kesäloman vietto uusioperheessä

Minulla ei ole omia lapsia, miehelläni on 7v lapsi joka on luonamme joka toinen viikonloppu. Miehelläni on täysi kesäloma ja itselläni vain viikon loma, jota en todellakaan haluaisi viettää silloin kun miehen lapsi on meillä. Mieheni tuttava pyysi meitä Pohjois-Suomeen, niin pohjoiseen kuin vain Suomessa pääsee ja mieheni oli asiasta maininnut lapselleen, joka oli heti että hän tulee mukaan. Mieheni asiasta äsken mainitsi ja ilmoitin, että saavat sitten mennä sinne kahdestaan, etten halua viettää mun ainoata kesälomaviikkoani kuuntelemalla hänen lapsen valittamista automatkalla joko ollaan perillä. Enkä kyllä muutenkaan jaksa sitä valittamista ja näsäviisastelua kuunnella, jota tuo lapsi usein harrastaa. Mä arvasin, että se sanoo asiasta lapselleen joka on tietenkin änkeemässä mukaan. No mieshän repi asiasta herneet, ei mitään sanonut mutta näin kyllä naamasta että sitä vitutti mun asenne.
En kai mä nyt helvetti vietä mun ainoota kesälomaviikkoani korjaamalla mieheni ja hänen lapsen sotkuja, joita saan ihan tarpeeksi harrastaa näinä viikonloppuina kun lapsi on meillä. Muutenkin ärsyttää jo nämä viikonloputkin, kun lapsi on täällä kun sen kamat lojuu aina sen pari viikkoa milloin missäkin, kun lapsi eikä mies niitä näytä korjaavan pois silloin kun lapsi lähtee kotiinsa takaisin.

 

Vietät lomasi miehen kanssa, mies loput lomastaan lapsensa kanssa. Töissäkäyvänä osallistut lapsen ja mieheSI lomaan mahdollisuuksiesi rajoissa.Olethan myös osa uusperhettä.

Siippasi olisi hyvä muistaa, että kun valitsee lapsettoman puolison, kun itse on jo ehtinyt lisääntymään, pitää ottaa se lapsetonkin puoliso huomioon, ei vain oma napansa ja jälkikasvunsa. Se lapseton puoliso on siinä suhteessa sen aikuisen "vuoksi", ei jälkikasvun.

Luulen että siippasi nyt erehtyy, että leikitte ydinperhettä, vaikka UUSPERHE olettekin. Ei porskuteta kuten täsmälleen ennenkin, eikä sinun aurinkosi nouse ja laske miehesi jälkikasvun toivomusten mukaan.

 

Ymmärrän hyvin, että ainoan kesälomaviikon haluat viettää lomaa ilman miehesi lasta. Miehellä on aikaa olla lapsen kanssa muina lomaviikkoina.
Jos muu ei onnistu, niin matkusta yksin, minne haluat tai ole vaikka kotona miehen seikkaillessa lapsen kanssa pohjoisessa.

 

Olen eri mieltä. Kun parsuhteeseen alkaa, ei voi olettaa alkavansa suhteeseen vain tämän yhden ihmisen kanssa, jos ajattelee tulevaisuutta ja suhteen jatkuvuutta. Koko paketti on hyvksytävä kokonaisuutena, lapset anopit, apet ja kaikki muukin mitä uusi kumppani tuo tullessaan. Itse en ikinä olisi jatkanut suhdetta ihmisen kanssa, joka ei olisi täysillä ollut mukana myös lasteni elämässä, kun minulla oli lapsia ensitsestä liitosta. Miehelläni ei ollut, hän otti omani täysin omakseen, koska he kuuluvat pakettiin.

Mutta elämä on valintoja. Voi yrittää omia pelkän miehen, mutta en usko että se tuo suhteellenne vakautta tai jatkuvuutta. Lapsi on kuitenkin miehelle se rakkain. (Ainakin pitäisi olla)

 

Minä olen uusioperheessä myös se lapseton osapuoli. Nyt mieheni lapsista vanhin on jo aikuinen, mutta etenkin lasten ollessa nuorempia lomailimme niin, että mies vietti osan lomasta lasten kanssa, osan vietimme kaikki yhdessä ja osan mieheni ja minä kahdestaan. Mielestäni oli tärkeää, että lapset saivat kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa, tottuivat isän uuteen puolisoon (nuorimman kohdalla tämä oli kaikkein hankalinta, sillä hän on aina ollut isän poika ja oli vanhempiensa eron jälkeen tottunut jo siihen, että isä oli "vain hänen") ja että saimme viettää myös aikaa pariskuntana.

Ap:n loma on kovin lyhyt, joten ymmärrän toiveesi viettää se vain miehesi kanssa. Ja jos eteläisestä Suomesta lähdetään, ovat ajomatkat jo sellaisia, ettei ole oikein mahdollista viettää osaa viikosta kahdestaan ja osaa viikosta lapsen kanssa.

Nyt kun isä on kuitenkin jo lapselle lomasta maininnut ja lapsi haluaa tulla mukaan, minä ainakin mieluummin lomailisin sen viikkonikin sitten lapsen kera. Olen tosin aina pitänyt lapsista ja mielelläni vietän aikaa lasten kanssa ylipäätään, joten siksi minun on helppo sanoakin noin. Jos lapselle ei olisi mainittu mitään reissusta, olisi tässä tapauksessa ollut järkevää, että ap:n ainoa lomaviikko olisi vietetty pariskuntana ja isä olisi voinut viettää vaikka loppulomansa lapsen kanssa matkustellen. Uusioperheelliseksi ryhtyvän on totta kai otettava koko paketti ja on selvä, että lapset tulevat aina olevaan etusijalla, mutta myös uudelle puolisolle on oltava tilaa.

 

Tässä nyt tapahtui sellainen virhe, että mies ei neuvotellut lapsen ottamisesta ensin naisen kanssa. Oma lapsi menee usein kaiken edelle eikä tajuta sitä, että puoliso ei ehkä ajattele samoin. Miehet pitävät lasta mielellään lomalla silloin kun naisystävälläkin on lomaa kun pääsee paljon helpommalla itse. Tässä naisystävällä ei ole lapsia ja hän ei rivien välistä lukien voi sietää koko lasta.

Minä muista myös kun meillä oli vuosia sitten vain yksi yhteinen lomaviikko miesystäväni kanssa. Kun hän sai päättää meidän yhteisellä lomalla oli myös hänen lapsensa (omani ovat jo aikuisia) ja toisen lomaviikon hän vietti itsekseen. Kyllä vähän keitti siis periaatteesta, vaikka minulla ei ole tätä lasta mitään vastaan. Hän on hyvinkasvatettu ja mukava. MInä sitten passasin heitä lomaviikollani mökilläni ja mies lähti toisella lomaviikollaan reissuun kavereilleen.

Kyllähän se nyt on niin, että jos on vain yksi viikko yhteistä lomaa se vietetään kahdestaan ja lapsen voi ottaa myöhemmin ja vanhempi voi viettää hänen kanssaan lomaa sitten kahdestaan. Eri asia on jos molemmilla on yhteistä lomaa vaikka kuukausi niin eiköhän se yksi viikko voisi onnistua lapsenkin kanssa.

 

Tässä nyt tapahtui sellainen virhe, että mies ei neuvotellut lapsen ottamisesta ensin naisen kanssa. Oma lapsi menee usein kaiken edelle eikä tajuta sitä, että puoliso ei ehkä ajattele samoin. Miehet pitävät lasta mielellään lomalla silloin kun naisystävälläkin on lomaa kun pääsee paljon helpommalla itse. Tässä naisystävällä ei ole lapsia ja hän ei rivien välistä lukien voi sietää koko lasta.

Minä muista myös kun meillä oli vuosia sitten vain yksi yhteinen lomaviikko miesystäväni kanssa. Kun hän sai päättää meidän yhteisellä lomalla oli myös hänen lapsensa (omani ovat jo aikuisia) ja toisen lomaviikon hän vietti itsekseen. Kyllä vähän keitti siis periaatteesta, vaikka minulla ei ole tätä lasta mitään vastaan. Hän on hyvinkasvatettu ja mukava. MInä sitten passasin heitä lomaviikollani mökilläni ja mies lähti toisella lomaviikollaan reissuun kavereilleen.

Kyllähän se nyt on niin, että jos on vain yksi viikko yhteistä lomaa se vietetään kahdestaan ja lapsen voi ottaa myöhemmin ja vanhempi voi viettää hänen kanssaan lomaa sitten kahdestaan. Eri asia on jos molemmilla on yhteistä lomaa vaikka kuukausi niin eiköhän se yksi viikko voisi onnistua lapsenkin kanssa.

Tämä juurikin, että multa ei edes kysytty että voiko asiasta mainita tälle lapselle saati, että se otettaisiin mukaan! Eri juttu, jos olisi täydet lomat. Tiesin, että kun asiasta tälle lapselle mainitsee, niin se on heti änkeemässä mukaan. Ja tosiaan, kun itselläni on vain viikon loma, niin haluan viettää sen joko kahdestaan mieheni kanssa tai sitten muuten vain ilman, että on tämä hänen lapsi meidän seurassa. Tässä on vähän kaikenlaista taustalla, mutta olen nykyään todella kyrpiintynyt kun tuo lapsi tulee.

Itselleni on opetettu se, että aikuisia kunnioitetaan ja totellaan, eikä niille intetä vastaan tai olla näsäviisaita tai jos ollaan, niin aikuinen ottaa lapselta kyllä luulot pois, jolloin tuo toiminta loppuu. Koska mieheni näkee lastaan harvoin, niin hän ei halua komennella sitä joten mä joudun sitten olee se "Paha ämmä" joka huomauttelee kun lapsi mässyttää ruokaa sellaisella volyymillä että sen kuulee toiselle puolelle asuntoa, tai kun hän ei lopeta jollain lelulla toisen lapsen hakkaamista (joo, ei ehkä satu mutta jos sä heilut jonkun pitkän kumikäärmeen kanssa ja huidot sillä itseäsi 3v nuorempaa lasta, niin tuollainen kun osuu silmään niin sit jo sattuu) ja kun olette sanoneet lapselle useamman kerran, että lopettaa sen touhun niin joudut lopulta korottaa ääntä ja ilmoittamaan lapselle, että jos hän ei lopeta tuota toimintaa niin otan lelun pois. Jumalauta, kun kohta 8v lapsi ei tottele kerrasta tai edes kahdesta, niin se vaan kyrsii.
Varsinkin kun mies ei halua olla sellainen, että lapsi pahoittaisi mieltään jos sitä hieman komentaa. Mua hirvittää millaista tuo touhu tulee olee, kun tuo on teini-ikäinen kun mies ei nyt jo ota lapsesta luuloja pois, eihän siitä tule yhtään mitään kun lapsi tuosta vielä kasvaa.

Pahimmillaan olen joutunut ottamaan tuolta lapselta iskuja vastaan milloin nenään, milloin mihinkin. Sen sentään tuo mies sai kiellettyä, kun asiasta lopulta poltin päreeni. Puuh. Mieheni vain pelkää, että jos on tiukempi niin tuo lapsi ei halua tulla meille. Mutta mä en kestä katsoa vieressä, kun lasta yritetään lahjoa rakastamaan. Enkä varsinkaan halua viettää ainoata lomaviikkoani kyrpä otsassa kun ärsyttää se, että mies ei halua komennella lasta jos se käyttäytyy huonosti.

 

Mielestäni alkuperäinen kirjoittaja on kuin murkkuiässä oleva itsekäs ja kiukutteleva kakara.
Ei siis vastuullinen aikuinen.

Kun olet miehesi kanssa mennyt yhteen, olet ollut tietoinen, että mukana tulee myös lapsi.
Ja se lapsi on miehesi elämässä aina.

Mikäli asennoidut asioihin noin itsekkäästi, suhteenne ei tule olemaan pitkäikäinen.

 

Mielestäni alkuperäinen kirjoittaja on kuin murkkuiässä oleva itsekäs ja kiukutteleva kakara.
Ei siis vastuullinen aikuinen.

Kun olet miehesi kanssa mennyt yhteen, olet ollut tietoinen, että mukana tulee myös lapsi.
Ja se lapsi on miehesi elämässä aina.

Mikäli asennoidut asioihin noin itsekkäästi, suhteenne ei tule olemaan pitkäikäinen.

Kaikki lapset eivät todellakaan ole hyvin kasvatettuja eikä vieraita lapsia pysty väkisin oppia rakastamaan hei voi oppia kyllä sietämään, mutta kuinka kauan?

Kyllähän ap viettää joka toisen viikonlopun miehen lapsen kanssa. Kyllä kasvatusperiaatteista täytyy olla yhteinen sävel ja miehen olisi pitänyt kasvattaa lasta, ei kai muuten tällaisia ongelmia olisikaan. En tiedä miten itse olisin suhtautunut, jos miesystävälläni olisi ollut kuriton lapsi.

 

Tämänlaiset ongelmat olen jo vuosikausia välttänyt pitämättä lomia ollenkaan.

Vain laiskat ihmiset pitävät kesä-, talvi-, tms syyslomia.

Ahkerana ihmisenä olen töissä vappuna, uunnavuonna, taappaninpäivänä, juhannuksena, helatorstaina jne.

Töissä on kivempaa kuin kotona lomalla.

Olin toissa vuonna kaksi päivää sairaslomalla, kun olkavarren luu murtui ja lääkäri määräsi kahdeksi kuukaudeksi saikkua. Kaksi päivää kestin kotona loikomista. Onneksi pääsin takaisin töihin, kun pomo lupasi tulla, koska hiirikäsi ei ollut sökö.

 

Ongelma on miehesi ja hänen kyvyttömyytensä asettaa lapselle rajoa. Lapsi itse on syytön.

On itsesttän selvää, että miehesi saa kertoa lapselleen omista kesälomasuunnitelmistaan. Kuitenkin se että hän sinulta kysymättä lupaa lapelle mahdollisuuden päästä mukaan, on väärin.

Miehesi ja hänen lapsensa ovat kuitenkin laivan syyttömiä siihen, että sinulla on kesälomaavain yksi viikko.

Huomaavaista tolki olisi viettää tämä viikko sinun kanssasi kahdestaan. Jos miehesi on kuitenkin tämän viikon mieluimmin lapsensa kanssa tai teidän kanssanne kolmistaan, niin eipä sekään ole lapsen vika.

 

Mies on valitetttavasti mokannut pahasti kuten niin monet vanhemmat mokaavat uusissa suhteissaan yrittäessään pitää sekä lapsi että uusi siippa onnellisena. Jonkun pitäisi totisesti alkaa pitämään kursseja eronneille että miten seuraavan parisuhteen pelisäännöt saadaan toimimaan ilman että lapset elää kuin pellossa ja uusi siippa kyrpiintyy joutuessaan vasten tahtoaan siivoojan, kokin ja kurinpitäjän rooliin että edes jonkinlainen roti säilyisi.

Miehen homma on selittää säännöt ja pitää kuria lapselleen. Kuten myös huolehtia lapsen ateriat ja lapsen jälkien siivous vierailujen aikana. Todennäköisesti hänellä ei ollut edes edellisessä liitossaan hajuakaan kuinka se tehdään, vaan vaimo hoiteli kodin- ja kurinpidolliset asiat. Nyt mies jättää käytännön asiat toisen hoidettavaksi ja lykkää vielä uuden siipan pitämään jöötä antamalla lapsen elää ilman sääntöjä. Missäs mies piileskelee kun lapsi mätkii toisia lapsia, ja tyttöystävä jää pakosti pahan ämmän rooliin? Miehellehän tuo tietysti toimii hyvin. Ei tule ylimääräistä työtä lapsen vierailuista ja voi luistaa mukavasti kurinpitovastuusta kun lapsen vihat kaatuu uuden naisen päälle. Lapselle viestitään että kyllähän kiltti isi antaisi tehdä mitä vaan mutta kun tuo tiukkapipo Sari suuttuu..... Emämoka!

Lomanvietosta olisi tietenkin pitänyt neuvotella. Mies sabotoi ovelasti neuvottelut jo heti alkuun kertomalla lapselle lomastaan, luultavasti hyvin arvaten että lapsi haluaa mukaan. Taas säästyy näet mieheltä vaivaa kun tyttäystävä on reissussa mukana ilmaisena lapsenhoitajana.

Tuollaisesta toiminnasta yleensä seuraa ennen pitkää ero, jonka syytä mies ei tod näk ikinä oikeasti käsitä tai halua käsittää.

 

Mielestäni alkuperäinen kirjoittaja on kuin murkkuiässä oleva itsekäs ja kiukutteleva kakara.
Ei siis vastuullinen aikuinen.

Kun olet miehesi kanssa mennyt yhteen, olet ollut tietoinen, että mukana tulee myös lapsi.
Ja se lapsi on miehesi elämässä aina.

Mikäli asennoidut asioihin noin itsekkäästi, suhteenne ei tule olemaan pitkäikäinen.

Samoilla linjoilla äidin kanssa. Loma on miehen "järjestämä". Ei tuollaisella asenteella parisuhteessa pärjää, vaikka siinä suhteessa ei olisi lastakaan.

 

Mielestäni alkuperäinen kirjoittaja on kuin murkkuiässä oleva itsekäs ja kiukutteleva kakara.
Ei siis vastuullinen aikuinen.

Kun olet miehesi kanssa mennyt yhteen, olet ollut tietoinen, että mukana tulee myös lapsi.
Ja se lapsi on miehesi elämässä aina.

Mikäli asennoidut asioihin noin itsekkäästi, suhteenne ei tule olemaan pitkäikäinen.

Itse taidat olla hurmosmamma joka kasvattaa lapsestaan "kuningasta" joka luulee koko lähipiirin pyörivän HÄNEN napansa ympärillä.
Uskokaa jo, teette karhunpalveluksen lapsillenne kun asetatte ne joka paikassa ja asiassa aikuisten ihmisten edelle.

 

Tottakai miehen kuuluu kertoa lapselleen matkasta. Ongelma on se, että mies ei ole osannut ennakoida tilannetta. Hän ei ole ymmärtänyt, että vaimo haluaa viettää ainoan lomaviikon kahden miehen kanssa.
Mies olisi voinut mennä pojan kanssa Lappiin joku toinen viikko ja viettää vaimon kanssa loman jollain muulla tavalla.
Nyt vaimon on valittava: loma yksin (tai ystävättären kanssa) tai loma miehen ja tämän pojan kanssa.
Onko vaimo kunnolla keskustellut miehen kanssa siitä, miten pojan asioita yhteisessä kodissa hoidetaan. Pojan pitäisi totella molempia, mutta jos miehellä ja vaimolla ei ole yhteistä linjaa, niin poikahan tekee helpomman mukaan.

Kuinka tuore tämä parisuhde on? Tuntuu, että monta asiaa on vain huumassa jäänyt puhumatta.

 

Minä ja miljoona kaltaistani odotamme mahdollisimman monta tulijaa.

 

Ymmärrän hyvin, että ainoan kesälomaviikon haluat viettää lomaa ilman miehesi lasta. Miehellä on aikaa olla lapsen kanssa muina lomaviikkoina.
Jos muu ei onnistu, niin matkusta yksin, minne haluat tai ole vaikka kotona miehen seikkaillessa lapsen kanssa pohjoisessa.

Joo ja jos tämän linjan heti ottaa, voi olla varma ettei koskaan pääse pariskuntana jatkossakaan mihinkään! Ap, hankala tilanne, olen ollut samantapaisessa, joka päätyi siten että mies laittoi aina lastensa (useita) aina edelle vaikka oli mun kanssa jo sovittu ties mitä. Aikani katselin kunnes homma katkesi omaan mahdottomuuteensa.

Minä en halua matkustaa yksin, onneksi löysin miehen joka osaa ottaa huomioon minutkin.

 

Tässä nyt tapahtui sellainen virhe, että mies ei neuvotellut lapsen ottamisesta ensin naisen kanssa. Oma lapsi menee usein kaiken edelle....

Ei kuulu mennä. Eivät lapset sanele. Totta kai heidät täytyy ottaa huomioon ja moni asia on poissuljettu mutta he eivät sanele mitä etenkin uusioperhe tekee!

 

Ongelma on miehesi ja hänen kyvyttömyytensä asettaa lapselle rajoa. Lapsi itse on syytön.

On itsesttän selvää, että miehesi saa kertoa lapselleen omista kesälomasuunnitelmistaan. Kuitenkin se että hän sinulta kysymättä lupaa lapelle mahdollisuuden päästä mukaan, on väärin.

Miehesi ja hänen lapsensa ovat kuitenkin laivan syyttömiä siihen, että sinulla on kesälomaavain yksi viikko.

Huomaavaista tolki olisi viettää tämä viikko sinun kanssasi kahdestaan. Jos miehesi on kuitenkin tämän viikon mieluimmin lapsensa kanssa tai teidän kanssanne kolmistaan, niin eipä sekään ole lapsen vika.

AP, miehesi tarvitsisi nyt jotain ryhtiliikettä jos meinaa seurustelua viedä eteenpäin. Muuten ei tule toimimaan. Lapsi on syytön, samoin sinä ap. Miehelle ryhtiä!

 

Ongelma on miehesi ja hänen kyvyttömyytensä asettaa lapselle rajoa. Lapsi itse on syytön.

On itsesttän selvää, että miehesi saa kertoa lapselleen omista kesälomasuunnitelmistaan. Kuitenkin se että hän sinulta kysymättä lupaa lapelle mahdollisuuden päästä mukaan, on väärin.

Miehesi ja hänen lapsensa ovat kuitenkin laivan syyttömiä siihen, että sinulla on kesälomaavain yksi viikko.

Huomaavaista tolki olisi viettää tämä viikko sinun kanssasi kahdestaan. Jos miehesi on kuitenkin tämän viikon mieluimmin lapsensa kanssa tai teidän kanssanne kolmistaan, niin eipä sekään ole lapsen vika.

Käytännössä isä on aivan ulkona lapsen kasvatuksesta, jos lapsi on isän luona vain joka toinen viikonloppu. Kasvatusmielessä tilanne on aivan mahdoton.

 

"Miehen homma on selittää säännöt ja pitää kuria lapselleen. Kuten myös huolehtia lapsen ateriat ja lapsen jälkien siivous vierailujen aikana. Todennäköisesti hänellä ei ollut edes edellisessä liitossaan hajuakaan kuinka se tehdään, vaan vaimo hoiteli kodin- ja kurinpidolliset asiat."

Mies on pihalla kuin lumiukko. Tämä suhde ei tule onnistumaan. Ehkä puolen tusinan epäonnistuneen suhteen jälkeen mies alkaa tajuta menevänsä jossain metsään. Tai sitten ajattelee että kaikki nykynaiset on tunnevammaisia kun eivät valittamatta paapo ja passaa hänen jälkikasvuaan.

Ex-mieheni eromme jälkeen aikoinaan seurusteli naisen kanssa jolla kaksi lasta. Suhde kesti pari vuotta ja sen loputtua ex sanoi sattumalta tavatessamme voipuneena ettei enää ikinä aio seurustellla lapsellisten kanssa, niin pahalta kuin se kuulostaakin. Hän oli siinä suhteessa yksinkertaisesti henkisesti loppuun palanut. Ristiriitoja ja jatkuvaa tappelua piti kuunnella ja sietää maailman tappiin, vanhempaa (ja lapsia) piti tsempata ja ymmärtää, mutta mihinkään ei oikeasti voinut puuttua eikä omia mielipiteitä kodin säännöistä tai kasvatuksesta saanut olla tai paskaa satoi niskaan niin äidiltä kuin lapsilta. Ei sellaista kukaan kovin kauaa jaksa.

 

Itse taidat olla hurmosmamma joka kasvattaa lapsestaan "kuningasta" joka luulee koko lähipiirin pyörivän HÄNEN napansa ympärillä.
Uskokaa jo, teette karhunpalveluksen lapsillenne kun asetatte ne joka paikassa ja asiassa aikuisten ihmisten edelle.

Usko tai älä, mutta olen 5 lapsen uusioperheen, onnellinen äiti
Joustamista,kompromisseja on alusta lähtien suhteessa tehty molemmin puolin, mutta siitä ehkä johtuukin ettei meillä ole koskaan ollut ongelmia. Huumorilla on monestakin kommelluksesta selvitty. Suosittelen.

 

Siis tässä on vähän kaikkeakin mutta eniten vituttaa se, että mä olen se joka leikki perhettä kun lapsi meillä on ja olen joku samperin äiti, ilman mitään verisidettä tähän lapseen. Tai no leikin niin kauan, kunnes mitta tuli täyteen kun tämä lapsi alkoi valittamaan koko suvun kuullen kuinka hällä ei ole omaa huonetta meidän uudessa kodissa. Joo, ei ollut vanhassakaan mutta nykyisessä sillä on sentään oma tila meidän työhuoneen yhteydessä. Joka asiasta pitää valittaa ja kaikkeen kyllästytään hetkessä, oikein esimerkkitapaus siitä kuinka lapselle annetaan kaikki mitä se haluaa ja sen mielenkiinto kestää ehkä sen minuutin sit se jo kyllästyy ja alkaa valittamaan kun ei ole mitään tekemistä. Jos mä olisin valittanut lapsena puoletkaan siitä määrästä, mitä tuo yleensä viikonlopun aikana valittaa, oisin saanut selkääni. Mun mielestä lapselta ei myöskään kysytä "mielipidettä" esim. siitä tuleeko se mukaan ruokakauppaan, se tulee sinne jos sinne ollaan menossa, eikä sitä aleta lahjomaan kauppaan jollain "no saat jotain pientä, jos tuut mukaan". Niin kauan kuin lapsi ei voi olla kotona yksin valvomatta, niin se tulee tasan sinne minne vanhemmat haluaa.

Joten joo, en halua viettää lomaani kuunnellen tuollaista hemmoteltua ja huomionkipeetä tapausta enkä varsinkaan matkustaa 16tuntia autolla samassa tilassa,olen mielummin yksinäni lomani. Jos se tekee musta kiukuttelevan teinin niin ihmettelen vain miten kukaan täysi-ikäinen ihminen jaksaisi katsoa hiljaa vierestä, kun jotain lasta (jota joudut katselee joka toinen viikonloppu) kasvatetaan täysin oman ajatusmaailman vastaisesti ja jos koitat puuttua tilanteeseen niin saat lapsen kuullen vähättelyä ja lähes pilkkaamista mieheltäsi.

 

En minäkään haluaisi viettää lomaani noin. Enkä haluaisi viettää myöskään aikaa omassa kodissani kuvailemallasi tavalla.

En katselisi pätkääkään tuollaista käytöstä puolisoltani enkä hänen lapseltaan. Todennäköisesti lähtisin kävelemään.

Suosittelen muuttoa omaan asuntoon jos miehesi ei saa lastaan järjestykseen.

 

En minäkään haluaisi viettää lomaani noin. Enkä haluaisi viettää myöskään aikaa omassa kodissani kuvailemallasi tavalla.

En katselisi pätkääkään tuollaista käytöstä puolisoltani enkä hänen lapseltaan. Todennäköisesti lähtisin kävelemään.

Suosittelen muuttoa omaan asuntoon jos miehesi ei saa lastaan järjestykseen.

Lisään vielä, että jos lapsi oireilee vanhempien eroa, niin hiukan myötätuntoa voisit hänellekin osoittaa. Lapsi on kuitenkin tässä myös olosuhteiden uhri.

Sen kuinka paljon sitten jaksat lapen oireilua katsella on toki sinun valittavissasi. Lapsi taas ei voi valita, häntä heitellään sinne tänne häneltä itseltään kysymättä.. Tuskinpa hänkään on niin kovin innostunut isänsä uudesta kumppanista. Tai siitä että joutuu joka toinen viikonloppu tätä katselemaan.

Lapsella ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Sinulla sen sijaan on.