Hei taas pitkästä aikaa! Vauva-arki pusuineen ja pukluineen on vienyt niin tiiviisti aikaa, että en ole ehtinyt tänne kirjoitella. Nyt kuitenkin sen koetan saada tehtyä ennen kun vauva herää
Synnytystarina tiiviistettynä:
Perjantaina 3.7 menimme ya-kontrolliin ja lääkäri totesi lapsivettä olevan sen verran niukasti, että parempi alkaa käynnistää heti.
Sain käynnistävän lääkkeen klo 11.00, siitä ei mitään hyötyä. Käppäilin ympäri sairaalan käytäviä ja pihaa niissä ahh niin ihanassa kaavussa. Söin lounasta ja pohdimme mieheni kanssa, että mitä jos tässä menee monta päivää (
hentun kohtalo mielessäni varoittelin miestäni, että tässä voi oikeesti kestää..)
Uusi satsi käynnistävää lääkettä naamaan klo 15.00 ja päivällistä syömään. Klo 17 kun sain syötyä, alkoi supistuksia tulla pikkuhiljaa. Niiden kanssa pärjäilin oikein hyvin Panadolin ja kuuman suihkun kanssa aina klo 22.00 asti.
Minut ohjattiin
synnytyssaliin klo 22.15 ja ihana kätilö otti meidät vastaan ja kyseli, millä taktiikalla oltiin liikkeellä. Totesin haluavani kokeilla luonnollisia keinoja ensin ja sitten vasta siirtyä jämerämpiin. Tämän vuoksi jatkettiin kuuma suihku + äänen käyttö -linjaa vielä tunti. Suihkussa alkoi tulla väsy, joten siirryin pedille. Luonto käski
etukenoon ja kontilleen, niinpä aloin hengitellä ilokaasua sängyssä etukenossa.
Ilokaasu toimi todella hyvin!
Minut tutkittiin ja olin 6 cm auki, pyysin
epiduraalin. Sen laitto onnistui vasta kolmannella kerralla, mutta onnistui kuitenkin. Jatkoin ilokaasun hengittelyä etukenossa, koska muissa asennoissa vauvan sydänäänet laskivat aina.
Paineentunne tuli nopeasti epiduraalin laiton jälkeen ja kätilö ohjasi ponnistelemaan, jos siltä tuntuu. Ilokaasu auttoi paineentunteeseen ja kipu oli sidettävää. Minulle laitettiin
oksitosini-tippa hieman antamaan vauhtia - ja sitä sitten tulikin!
Lääkäri tutki tilannetta, koska vauvan sydänäänet kävivät niin alhaalla (kun olin makuulla/kyljelläni). Totesi, että
lisää oksitosiinia, että saadaan vauva ulos.
Ponnistusvaihe on merkitty alkaneeksi klo 3, vajaan tunnin ponnistelin minkä jaksoin, mutta voimat alkoivat loppua ja valittelikin, että kohta en enää jaksa. Edistystä ei tuntunut tapahtuvan riittävästi ja lopulta lääkäri joutui
leikkaamaan välilihan ja ottamaan imukupin käyttöön.
Sillä hetkellä välihan leikkaus ja imukuppi kuulostivat oikein hyvältä ja myöhemmin todettiin, että se oli myös vauvalle paras, koska lapsivesi oli vihreää eli vauvalla tukalat oltavat.
Pieni tyttäremme syntyi 11 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen klo 4.16. Pirteä, hyvävointinen likka.
Tikkejä tuli enemmän kuin laki salli, mutta en siinä vaiheessa niistä välittänyt - täydellinen vauva tissillä ja tippa linssissä veivät ajatukset pois muusta.
Ensi-imetys onnistui loistavasti, siitä olen tosi hyvilläni.
Painoarvio 3,9 kiloa heitti minun onnekseni häränpyllyä: tyttö ei ollut kuin 3430 grammaa, mutta pitkäkoipinen 52 cm. Aivan ihana tapaus!
Kätilö käytti minut suihkussa ja kehui synnytystäni ja minua maasta taivaisiin (kuten oli tehnyt koko synnytyksen ajan). Henkilökemiat meni kyllä niin yksiin että ei ois paremmin voinu. Kätilö osasi jotenkin valita just ne oikeat sanat, jotka uppos minuun. Hän mm. totesi, että näki heti kun kohdattiin, että tässä tulee mahtava synnyttäjä. Tokkopa sanoo noin jokaiselle
Vietimme tytön kanssa kaksi päivää synnyttäneiden osastolla ja kotiuduimme maanantaina. Kotona on lähtenyt hommat sujumaan ihan hyvin. Paljon on opittavaa, mutta vauva on onneksi kärsivällinen tapaus ja kestää sen, että äitillä on välillä homma vähän hukassa.
Minulle
hormonit ovat iskeneet tosi kovaa päälle ja olen ollut tosi itkuherkkä. Oon käyny synnytystä mielessäni monta kertaa läpi ja pohtinut jouduttiinko imukuppi-synnytykseen sen takia, että sanoin ettei minun voimat riitä.
Haluaisin niin tavata vielä kätilön tai lääkärin ja käydä synnytyksen läpi. Tuntuu vähän, että
epäonnistuin, kun en jaksanut ponnistaa lasta omin avuin ulos. Koin myös
epäonnistuneena siinä, ettei minusta ollut synnyttämään ilman kovia lääkkeellisiä keinoja kuten epiduraalia.
Olen itkenyt mm. myös sitä, että mies joutui seisomaan koko päivän ja hänen jalkansa olivat sen takia kipeät...Voihan hormonit!
Välilihan leikkaamisen sekä imukupin käytöstä syntyneiden repeämien kanssa on ollut kivuliasta.
KAIKKI HYVÄT NEUVOT otetaan vastaan: miten
epparihaavan kipuja kannattaa hoitaa? Olen koettanut ottaa rauhallisesti, mutta vauvan hoidossa joutuu kokoajan nostamaan, kantamaan, kurottamaan ja istumaan.
Tikit painavat ja ovat niin kipeitä, että jos ei hormonit itketä niin sitten kipu. Toivottavasti parantuisi pian ja alakerta olisi vielä käyttökelpoinen eikä ihan vinksahtanut
Tulipas pitkä sepustus, no mutta nyt se on kirjoitettu. Palaillaan astialle täällä ja ehkä facebookissakin
