Meillekin syntyi vihdoin 10.7. pieni poika (50cm ja 4170g), viikot 41+5.
Synnytys päätettiin käynnistää kalvojen puhkaisulla. Tilanne oli jo sopivasti kypsynyt, kohdunsuu oli valmiiksi 3,5cm auki. Toimenpide ei kuitenkaan edistänyt juurikaan tilannetta, joitain mietoja supistuksia tuli, mutta siinä kaikki. N. klo 13 sain oksitosiinia ja heti tuon jälkeen synnytys käynnistyikin rytinällä. Alkoi oikeastaan yhtenäinen supistus ja olo oli tosi kipeä. Oli hiukan sellainen olo, että jos synnytys kestää vaikka sen viitisen tuntia, mitä edellinen synnytys kesti, en tiedä selviänkö urakasta
En kuitenkaan halunnut ottaa mitään kivunlievtystä, koska "oltiin ihan alussa". Yritin liikkeellä, hyräilyllä ja eri asennoilla helpottaa oloa, mutta eipä niistä ollut apua. Jossain vaiheessa kova pissahätä alkoi vaivata, mutta olin kiinni edelleen tipassa sekä sykekäyrällä, niin en voinut mennä vessaan. Lopulta mieheni oli soitettava kätilö paikalle, kun hätä kävi niin sietämättömäksi (koko aikanahan kätilö ei ollut käynyt paikalla, siis sen oksitosiinin laiton jälkeen). Samalla hetkellä minua alkoi ponnistuttaa. Tunne oli tosi pakottava ja automaattinen - tarvetta ei voinut mitenkään itse hallitsemaan. Yhden ponnistuksen jälkeen kätilö tuli paikalle ja minut autettiin sängylle. Vauvan pää oli osittain jo syntynyt ja seuraavalla ponnistuksella pää syntyi. Vielä kevyt ponnistus ja vauva syntyi kokonaan
Synnytyksen kesto oli 55min., mitään kivunlievitystä en saanut. Synnytyksestä jäi hieman hämmentynyt olo, kun kaikki tapahtui niin rytinällä. Kipein, mutta nopein synnytyksistäni