Hei vaan täältä toispuoljokkee, hengissä ollaan!
Ihan ensin voimahalaus kaikille, joiden läheisiä on kohdannut ikävät sairaudet. :hug: Itseltä kuoli isäpuoli imusolmukesyöpään 11 vuotta sitten, tosin oli itseaiheutetusti aika nopea lähtö. Alkoholilla oli siis suuresti osuutta asiaan.
Tunnen
Mairan tuskan hyvinkin. Mies palasi kiertueelta pari viikkoa sitten, mutta on käynyt sitten viikonloput tekemässä Tanskassa töitä, tai sitten käy illat treenaamassa tms. muuta kivaa. Tässä on alkanut taas hiipiä koti-ikävä puseroon, vaikka yritänkin juosta perhekahviloissa ja vauvauinneissa ym. pitääkseni itseni jotenkin järjissäni. Alkaa vaan tuntua niissäkin touhuissa olo jotenkin ulkopuoliseksi, kun ei oikein tule ymmärretyksi. Mutta siis yksin täällä hoidetaan kanssa lähestulkoon kaikki. Sen huomaa vaa'astakin, painoa on nyt lähtenyt 31kiloa, eli yks miinuskilo lähtöpainosta. Huippaa ja heikottaa mutten jaksa oikein tehdä kunnon ruokaa, tulee mussutettua lähinnä pullaa ja suklaata ja muuta yhtä ravitsevaa... Onneksi sentään on satanut lunta! Pakkasta ei ole kuin 8 astetta, mutta täällä porukkaa siitäkin kauhistelee, että jopas on kylmä. Mie vaan naama virneessä työntelen tuolla vaunuja lumisateessa, hah! Eli paistaa se päivä lumikasaankii, vai miten se meni..
Täälläkin on opittu
huitomaan. Voi että, että ollaankin opittu! Tosin lähinnä vain oikealla kädellä. Toissayönä kun poika heräsi vierestä aamulla puoli kuuden aikaan, tuumasin, jotta jos käännän selän hälle niin siitä vähän rauhottuisi ja saisin vielä hetken ummistaa silmät - kunnes alkoi rytmikäs takominen selkään, että ylös siitä ja leikkimään kun olis jo! Myös tänään vauvauinnissa oppi läiskyttelemään ja oi kuinka sitten olikin kivaa läiskyttää koko aika..
Myös
istuminen on in. Vielä kun ei vain oikein toinen pysy tuetta istumassa, kellahtelee milloin mihinkin... mutta huuto pääsee, jos ei saa istua.
Tavaroiden pudottelusta on tullut myös uusi, ihana harrastus. Ja sitten jos joku lelu otetaan pois tai herran tahtoon ei taivuta niin kitinä alkaa.. Alkaako se jo tässä iässä, kääk?!
Nyt hän kumautti päänsä ensimmäistä kertaa lattiaan ja kauhea itkuhan siitä pääsi
On annettava osallistua tähän kirjoittamiseen hieman, eli ole hyvä Oliver: 98 ölpå
n nhtbv76 um,
Noin.
Sulki koko selaimen, mokoma, mutta oli jäänyt kuitenkin tekstit talteen, huh!
Tämän vuoksi on tullut pieni tauko tähän kirjoittamiseen, ja sitten kun on aikaa, niin ei vaan ole jaksanut..
Mihinkäs mie jäin.... Jos vaikka noista
syömisistä ja
nukkumisista. Eli meillä syödään lounas 11.30-12 ja sitten iltapuuro 18.30. Oliver juo mielellään lasista välillä vähän vettä ja maissinaksuja hää rakastaa. Päiväunia vedellään nykyään yleensä kahdet, joskus kolmet. Usein noin tunnin unet, joskus pidemmät... mutta sen myötä nyt on yöllä nukuttu pidempään, ensimmäinen herätys oli viime yönä siinä kolmelta yöllä, nukkumaan menee melko tasan aina kl 19. Herätys onkin usen kl 6, mutta se ei minuu haittaa kun oon muutenkin aamuimmeinen (nykyään, ennen kukuin yöt ja aamuisin olin zombie).
Meillä kyllä välillä tuppaa ne yöheräämiset sitten venahtaa kun tosiaan halutaan vaan leikkiä. Yleensä selän kääntäminen on saanut pojan rauhoittumaan, mitä nyt hetken viuhtoo ja ölisee.
Siis oon rustannut tätä tekstiä nyt 4 tuntia kun välissä vaikka mitä kitinää ja yhdet päikkäritkin. Josko myö jatketaan huomenna tahi perjantaina kun on 5kk-neuvola.
Hyvää yötä, mamit!