kesälomapainajainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Stella
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Stella

Vieras
Mitä tehdä kun minun ja mieheni kesäloma-ajatukset eivät sovi yhteen ollenkaan? Lisäksi perheeseen kuuluu 7v tytär.

Mies istuu kotona sohvalla tai haluaa mennä mökille. Mikään muu vaihtoehto ei tule kysymykseen hänelle. Itse rakastan matkustelua (kotimaa ja ulkomaat). Pidän sosiaalisesta elämästä ja uusista kokemuksista. Haluan nähdä ja kokea paljon. Tyttären kanssa kaksin menemme sitten joka paikkaan. Olen kuin yh-äiti !! Mitähän se lapseenkin vaikuttaa kun emme PERHEENÄ tee mitään?

Nytkin mies on yksin mökillä (eikä kuulemma tiedä koska palaa) ja minä&tytär kotona. Ja kaikilla on loma!!
 
Mitä itket?
Ei millään pahalla, mutta jotain muuta huomiota sinä varmaan mieheltä kaipaat, kuin lomariitelyseuraa.n Ajattele lasta.
En minä ainakaan pienenä tyttönä jaksanut katsella jotain isin ja äitin kinastelua kesä kesän perään. Semmoista perkeleen pikkurähinää kokoajan, sinänsä vaaratonta, mutta rasittavaa.
Kuka unohti laittaa kaljaa kylmään ja kuka käveli isin löhöpatjan yli pakaisilla tassuilla, pitääkö tuo koira tappaa vai tuleeko tänne KURI!!
Toivoin aina, että se lapsellinen ukko katoaisi savuna ilmaan, että ihmisillä voi olla hauskaa, äitikin olisi hauskempi.
Kai se sinunkin miehesi on ihan samanlainen paska, ku kaikki muutkin suomalaiset jästipäät-
Ole iloinen , jos se päästää sinut sinne matkustelemaan.Mene tyttären kanssa.Minä ainakin olisin tyttönä arvostanut äitin ja tytön yhteiseloa, mutta kun se ei saanut edes pieraista ilman sitä ukkoa.
Isi on kiva, ja äiti on vähän enemmän kiva, harmi vaan, että kummastakaan ei ollut mihinkään muuhun kuin paskan jynkkäämiseen. Sinne meni minun lapsuus sitä kuunnellessa, ja paljonpa kukaan kuitenkaan enää muistaa niitä saatanan lämpimiä kaljoja tai isin paskaista lepotuolia. Se on päässyt suihkuun monta kertaa sen jälkeen, ja koirat on kuollu ja kuopattu.
Kyllä ne nyt saa olla kahdestaan siellä ja viettää lomia.
Enpä ola kuuntelemassa mistä vitusta ne nyt siellä rähisee.
Aion säästää moisen paskan omilta lapsilta. Jos ukko tykkää olla mökillä enemmän, niin eikö sen ole parempi sitten olla siellä. Kyllä iso mies tietää sen verran, että ehkä hänkin haluaa lasta suojella kesälomatappelulta. Kanna sinäki kortesi kekoon.
Eikö sulla ole ystäviä, jos olet sosiaalinen ?,niin mene kyläileen jollekin kellä on lapsia. Vai taitaa olla kaikki muutkin lapsiperheet kesällä niin ratkiriemukasta seuraa, että vähemmän viitsii kyläillä heidän luona.

En teistä tiedä mitään, puhun kuitenkin tässä nyt omasta elämästä. Vituttaa kun muistaa .
 
lapsesi kanssa kaikessa missä mielenne tekee. Jos tykkäätte mennä ja mies viihtyy puolestaan mökillä niin teillähän on asiat tosi hyvin, kaikilla kivaa kesä. Kärsin ite pienenä tosi paljon kun vanhemmat väkisin jyysti yhdessä vaikkei ollu mitään yhteistä kiinnostusta. En kyllä tiiä yhtään lapsiperhettä kellä olis perheenä kivaa tekemistä yhdessä. Olen sinkkuäiti, reissataan pojan kans paljon kotimaassa.
 
Kyllä meidän perhe minun lapsuudessa vietti kaikki lomat yhdessä, ja onnellisesti! Mökillä viihdyttiin kaikki (siellähän voi tehdä jokainen mitä tykkää) ja reissut reissattiin porukalla. Samoin minä ja mieheni jaamme samanlaisen suhtautumisen lomanviettoon; mökillä on ihanaa yhdessä, ja välillä voi sitten tehdä ""piristysretkiä"" ihmisten ilmoille:)

Ihmettelen kyllä näitä kirjoituksia lomariitelystä ja täysin vastakohtaisista sunnitelmista.. Miten olette päätyneet yhteen niin eri paria olevan ihmisen kanssa, että vapaa-aikana ette kestä toisianne?
 
Tulee väkisinkin tunne että jos loma ja vapaa-aika tuottavat noin paljon ongelmia ja katkeruutta kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää, on suhteessa jotakin muutakin pielessä.

Missä on asioista keskusteleminen, kompromissien tekeminen ja ilo siitä että kumpikin puoliso saa tehdä lomalla myös sitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Esim viikko niin että toinen on mökillä, toinen reissussa. Ja toiseksi viikoksi lapset mummolaan ja pari yhdessä kylpylään. (tämä nyt vaan ihan esimerkkinä).

Tuntuu kamalan yleiseltä ettää asioista ei puhuta. Sitten kumpikin katkeroituu kun ei saa suhteelta sitä mitä haluaa. Vaikka se kumppani tuntee sinut kuinka hyvin, hän ei osaa lukea ajatuksiasi. Puhumisen (säännöllisenä ja rakentavana) voimaa ei pidä aliarvioida. Jos 10 vuotta padotaan asioita ja sitten läväytetään toisen naaman eteen kaikki, on turha valittaa ettei keskustelusta mitään hyötyä ollut, ei se mitään muuttanut että avauduin. Toista täytyy pitää jatkuvasti ajantasalla siitä, missä suhteessa mielestänne mennään, oli se sitten hyvää tai pahaa.
 
Jos tunnet itsesi yh-äidiksi, niin keskustele yh-palstalla.
Vilkaise pienperheyhdistyksen sivuja. Viikolla oli Hesarissa iso juttu yh-perheiden kesänviettotavoista.

Minäkin olin yh avioliitossani. Ajelin lasten kanssa jatkuvasti jossakin ja mies viihtyi mökillä. Jos sinulla on ajokortti, niin paina kaasua.

Jos ajokorttia ei ole, hommaa VR:n kesäpassi.
Sitten vain reppu selkään ja ei kun menoksi.

Kysäiset sitten matkan varrelta kännykällä mieheltäsi, että tuliko kalaa, kävitkö jo saunassa, uimassa. Nyt on vattuaika. Ehkä miehesi voisi poimia sillä aikaa vattuja.

Arvaa vain miten hauskaa on kirjoitella täällä netissä, järsiä omenaa, lähteä kohta kahville ja lapset ovat jo aikuisia.
Olivat käyneet eilen syömässä jossain ravintolassa.

Hauskaa unikeonpäivää. Tämä päivä oli meillä kesämökillä hupipäivä. Toivottavasti nykyinen onni osaa tipahtaa yhtä mätkähtäen uima-altaaseen kuin minä aikoinaan.
 
Mä ymmärrään ap:ta erittäin hyvin. Eikö se nyt ole ihan normaalia, että vaimo haluaa viettää lomansa miehensä kanssa, ja vieläpä niin, että nauttisi lomasta?!?

Mun isä ei koskaan lähtenyt mun ja mun äidin kanssa minnekään. Se tuntui mun äidistä hirmu pahalta, kun hänen miehensä ei halunnut tehdä mitään yhdessä perheenä. Se tuntui minusta pahalta, koska kaikki aina kysyi, että ""mitenkäs se teidän iskä ei lähtenyt matkaan?"". Ja se tuntui pahalta, koska näin miten pahalta se äidistä tuntui.

Toki ymmärrän isäänikin, ja olen sitä mieltä, että lomat pitäisi viettää niin, että molemmilla on mukavaa.

Eikö hyvä ratkaisu olisi se, että osa lomasta ollaan perheenä reissulla, ja mieskään ei ole naama mutrussa vaan yrittää nauttia, ja sitten puolet lomasta tehdään mitä isä haluaa, eli mökkeillään jne. ja silloin ei äidillä (vaimolla) ole oikeutta valittaa ja nipottaa, vaan pitää yrittää vain viihtyä ja asennoitua oikein.

Ei tuollainen ole mistään kotoisin, että avioliitossa ollaan, ja kaikki tehdään erillään.

Toki tuokin on niitä juttuja, joita olisi kannattanut miettiä jo ennen avioliittoa. Omasta lapsuudesta ""viisastuneena"" olen valinnut miehen, jolla on suurinpiirtein samanlainen ajatusmaailma kuin itsellänikin. Eipähän tule riitaa ja känää.
 
Juuri tällaiset viestit auttavat varmasti alkuperäistä! Siis jos joku valittaa jotain, niin heti vaan kehiin, että meillä ei tuota ongelmaa ole.

Jos joku epäilee kumppaninsa pettävän, niin heti vaan viestiä, että minä en epäile. Jos joku saa liian vähän seksiä, niin eikun taas: 'Meilläpä on seksiä riittävästi!' Jos taas jonkun mies tiiraa pornoa netistä, niin vastaukseksi: 'Minun mies ei tiiraa'

Tosi hyviä vastauksia!
 
Ja minä kun en mitään sepittele!!!!! Olen REHELLINEN ja LUOTETTAVA ja yritän kaikin voimin saada suhteen mieheeni kuntoon. Ehkä olen kuitenkin liian kiltti (?), pitäisi laittaa äijä ruotuun. Mutta kun en ole mikään nalkuttava akkakaan; sen puolen meillä hoitaa mies (uskokaa tai älkää)!
Joten en voisi kuuna päivänä kuvitella parantavani jotain asiaa lähtemällä vieraan miehen matkaan!!! Häpeä ehdotustasi!!! Ei millään pahalla, mutta ...
 

Yhteistyössä