Alkuperäinen kirjoittaja Sydänkäpynen:
Kyllä mä itkin eilen ku BB-andreakselle kerrottiin että hänestä tulee isä... :heart: ...
Mullakin kyyneleet valui poskia pitkin ja ukko katto ihmeissään vieressä. Totes vaan,että rouvalla taitaa olla hormonit vielä vähän sekaisin. Tuli vaan niin kovasti mieleen se päivä, kun viime syksynä tein raskaustestin. Itkuunhan mä silloin pillahdin. Pikku kakkosesta haaveilin niin pitkään, oikeastaan heti esikon syntymän jälkeen, ja sitten sitä yritystä melkein vuosi...esikko ilmoitti tulostaan heti, kun päätettiin että saa tulla, joten aloin jo epäillä kaiken maailman vikoja itsessäni.
Kaikkein eniten äitiys on muuttanut mussa just ton herkkyyden. Mä saatan ihan pienistäkin asioista pillahtaa itkuun ja tietysti kaikki häät, lapsiin liittyvät jutut niin kyyneleet valuu. Mulla oli vaan hirveä työ sulattaa tuo herkkyys, koska ikinä en ennen tällainen ollu. Kaverini häissä itkin niin vuolaasti että jo melkein alkoi hävettää, pikkusiskoni valmistuaisissakin taisin itkeä...Välillä se on vähän häiritsevääkin, mutta olen oppinut että tunteiden näyttäminen on rikkaus ja sen toivon lapsienikin oppivan ja olenkin monta kertaa esikolle sanonu, kun se puree huulta ja yrittää olla itkemättä, että kyllä meillä saa itkeä ja näyttää miltä tuntuu.
Oho, menipä sentimentaaliseksi näin aamusta
ja vielä maanantaiaamuna.
Esikko vietiin äsken tarhaan leikkimään ja kai täällä huushollissa pitäis jotain tehdäkin. Tekis mieli vähän sisustella,mutta tahtoo toi lompakko olla sen verran laiha, ettei oikein pysty. Onhan se hyvä,että edes lompakko on laiha - itsestä kun ei voi sanoa samaa
Täytyy varmaan kaivaa vanhoja verhoja esille, jos niillä sais vähän piristystä aikaseks olkkariin. Mulla iskee aina syksyllä hirvee sisustusvimma...kai se on sitä korvaushoitoa puutarhatöille. Keväällä oon aina rapsuttamassa jotain kukkapenkkiä tai suunnittelemassa pihaa.
Nyt taitaa tulla tavarat tuossa vieressä pöksyyn, joten :wave: