, sit alkoi toinen puoli kolikosta tulla esiin.
Ensinnäkin mies oli kiinni exässään ja hän joutui esim. salaamaan suhteensa minuun ettei exä pistä ranttaliksi, tee itsemurhaa, kiristä lasten tapaamisilla jne.
Toisekseen alkoi käydä ilmi, että miehellä on tapana laskeskella lööperiä ja keksiä pitkiäkin valheellisia kertomuksia, joilla yritti vaikuttaa minuun.
Mies oli myös täysin hukassa oikeasti siinä, että mitä elämässään haluaa ja välillä elämänhalunsakin oli kokonaan tipotiessään. Kesän aikana oli yksi vähemmän vakava ja toinen erittäin vakava itsemurhayritys. Toisella kerralla olisi kuolema ollut todennäköinen ellen ehtinyt ajoissa paikalle soittamaan apua.
Miehellä oli myös alkoholiongelma. Ja jeesasin häntä monessa asiassa, kun oli humalassa sössinyt tai ei krapulaltaan kyennyt hoitamaan jotain asiaa.
Hän oli erittäin mustasukkainen ja jostain kuvitelluista asioista nousi hirveä haloo ja minun piti esim. poistaa puhelimestani miespuolisten kavereiden numeroja, enkä olisi saanut jutella esim. kauppareissulla kenenkään miehen kanssa.
Järkyttävintä tilannetta en uskalla edes tähän kirjoittaa, mut silloin säikähdin tosissani.
Ja mitä sain tästä kaikesta... öööööö.... muutaman luonto/kalastusretken. Vaakakuppi jäi aika paljon miinukselle.
En todellakaan ymmärrä miksi jäin moneksi kuukaudeksi tuohon h##vettiin...
Taisin hetkeksi sokeutua ja elin vain siinä kaaoksessa, kadottaen itseni ja sen mitä elämältäni haluan.
Huhhuh, ei ollut mikään unelmien kesäromanssi, josko ens kesänä ois jotain vähän mieltäylentävämpää...
Eli kaukaisesti tuttu ihminen muutti tähän samaan pihapiiriin viime talvena ja alkoi sit keväällä lähestyä mua. Tuli käymään ja oli tosi mukava. Pikkuhiljaa voitti mun luottamuksen ja lopulta uskalsin avata kovia kokeneen sydämeni.
Hänen kauniit sanansa tekivät nannaa mun rapistuneelle itsetunnolle ja meillä tuntui olevan paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita yms.
No, sit alkoi toinen puoli kolikosta tulla esiin.
Ensinnäkin mies oli kiinni exässään ja hän joutui esim. salaamaan suhteensa minuun ettei exä pistä ranttaliksi, tee itsemurhaa, kiristä lasten tapaamisilla jne.
Toisekseen alkoi käydä ilmi, että miehellä on tapana laskeskella lööperiä ja keksiä pitkiäkin valheellisia kertomuksia, joilla yritti vaikuttaa minuun.
Mies oli myös täysin hukassa oikeasti siinä, että mitä elämässään haluaa ja välillä elämänhalunsakin oli kokonaan tipotiessään. Kesän aikana oli yksi vähemmän vakava ja toinen erittäin vakava itsemurhayritys. Toisella kerralla olisi kuolema ollut todennäköinen ellen ehtinyt ajoissa paikalle soittamaan apua.
Miehellä oli myös alkoholiongelma. Ja jeesasin häntä monessa asiassa, kun oli humalassa sössinyt tai ei krapulaltaan kyennyt hoitamaan jotain asiaa.
Hän oli erittäin mustasukkainen ja jostain kuvitelluista asioista nousi hirveä haloo ja minun piti esim. poistaa puhelimestani miespuolisten kavereiden numeroja, enkä olisi saanut jutella esim. kauppareissulla kenenkään miehen kanssa.
Järkyttävintä tilannetta en uskalla edes tähän kirjoittaa, mut silloin säikähdin tosissani.
Ja mitä sain tästä kaikesta... öööööö.... muutaman luonto/kalastusretken. Vaakakuppi jäi aika paljon miinukselle.
En todellakaan ymmärrä miksi jäin moneksi kuukaudeksi tuohon h##vettiin...
Taisin hetkeksi sokeutua ja elin vain siinä kaaoksessa, kadottaen itseni ja sen mitä elämältäni haluan.
Huhhuh, ei ollut mikään unelmien kesäromanssi, josko ens kesänä ois jotain vähän mieltäylentävämpää...