Hei,
Tässä mun synnytystarina:
Eli 20.6.2014 aamuyöstä meni yllättäen lapsivedet. Soittelin synnärille ja pyysivät lähtemään heti kun kerran aiemmat synnytykset ovat olleet nopeita. Niinpä siis teimme, jätimme pojat nukkumaan ja isäni lähti kotoa 30 km:n päästä tänne meille. Emme uskaltaneet jäädä odottelemaan isäni saapumista. Matkaa meiltä on sairaalaan 100 km. Matkaa teimme kuitenkin ihan rauhassa, kun mitään supistuksia ei tullut. Kävimme abc:lla vähän aamupalaa syömässä ja lapsivettä liritteli tulemaan vähän väliä. Supistuksia ei kuitenkaan kuulunut.
Synnärillä mukava kätilö otti meidät vastaan ja järjesti perhehuoneen ja totesi, että jos ei mitään ala tapahtumaan vuorokauden sisään niin lauantaiaamuna aletaan käynnistelemään. Isääkään ei haluttu päästää pois joten jäimme yhdessä sairaalaan yöksi. Koska oli juhannusaatto, oli vähän tylsät fiilikset asian suhteen. Varsinkin kun olimme lasten kanssa edellisenä iltana ostaneet herkkuja ja suunnitelleet sauna ja paljureissua mummolaan. No pojat joka tapauksessa saivat viettää siellä kivan juhannuksen. Illalla saimme luvan ottaa 2 tunnin iltalomaa osastolta ja kävimme pikkujuhannusajelulla ja yritin rannalla kävellen saada supistuksia aikaiseksi.
Lauantaiaamuna aloitettiin käynnistäminen cytotec-pillerin puolikkaalla. Sain lääkkeen klo 6 ja siitä tunnin kuluttua oli pienen pieniä suppareita. Tuolloin aamulla muuten tehtiin ensimmäistä kertaa vasta sisätutkimus ja tilanne oli tasansama kuin pari viikkoa aiemmin neuvolalääkärillä, eli pehmeät paikat ja kanavaa vielä 2 cm jäljellä, kohdunsuu sormelle auki. Puoli kymmenen aloin saamaan supistuksia 10 min välein ja muutaman 5 min välein. Tuosta puoli kymmenestä on merkattu synnytys alkaneeksi. Kymmeneltä tuotiin uusi cytotecin puolikas. Supparit jatkuivat 5 min välein, ei kuitenkaan hirveän kipeinä.
Vielä klo 11:15 kun miehen äiti soitti miehelle ja mies sanoi, että mitään ei tapahdu. Kun tuon sai sanottua ja lopetettua puhelun, niin alkoi todella tapahtumaan. Kätilö laittoi käyrille ja mies joutui aika pian soittamaan kelloa, etten pysty makaamaan paikalla kun olen niin kipeä ja haluan suihkuun.
Kätilö ei kuitenkaan päästänyt pois käyriltä, vaan halusi vauvan sykkeisiin vaihtelua ja nousin ylös ja kun tuli supistus lakosin kontilleni. Siitä sitten pääsin suihkuun ja oli tuskan takana saada vaatteet pois. Kätilö toi miehelle särkylääkkeet, että voi antaa mulle. (Salissa vasta saa kunnon puudutteita). No mä olin ollut suihkussa ehkä minuutin, enkä pystynyt enää ojentamaan kättä enkä puhumaan, käänsin vaan hanaa kuumemmalle. Juha yritti komentaa mua pois suihkusta, kun sanoin, että mua ponnistuttaa. En totellut, sanoin vaan, että en pysty. Käskin soittaa taas kelloa.
Kätilö tuli ja näki, että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Komensi mut heti pois suihkusta ja sitä sitten jotenkin älysin totella. Suunnilleen takapuoli vilkkuen ne sitten taluttivat meidät saliin ja siellä kun pääsin pöydälle olin 5 cm auki. Kivut oli koko ajan päällä, supistus ei tauonnut lainkaan. Kätilö alkoi soittamaan puuduttajaa paikalle ja kun sain puhelun lopetettua sanoin, että nyt mun on pakko ponnistaa. Kätilö oli yksin salissa ja hälytti apua,mutta koska oli kiire niin mies avusti nostamalla mun jalkaa ja kyljeltään ponnistin vauvan kahdella työnnöllä maailmaan. Tyttö syntyi 11.55. Kivut lakkasi heti ja tunne oli ihana.
Vauvan sain heti rinnalle ja tyttö imi hanakasti. Mies ja minä olimme kyyneleet silmissä ja kiitin miestä moneen otteeseen siitä, että oli paikalla kuuntelemassa mun murinaa ja tuskaa ja pysyi rauhallisena. Vauva sai täydet pisteet, vaikka olikin kooltaan viikkoihin nähden pieni. Viikkoja siis 39 tasan ja pituus 48 cm ja paino 2839cm. Minä selvisin synnytyksestä ilman naarmuja ja vertakin meni vain 1,5 dl.
Vauvan kanssa oltiin osastolla 3 yötä koska vauvan verensokerit heittelivät, mutta tasaantuivat sitten viimein. Eilen pääsimme kotiin ja nyt toivoisin voivani pysäyttää ajan. Mulla on niin ihana perhe! Ja Seinäjoen synnärin ja osaston henkilkunta oli aivan loistavaa. Pidin kokemuksesta jopa enemmän kuin TAYSssa vaikka siitäkään ei ole mitään pahaa sanottavaa. Seinäjoella oli myös erittäin mukavia kanssapotilaita!
AnnaOnni ja Talvikki-tyttönen (kuopuksen keksimä lempinimi) 5 vrk.