Täällä eilisen sairaala- ja ostosreissun aiheuttaman selkäsäryn ja supistelun kourissa, pikasesti siis vain piipahdan ja kommentoin ne mitä mieleen jäi...
Luomumilkki meillä tolla nelosella tuli pienenä sellanen paise välilihaan ja se piti leikata 10kk ikäsenä. Ilmeisesti siitä seuraten pojalle tuli ummetus tai ehkei niinkään ummetus, mutta kipuilu kakatessa niin ettei pystynyt kakkaamaan. Kakkaaminen oli kamalaa huutoa ja paniikkia ja usein pojan itkiessä suoraa huutoa jouduttiin ihan sananmukaisesti kaivamaan pojalta kakka pyllystä ulos. Ja millon sai kakan itse ulos niin verta tuli mukana todella paljon. Lopulta taisteluiden jälkeen päästiin lääkäriin ja sitä seuraten osastolle, jossa suoli ensin tyhjennettiin useiden peräruiskeiden avulla ja sen jälkeen kotiin Movicol-resepti kourassa. Sitä sitten annettiin pojalle säännöllisesti päivittäin näin myös suoli toimi. Välillä aina testattiin pärjäisikö jo ilman lääkettä ja lopulta vasta n. 3-vuotiaana saatiin lopetettua lääke.
Ehkä teilläkin vois kokeilla tota Movicolia, sitä saa ihan ilman reseptiäkin ja myös lapsille tarkoitettuna versiona, meillä tosin käytettiin ihan aikuistenversiota, kun on ihan sama aine, mutta isommissa annospusseissa vaan. Se on siitä hyvä, että suoli ei totu siihen ja suolen oma toiminta siksi myöskään laiskistu. Mitään erityisen hyvää se ei ole, mutta tehokasta kyllä ja hyvin meillä poika sen otti, kun tiesi, että helpottaa oloa. Kokeilemalla löytää oikean annostuksen, ensin kannattaa alottaa isommalla annoksella ja sitten vähentää sellaiseksi että maha toimii hyvin, näin meille siis lääkäri neuvoi. Siinä Movicol-pakkauksessa on ohjeet myös tuolla lääkkeellä tehtävään ulostetukkeuman avaamiseen.
Kiva, että ootte avannu sen
kerhon niin pääsee kirjottelemaan vähän henkilökohtasempia juttuja. Toivottavasti täällä puolella ei kumminkaan hiljene
Laittelen
Jessi hekemusta tulemaan kunhan ehdin.
Täälläkin
vauvan tärinät tuttuja, tää ei tosin oo vielä täristelly. Joku jo kertoikin, et ne on vauvan hermoston kypsymisestä tai ennemminkin kypsymättömyydestä johtuvia ja saman on mulle terkka kertonut.
Mulla oli tokassa ja kolmannessa raskaudessa maailman paras, myötätuntoisin, huomaavaisin, ottautuvin, työlleen täysin omistautuva ja ihanin terkka, sellanen noin 50v nainen. Hän kyllä oikeesti rakasti työtään. Koskaan ei torunut mistään painonnousuista tms. ja aivan ihanasti myötäeli mukana odotuksessa. Hänellä oli aina aikaa asiakkailleen, vaikka sitten omalla ajallaan. Aivan ihana oli että hän oli tukena ja turvana silloin, kun odotin kolmosta ja raskaus oli vaikea vauvan sydänhommien takia. Se terkka usein soitti, kun olin joutunut sairaalaan osastolle ja ihan vaan kyseli kuulumisia, lohduttu ja piristi mun päivää. Kotiinkin soitti muutaman kerran ihan vaan kysyäkseen mun vointia ja oloa. Hän aina tarjos odottajalle neuvolakäyntien yhteydessä kuivattuja hedelmiä ym. naposteltavaa ja kesähelteellä oli tarjolla aina juotavaa. Mutta sit hällä selkä sano sopumuksen irti ja joutui jäämään sairaseläkkeelle
Sen jälkeen nelosen odotuksessa oli ihan alussa ihan kaamee kalkkuna terkkana siis oikee riivinrauta, mut onneks lähti pian pois. Sen jälkeen tilalle tuli mulle jo ennestään muuta kautta puolituttu nuori mua reilu 5v vanhempi nainen. Hänen kanssaan tulen myös tosi hyvin toimeen ja usein neuvolakäynnit venähtää tunninkin mittasiksi, kun innostutaan höpöttelemään niitä näitä. Hän ottautuu tosi hyvin odottajan vointiin, huoliin ja mieltä askarruttaviin asioihin ja on aina iloinen ja pirteä. Ei koskaan töksäyttele mitään typeryyksiä tai ole muutenkaan millään tapaa negatiivinen. Enemmän kuin tyytyväinen olen siis tähänkin terkkaani ja innolla aina odotan neuvolakäyntejä
Pupeltaja ihana että olette tervehtyneet! Toivotaan että niin myös jatkuu!!
mmilia mageen kokonen massu sulla jo
Mimmimami ihan huoletta voit sen 2 tabua ottaa päivässä, mutta et ehkä välttämättä tarvitse niin paljoa, jos kerran syöt kalaa 2 kertaa viikossa. Meillä on kalaa noin kerran viikkoon ja mä syön päivittäin 1000mg omegaa.
Mulla tosiaan aika tuskanen olo tällä hetkellä, ei oikeen tehny se eilinen sairaala/ostosreissu hyvää. Aamulla oli herätys klo 6 ja kasilta lähdettiin ajelemaan kohti sairaalaa, tuli siis automatkoja 2h suuntaansa, sit lähestulkoon koko päivä (ruoka ja kahvitaukoja lukuunottamatta) seisaallaan sairaalassa ja kaupoilla kierrellen, jonka jälkeen vielä 2h tulomatka autossa istumista. Klo 23 oltiin illalla kotona ja mun alapää huusi hoosiannaa, kamala särky, pakotus ja paineentunne ja torttu ihan turvoksissa
vaikka ei kyllä naurattanu. Sit vielä talon lämmitystä, kamojen purkua, iltatoimia ja vähän ruokaa nassuun niin lopulta päästiin miehen kans nukkumaan joskua puol 2 maissa, tuli siis valvottua melkein 20h : /
Tänään on viikkosiivouspäivä, mut se jäi melkeinpä kokonaan miehen hommiks, kun en mä oikeen uskalla kamalasti tässä olossa huhkia. Oon vaan järkkäilly paikkoja ja pakkaillu poikien ja typykän vauva-aikasia vaatteita ja kamoja, synttärikortteja vuosienvarrelta ym. sellasiin muistolaatikoihin, jotka sitten saavat isompana.
Mä muuten näin eilen sellasen ihan minikokosen vauvan, kun käytiin sairaalareissulla pyörähtämässä ja moikkaamassa kolmosen hoitajia vastasyntyneidenteholla. Se oli syntyny rutkasti etuajassa (en kylläkään kehdannu kysyä miten paljon), mutta näytti onneks voivan hyvin. Jännä tunne tuli, kun jos tää oma vauva jostain syystä päättäs lähteä syntymään lähiaikoina niin olisi aika samanlainen, kun se eilinen vauva.
minimamma ja sakke 27+1