Umayya : myös mä muistan sun nikin jostain, en vaan saa päähäni mistä 
Täällä ei olossa mitään muutoksia, ruokaa menee ihan tuhottomat määrät alas ja vieläkin on nälkä ja väsyttää kamalasti. Housuista enää 3 menee päälle mahan kohdalta. Työkaveri sanoi et sulla on joko viikot väärin tai odotat useampaa hänellä itellään kaksoset ja tuumasi tuon kommentin kun kokeili mahaani. Josko siellä olisi kumminkin vaan yksi ja viikotkin ihan oikein (sen sairaalareissuni ja syömieni lääkkeiden vuoksi toivon noin).
Meidän lapsosten ikäeroksi tulee vajaa 4v5kk ja 2v11kk. Nuo kaksi edellistä siis syntyneet vajaan 1,5v ikäerolla ja hengissä ollaan vielä :heart:
Miehen tuntemukset vielä hyvin "jalat maassa" olevia raskauden suhteen, häntä enemmin tässä vaiheessa kiinnostaa mihin autoon keväällä vaihdetaan koska se on pakosti edessä. Ei tuo meidän auto enää vedä sisuksiinsa turvakaukaloa 2 turvaistuimen lisäksi. Onneks mies suhtautuu noin kuin tekee, osaa rauhoittaa mua kun ite hermoilen ties mistä.
Ollaan kerrottu kyllä kaikille lähipiirissä ja töissä tästä raskaudesta. Minäkin määräaikaisena tällä hetkellä ja sopimus loppuu vuoden loppuun mutta joskin sitä jatketaan kevääseen asti.
Ehkä syy asian näin aikaiseen kertomiseen se että kaiken syksyisten murheiden jälkeen yllättäen meidän naamoille levisi hymy ja ihmiset sitä ihmettelivät.. Tapasin siis syksyllä isäni ekaan kertaan 11 vuoteen ja sain kuulla hänen kuolevan lyhyen ajan sisään. Myös äitini joutui sairaalaan joskin ei niin vakavan asian vuoksi.. Huoli silti kova. Sain isän kanssa käytyä läpi asioita ja sitten jouduinkin itse sairaalaan jonne sain viestiä että isän viimeiset hetket lähestyy.. päivä sen jälkeen kun pääsin itse pois sairaalasta, sain soiton että isä oli nukkunut pois.
Noin kuukausi tuon jälkeen tämä lapsi ilmoitti itsestään ja elämään tuli välillä iloisia uutisia. Tämän vuoksi nautin jokaisesta päivästä koska huomisesta ei ole kenelläkään takeita. Ja kuten edellinen raskaus osoitti, kaikkea voi tapahtua myös sen "kriittisen" 12 viikon jälkeenkin.
Viikon päästä eka neuvola ja 2 viikon päästä lääkäri aika. Ajattelin kysyä tuolta lääkäriltä että voisiko hän saada selville pojan odotusajan ongelmien syyt jos siitä jotain syytä voisi löytyä kirjattuna jonnekin. Itse kun en vielä tässä vaiheessa osaa pelätä verenvuotoja vaan minun pelkoni alkaa varmaan siellä viikoilla 13 tai 14 ja kun niiden runsaiden verenvuotojen syitä ei löydetty tai ainakaan minulle niitä kerrottu (muutenkin jäi tosi huono kuva koko kohtelusta noiden juttujen aikana).
Tänään kaupassa hiplasin niitä 50cm vaatteita ja voihan video että ne oli pieniä :heart: näin se muisti pätkii vaikka ei siitä kauaa loppupelissä ole kun poika on ollut vauva.
Terkuin V-I äiti rv 7+2
Kaikille pienen kullannuppunsa menettäneille suuret halaukset
Täällä ei olossa mitään muutoksia, ruokaa menee ihan tuhottomat määrät alas ja vieläkin on nälkä ja väsyttää kamalasti. Housuista enää 3 menee päälle mahan kohdalta. Työkaveri sanoi et sulla on joko viikot väärin tai odotat useampaa
hänellä itellään kaksoset ja tuumasi tuon kommentin kun kokeili mahaani. Josko siellä olisi kumminkin vaan yksi ja viikotkin ihan oikein (sen sairaalareissuni ja syömieni lääkkeiden vuoksi toivon noin).Meidän lapsosten ikäeroksi tulee vajaa 4v5kk ja 2v11kk. Nuo kaksi edellistä siis syntyneet vajaan 1,5v ikäerolla ja hengissä ollaan vielä :heart:
Miehen tuntemukset vielä hyvin "jalat maassa" olevia raskauden suhteen, häntä enemmin tässä vaiheessa kiinnostaa mihin autoon keväällä vaihdetaan koska se on pakosti edessä. Ei tuo meidän auto enää vedä sisuksiinsa turvakaukaloa 2 turvaistuimen lisäksi. Onneks mies suhtautuu noin kuin tekee, osaa rauhoittaa mua kun ite hermoilen ties mistä.
Ollaan kerrottu kyllä kaikille lähipiirissä ja töissä tästä raskaudesta. Minäkin määräaikaisena tällä hetkellä ja sopimus loppuu vuoden loppuun mutta joskin sitä jatketaan kevääseen asti.
Ehkä syy asian näin aikaiseen kertomiseen se että kaiken syksyisten murheiden jälkeen yllättäen meidän naamoille levisi hymy ja ihmiset sitä ihmettelivät.. Tapasin siis syksyllä isäni ekaan kertaan 11 vuoteen ja sain kuulla hänen kuolevan lyhyen ajan sisään. Myös äitini joutui sairaalaan joskin ei niin vakavan asian vuoksi.. Huoli silti kova. Sain isän kanssa käytyä läpi asioita ja sitten jouduinkin itse sairaalaan jonne sain viestiä että isän viimeiset hetket lähestyy.. päivä sen jälkeen kun pääsin itse pois sairaalasta, sain soiton että isä oli nukkunut pois.
Noin kuukausi tuon jälkeen tämä lapsi ilmoitti itsestään ja elämään tuli välillä iloisia uutisia. Tämän vuoksi nautin jokaisesta päivästä koska huomisesta ei ole kenelläkään takeita. Ja kuten edellinen raskaus osoitti, kaikkea voi tapahtua myös sen "kriittisen" 12 viikon jälkeenkin.
Viikon päästä eka neuvola ja 2 viikon päästä lääkäri aika. Ajattelin kysyä tuolta lääkäriltä että voisiko hän saada selville pojan odotusajan ongelmien syyt jos siitä jotain syytä voisi löytyä kirjattuna jonnekin. Itse kun en vielä tässä vaiheessa osaa pelätä verenvuotoja vaan minun pelkoni alkaa varmaan siellä viikoilla 13 tai 14 ja kun niiden runsaiden verenvuotojen syitä ei löydetty tai ainakaan minulle niitä kerrottu (muutenkin jäi tosi huono kuva koko kohtelusta noiden juttujen aikana).
Tänään kaupassa hiplasin niitä 50cm vaatteita ja voihan video että ne oli pieniä :heart: näin se muisti pätkii vaikka ei siitä kauaa loppupelissä ole kun poika on ollut vauva.
Terkuin V-I äiti rv 7+2
Kaikille pienen kullannuppunsa menettäneille suuret halaukset