No nyt on piitkältä tuntunut odotus saatu viimein päätökseen täälläkin!!!
:heart: :heart: :heart: Meille syntyi ihastuttava poikavauva (rv 40+5) 3.7.09 klo. 16.22. Strategiset mitat sydäntemme murskaajalla oli 3570g ja 50cm, pipo 35cm :heart: :heart: :heart:
Synnytys sujui hyvin ja vauhdikkaasti
.
Edellinen päivä oli ollut todella rauhallinen, kaikki raskausoireet olivat kuin kadonneet ja olotilakin oli todella hyvä, joka oli kovin epäilyttävää ja aloinkin jo pikku hiljaa epäillä koko raskautta... Ehkä se oli kuitenkin tyyntä myrskyn edessä
Heräsin kesken hyvien unien perjantaina 5.7 aamulla klo. 5 kun jotain nestemäistä lirahti vauhdilla housuihini. Tuotosta hetken tutkiessani päättelin sen olevan loput edellis päivien irronneesta limatulpasta. Unia sitten jatkelin vielä jonkin tovin.
Aamulenkille lähdettyäni klo 10 aikoihin alkoi aivan puun takaanta kunnon napakat suistukset, joita alkoi tulemaan saannöllisesti n.10min välein.
Puoleen päivän jälkeen alkoi supistusten väli tihentymään lähelle 5minuuttia.
Ystäväni oli tullut kylässä käymään, jonka toimintakuva alkoi pian muistuttamaan doulana olemista ns. kokeneen kylän vanhimman tavoin
Supistusten kovetessa ja tihentyessä päätin lopulta soittaa mieheni pikku hiljaa kotiin päin tulevaksi. Automatkan oli aikamoista koittaa istua paikoillaan, kun mieli teki lähinnä roikkua hampailla tuulilasin pyyhkimissä.
Sairaalaan saavuimme klo 14 maissa, jolloin supistuksia tuli 4 min välein, välillä tiheämminkin. Tekivät jo sen verran tiukkaa että olin jo kontillani odotushuoneen lattialla. Synnytyssaliin ohjattiin siitä sitten ja tehtiin sisätutkimus- jossa selvisi että olin jo 6 cm auki tuolloin. Synnytyssuunnitelmani rauhallisesta avautumisvaiheesta, kivunlievityksenä aluksi altaassa istuskelu alkoi näyttämään lähinnä kaavioilta papereissa, jotka jäisivät todellakin sinne suunnitteluasteelle...
Kätilö sanoi että nyt alkaa olemaan vikat hetket päättää haluaako jotain lääkkeellistä kivunlievitystä ja ehdotti epiduraalia. Sitä hieman siinä tuumailin ja yllätyin itsekin että nytkö jo se täytyy sitten ottaa...
Alettiin valmistella puudutuksen laittoa, anestesialääkäriä odotellessa, johon ei pitänyt kauaa mennä, joten jouduin menemään jo valmiiksi petiin oikeaan asentoonkin.
Epiduraali-päätös ei sitten enään yhtään kaduttanut kun tunnin siinä paikallani maatessa ja kärvistellessä lopulta kuitenkin odotellessa meni...
Sain puudutuksen sitten vihdoista viimein klo. 15 jälkeen jolloin olin jo reilu 8cm auki.
Hieman reilu tunti siitä, klo 16.22 pieni poikamme päättikin sitten ensikosketuksensa ottaa tähän maailmaan :heart: Eli tämä pikku kakkosenkin synnytys oli melko helpohko (esikoinen 6h, ponnistus 6min - tikkejä 2kpl), ponnistusvaihe kesti 12min ja siitä selvisin ilman naarmuakaan
Kotiin pääsimme jo eilen kun virkeä, rinnalla viihtyvä vauva oli 24h vanha.
Itse voin erinomaisesti, maito noussut rintoihin ja imetys sujuu loistavasti.
Vauva heräsi viime yönä kerran rinnalle, muuten nukkui hyvät yöunet.
Kipuja nolla, wc.ssä täysin normaalilta tuntuva toimenpide, ainoastaan jälkisupistukset yllättivät näin uudestaan synnyttäneenä! Mutta muuten aivan mahtava fiilis ja ihmettelenkin että tässäkö tämä sitten oli - jonka tuloksena aivan mahtava pieni ihme :heart: :heart:
Heidi ja poju melkein 2 vrk