Esikoinen käynnistettiin 42+1 kun kaikki paikat epäkypsät. Neiti suvaitsi syntyä lopulta 42+3 iltayhdeltätoista, 3930 g, 54 cm ja py 38 cm. Mä sain Cytotec-murusia parin pillerin verran kohdunsuulle eikä mitään tapahtunut, ensimmäinen supistus saatiin aikaan oksitosiinilla salissa kun lääkäri päätti että nyt loppuu pelleily. Mulla olisi mennyt sektioon jos ei olisi edes oksitosiinilla lähtenyt, viikkoja jo niin paljon silloin. Itse synnytys salissa meni mukavasti. Pituudeksi merkattu 10 h ja 49 min. Kolme tuntia tuosta olin niin kipeä että ei ole muistikuvia (kalvojen puhkaisusta epiduraalin saantiin). Epiduraali toimi loistavasti ja pääsin ponnistamaan sen kanssa. Episiotomia tehtiin omasta pyynnöstä kun sanoin että ei tule ulos repeämättä - vajaa kymmenen tikkiä siitä taisi tulla. Hyvät muistot on, kun tosiaan lopulta lähti käyntiin.
Mä olen jotenkin niin vattuuntunut edelleen koskien huomista (neuvola)lääkäriä. Meinaan sanoa lääkärille että on se kumma että ollaan sairaalassa ja sillä ei (mukamas) ole ultraa käytettävissä. En todellakaan luota käsikopeloarviointiin vauvan asennosta. Vaadin saada sen ultran ja jos sitä ei ole tarjota tuolla käynnillä niin sitten varmaan varataan uusi aika seuraavalle päivälle tai vaikka ostopalveluna yksityiselle, mulle aivan sama mutta sen tulee hoitua. Tiedän resurssipulat jne., mutta se ei paljoa paina kun on kyse omasta tai lapsen terveydestä. Ehkä mä olen mielessäni tehnyt tästä jotenkin ihan naurettavat mitat saaneen asian, mutta mua vaan ottaa pannuun tällainen heittely terveyskeskuksesta toiseen ja se ettei asiat hoidu kuten pitäisi. Muutenkin uudelleensynnyttäjänä tasan kaksi neuvolalääkäriä, että ei luulisi olevan niin hemmetin hankala saada hommaa toimimaan.
Radi-arvot vähän alkaneet heittelemään, oli toissa-aamuna 5.5 ja seuraavana 6.3 - saisikohan sitä lähetettä äitiyspolille jo ihan vaan noista niin saisi vauvasta painoarvionkin (ensimmäisen laatuaan)? Jos toi perätilavaihtoehdoistakin keskusteleminen menis siinä samalla.
Vahva on tunne siitä että tää on toukokuinen eikä kesäkuinen, että syntyy siellä toukokuun lopussa. Jos päädyn sektioon niin se on sitten luultavimmin kuun vaihteessa. Toivottavasti ei 27.5 sillä todella haluaisin sinne lääkiksen pääsykokeeseen päästä. Mies on sitä mieltä ettei mitään tule tapahtumaan ennen kesäkuuta. Katsotaan kumpi on oikeassa.
Supistelee reippaasti. Päivittäin, tunneittain, ihan kymmenen minuutin väleinkin välillä. Istuessa, kylkeä kääntäessä, kävellessä (varsinkin ylämäkeen, hyi), ihan milloin tahansa. Ei edelleenkään satu varsinaisesti, vetää selän kireäksi ja pistää puuskuttamaan jo kiitettävästi. Tällaisia ei ollu ollenkaan esikoisen kanssa, että on uutta ja ihmeellistä. Jospa nää jopa tekisi jotain muutosta, avaisi ehkä paikkoja tai jotain.
Potkuja en ole tuntenut juuri yhtään tässä raskaudessa. Ei mitään selviä iskuja. Muljahtelua, kaivertelua. Ei ainakaan yhtään iskuja kylkiluihin kantapäillä, kuten esikoisen kohdalla. Korneliuksella on hikkaa parhaimmillaan seitsemän kertaa päivässä ja aktiivista liikuntaa nokosten välissä.
Tässä kun on tullut oltua kotona tammikuusta lähtien niin mä alan kyllä olemaan niin kypsä, että saisi jos syntyä. *syvä huokaus*
Lettu ja Kornelius 35+5
Mulla kävi kakkosen kans niin et mietin et ihan milloin vaan mut ei esikoisen kevätjuhla päivänä kun oli valmistelleet näytelmää jo pitkään niin eiks tää meidän kakkonen syntynyt sit edellisenä iltana. Mun vanhemmat sit kävivät videoimassa esityksen ja näin sen sit sairaalassa :heart:
Mut eilen taisin vihdoin löytää yhden vaihtoehdon jota ei tyrmännyt heti vaan jopa sanoi ihan hyväksi. Apanapa eiks ne vois lyhentää Ben tai Dan/Dani, Ted, Eddi/Eddy? Itse tykkään kovasti nimestä Evan mut se ei kelpaa miehelle ollenkaan. Meillä kaksikielinen perhe suomi/ruotsi ja nimen tulee olla lyhyt ja sopia molemmilla kielillä ja kuulostaa mielellään samalta lausuttaessa. 
