Kesäkuun Keijut 2017 *MEIDÄN KUU*

Onnea ihan kamalasti jo vauvan saaneille!

Niin vaan meidänkin "pieni" syntyi rv 40+4 eli eilen suht nopsaan. 3445g ja 50,5cm

Meiltä on tosiaan synnytyssairaalaan n. 2h ajomatka ja synnytyksen kestoksi tuli kaikkineen 4h 25 min On se vaan ihmeellinen tää kroppa, kun käski lähtemään jo ennen kuin ensimmäinenkään kipeä supistus tuli! Mulla oli ollu jo pari päivää niin inha paineen tunne alapäässä, että pelkäsinkin jotenkin että nopsaan menee. Supistukset alko suoraan sit 4min välein ja sairaalaan päästessä olin 6-7cm auki. Kieltämättä matkalla kerkesin miettiä että mistä tietää milloin oikeesti on soitettava se ambulanssi Onneks sain vielä spinaalin ja ilokaasua niin jäi tästä toisestakin synnytyksestä äärimmäisen hyvä mieli ja kokemus!

Ekan kanssa imetys tyssäs heti tuputettuun lisämaitoon, hitaaseen maidon nousuun ja tietämättömyyteen, niin nyt on kova toive ja tavoite onnistua! Mutta en osaa ja tajua miten tässä pitäis toimia, eikä maitoakaan tunnu tulevan ku pisara lypsettäessä.. mut (mulla radi) sokeriseurannat olleet erinomaisia niin kai vauva tarpeeksi jotain sieltä saa.. huomenna päästään jo kotiin, niin en tiedä uskallanko luottaa siellä maidon riittävyyteen

Ja iiiihana isoveikka kävi just kattomassa Oli ite halunnu tuoda unipupun ja leperteli ja paijas ja laulo meidän unilauluja. Meinasin pakahtua rakkaudesta ja ylpeydestä

 

Onnea ihan kamalasti jo vauvan saaneille!

Niin vaan meidänkin "pieni" syntyi rv 40+4 eli eilen suht nopsaan. 3445g ja 50,5cm

Meiltä on tosiaan synnytyssairaalaan n. 2h ajomatka ja synnytyksen kestoksi tuli kaikkineen 4h 25 min On se vaan ihmeellinen tää kroppa, kun käski lähtemään jo ennen kuin ensimmäinenkään kipeä supistus tuli! Mulla oli ollu jo pari päivää niin inha paineen tunne alapäässä, että pelkäsinkin jotenkin että nopsaan menee. Supistukset alko suoraan sit 4min välein ja sairaalaan päästessä olin 6-7cm auki. Kieltämättä matkalla kerkesin miettiä että mistä tietää milloin oikeesti on soitettava se ambulanssi Onneks sain vielä spinaalin ja ilokaasua niin jäi tästä toisestakin synnytyksestä äärimmäisen hyvä mieli ja kokemus!

Ekan kanssa imetys tyssäs heti tuputettuun lisämaitoon, hitaaseen maidon nousuun ja tietämättömyyteen, niin nyt on kova toive ja tavoite onnistua! Mutta en osaa ja tajua miten tässä pitäis toimia, eikä maitoakaan tunnu tulevan ku pisara lypsettäessä.. mut (mulla radi) sokeriseurannat olleet erinomaisia niin kai vauva tarpeeksi jotain sieltä saa.. huomenna päästään jo kotiin, niin en tiedä uskallanko luottaa siellä maidon riittävyyteen

Ja iiiihana isoveikka kävi just kattomassa Oli ite halunnu tuoda unipupun ja leperteli ja paijas ja laulo meidän unilauluja. Meinasin pakahtua rakkaudesta ja ylpeydestä

Jos vauva vaikuttaa tyytyväiseltä, niin kyllä se maito sitten riittää. Voi kestää kolme-neljä päivä ennen kuin maito kunnolla nousee. Anna vaan vauvan viettää aikaa ihokontaktissa, auttaa maitoa nousemaan. Kannattaa antaa vauvan imeä rinnalla kaikessa rauhassa, kun itse lopettaa niin on kylläinen, jos jää itkuiseksi ja nälkää epäilet niin anna sitten vasta korviketta.
Noilla minä pärjäsin esikoisen kanssa ja samoilla pärjätty nytkin. Ei ole tarvittu lisämaitoa nyt kun kerran sairaalassa, maito ei ollut noussut ja vauva oli olut rinnalla jo 4h ja alkoi olla itkuinen, sitten sai 10ml lisämaitoa.

 

Onnea ihanista pikkuisista!
Kyllä se muillakin vielä syntyy, kukaan ei ole sisälle vielä jäänyt (jos yhtään lohduttaa).

Mun alkuonni oli lujilla, kun hyvän ystävän samanaikainen odotus päättyi karmeimmalla tavalla kohtukuolemaan. Oman onnen salliminen tuntui täysin väärältä, itkua oli sairaalassa olo. Pakko vaan oli koittaa siirtää ajatus syrjään ja koittaa iloita omasta lapsesta.

Imetyksestä, sairaalassa oli ihokontaktin merkitys suuressa roolissa imetyksen onnistumisen kanssa. Toki kaikilla imetys ei lähde siitä huolimatta sujumaan. Meillä vauvan paino oli neuvolan ensimmäisellä käynnillä niin hyvä, että saan imettää lapsen tahtisesti. Alle 3 kiloista pitäisi periaatteessa imettää 3 h:n välein. Mutta meillä menee jopa 4-5 tuntiakin imetyksen välissä.
Minäkin lypsin toisena päivänä käsin ja yritettiin sitä pisaraa saada ruiskuun, ruisku oli 1 ml:n. Muutama milli saatiin tulemaan, joten alkuun sitä ei tosiaan tule kun pisara kerrallaan. Rinnat oli aivan mustelmilla kun tiristettiin niitä kätilöiden kanssa. Ja mulla oli sitten lisäksi ne leikkaushaavakivut, joten olin kyllä täysin autettava. Pyydä ihmeessä kätilö mukaan siihen lypsämiseen, nimittäin se on yksin erittäin hankala saada alulle. Ensin kuuma kylpy, hieronta vähän laajemmalta ja sit painallus selkärankaa kohti ja puristus. Onnistuisko näillä saamillani ohjeilla?

 

Onnea @uutsimam ! Ihan sirot mitathan pienellä on. Kumpi muuten tuli, vai halusitko kertoa? Tosi hyvä, että osasit lähteä ajoissa, hurjalta kuulostaa tuollainen ajomatka sairaalaan... Tsemppiä kovasti myös imetyksen kanssa, itse en siihen osaa ensikertalaisena antaa mitään neuvoja mutta kiitollisena täältä luen kokeneempien ohjeita.

Voi kamala mitä uutisia ystävällesi, @Nuutti79 Toivottavasti kuitenkin maltat nauttia omasta pienestä, ei se sinun onnesi ole keneltäkään pois. Vaikka ymmärrän kyllä ihan täysin, että tuntuu tosi kurjalta.

Yritin ehdotella omalle vauvalleni, että tänään olisi mitä mainioin päivä tulla ulos, mutta hänellä on selvästi edelleen liian kivaa mahassa... Koko ensi viikoksi on luvassa +30 (tämä on varmasti joku maailmanhistorian helteisin kesäkuu Belgiassa!) ja mulla on nyt jo aika tukala olo. Koko ajan pieni päänsärky ja huono olo ja kaikin puolin vetelä meno. Mutta ei auta kuin odottaa.

 

Onnea uusille nyyttien saaneille
Ja tsemppiä odotteluun muille Se alkaa kun vähiten sitä odottaa..

Täälä kotiuduttiin heti keskiviikko iltana ja elämää kolmi lapsisena perheenä on opeteltu. Sisarukset on ottanu Myyn onnellisena vastaan, mitä nyt isoveli oli vähän itkua tuhertanut kun ei saanu pikkuveljeä Vierihoidossa tosiaan alkaa maito herua helpommin. Täälä nousi maito sairaalalla. Edellisessä nousi kun päästiin kotiin.

Sukulaisista on käynyt muutamat katsomas tulokasta ja ystävistä myös.
Nimiä ollaan pyöritelty nyt viimiset kolome päivää

Mimma ja Myy 6vrk

 

Pikaisesti tuosta imetyksestä.
Meillähän esikoisen kanssa oli oottamassa jo korvikkeet kaapissa, kun kotiin tultiin - varmuuden vuoksi. Hän sai myös synnärillä korviketta - myöhemmin ajateltuna ihan turhaankin.
Nyt poika sai synnärillä ekana päivänä millejä maitoa, jotta sokeriarvot saadaan kuntoon, muuten imetin vaan koko ajan kun pyysi, pari kertaa herättelinkin syömään, jotta rinnat saa tilausta. Toki alussa oli myös tiivisti vierihoidossa. Se vastasyntyneen maha on niin pieni, että pieni määrä maitoa riittää.
Maito nousi 4. päivänä.
Kotona ainoa ongelma on ollut tuskasen kipeät nännit, toisessa vähän haavaakin. Rasvat käytössä.
Nyt olen lukenut myös Imetyksen tuen sivuja ja saanut sieltä vinkkejä ja pojan paino oli noussut jotain 80g/vrk eilen punnituksessa eli ehkä nyt on ollut onnistuneempi alku imetyksen osalta, mitä viimeksi.

Pahoittelut tämä imetysvuodatus, itselle on vaan avautunut ihan uusia juttuja tästä aiheesta tämän vauvan myötä.

Tänään pojalla eka neuvola. Eilen käytiin polilla tsekkaa bilirubiiniarvot, mutta ei tarttenut jäädä valoon, kun oli tullut niin hyvin tuota painoa ja pissaa/kakkaa .

Nyt lukemaan esikoiselle ennenkuin pienen miehen käsky kuuluu .

Lahja & Poikanen

 

Unohtui aiemmin sanoa, että muistakaa juoda myös vettä reilusti. Itse juon ainakin pari litraa päivässä pelkkää vettä, lisäksi maito, sokeriton mehu ja muut mahdolliset juomat. Riittävä juominen auttaa maidon tulossa, etenkin kesällä ja kuumalla nesteen nauttiminen auttaa myös omassa jaksamisessa

 

Ai hitsi, mulla oli jäänyt @Hannakau n viesti eilen kokonaan huomaamatta! Kiva kuulla, etten ole ihan yksin odottelemassa tulokastani.

Tänään jo toiveikkaana olen kuulostellut oloa, että ehkä tuolla mahassa (ja alapäässä ) jotain tapahtuu, kun koko ajan vihloo ja juimii ja särkee. Mutta saa nyt nähdä. Josko hän viikonloppuun mennessä tulisi? Kävin aamulla pitkällä kävelyllä (olikin tosi hyvä idea, ennen puoltapäivää on vielä ihan siedettävä lämpötila ja ulkoilu virkistää mukavasti) ja nyt iltapäivällä oon huhkinut asuntoa taas viikonlopun jäljiltä siistimpään kuntoon, mutta mulla ei kyllä näemmä mikään rasitus saa aikaan yhtä ainoaa supistusta. Jos niitä välillä muutamia vaimeita tulee niin sängyssä makoillessa. Odotus jatkukoon.

 

Miulla tulee koirien kanssa käveltyä joka päivä x2, ei oo hirveesti ollu vaikutusta, ehkä pitäs vielä yrittää vaikka pidentää lenkkejä miekin aattelin huomenna ainakin tarttua imurin varteen, josko saatas liikuttua nää babyt ulos! miekin toivon et jos vaikka viikonlopun aikana sois tulla mutta jotenki tuntuu siltä et eiköhän yli mee. Mies alottaa kesäloman ens tiistaina ellei tässä nyt aiemmin tapahdu jotain

Ja miekin luen ihan mielellään vähän näin etukäteenki noita imetysjuttuja, näin ensikertalaisena varmasti tulee kohdattua haasteita siinäkin...

Tänään taas kohtaamisia ruokakaupassa - mielestäni n. 7-vuotiaan näköinen lapsukainen tuijotti miun mahaa jonka jälkeen ihan pokkana tökkäs sitä. Ja seuraavassa hyllyvälissä taputti sitä. Ei sanonut mitään.. En sanonut miekään koska hämmennyin niin kovasti tästä tilanteesta hänen vanhempi oli siinä vieressä, en tiiä eikö oikeesti huomannu vai esittikö ettei huomaa.. Vähän tuli vaan semmonen olo että oon joku sirkuseläin.

Tälläsillä fiiliksillä tänään, pahoittelut ehkä vähän sekalaisesta viestistä

 

Haha, @Hannakau mikä kohtaaminen! Olis ehkä vanhemman ollut kohteliasta jotenkin huomioida tilanne... Mulla on kans vähän sellainen olo kuin olisin näyteikkunassa. Täällä ihmiset on tosi lapsirakkaita (rupeaa helposti vaikka juttelemaan metrossa vaunukansalaisten kanssa tai lohduttamaan itkeviä vauvoja) ja monet vieraat ihmiset hymyilee mulle ohimennessään ja pysäyttää kysyäkseen laskettua aikaa ja toivottaakseen onnea synnytykseen. Ihan siis sellaista mukavaa huomiota, mutta välillä vaivaannuttaa, kun olen tällainen metsäläinen.

Olin tänään taas kontrollissa, ja muutaman supistuksen bongasin tällä kertaa ihan itsekin. Yksi aika kipeä tuli odotushuoneessa ja mietinkin, että olisi vitsikästä jos synnytys käynnistyisi lääkärin vastaanotolla laskettuna päivänä. Ei tainnut meidän bebe olla kuitenkaan ihan niin säntillinen, koska siihen se sitten jäi. Painoarvio oli tänään 3,5kg eli huolet jättivauvasta alkavat vähän helpottaa (vaikka voihan noi heittää paljonkin), ja lääkäri oli sitä mieltä että synnytys voi olla suht sujuva ja nopea kun paikat alkaa olla niin kypsänä. Toivotaan parasta!

 

Kysymys jo synnyttäneille: onko moni oksentanut synnytyksessä tai sitä ennen...? En ollut jotenkin ajatellutkaan tällaista asiaa, mutta tänään kuulin että joillakin se kipu aiheuttaa oksennuksen. Mietin vaan että kuinkahan yleistä tämä mahtaa olla, kun itse kammoan ihan hirveästi oksentamista, ja rupesi ihan eri tavalla pelottamaan synnytys. Tiedän että on vähän typerää pelätä tällaista mutta en voi sille mitään.

 

Minä en ainakaan ole oksentanut kummassakaan synnytyksessä, ei edes meinannut oksettaa.

 

Mannamakaroni, oon miettiny samaa! Itse kanssa pelkään oikeesti aika paljon oksentamista. Ja ilmeisesti joillain myös ilokaasu (ja muutkin kivunlievitykset?) voi aiheuttaa pahoinvointia?

 

Onnea kaikille jo vauvan saaneille ja tsemppiä teille jotka joudutte vielä vartomaan

Pahoitteluni hiljaiselosta, olen kyllä seuraillut teidän juttuja mutta en vaan ole saanut kirjoitettua mitään..

Täällä ollaan tyyppi tississä kiinni synnärillä. Hän syntyi eilen yhdeltätoista aamupäivällä Synnytys alkoi supistuksilla ja lapsiveden tihkumisella lauantain ja sunnuntain välisenä yönä mutta se testattiin synnärillä ilmeisesti väärin ja he passitti meidät kotiin. Maanantai-iltana mies oli sitä mieltä että mennään uudestaan näytille koska kipuilin supistusten kanssa. Soitin synnärille ja käskivät jäädä kotiin, mitä ei onneksi uskottu ja tultiin tänne näytille. Kätilö jo alustavasti puhui kuinka selviäisin tämän latenssivaiheen kanssa kotona, mutta lupasi kuitenkin tutkia tilanteen. Olin 5 cm auki ja lapsivesi oli muuttunut vihreäksi, siitä sitten suoraan synnytyssaliin hengitteleen ilokaasua mikä mulle toimi tosi hyvin. Sain myös 8cm jälkeen epiduraalin ja nukuinkin siitä seuraavat kaksi tuntia salissa eli on tehokasta, tosin synnyts vauhti myös hidastui tosi paljon.

Mutta tyttö saatiin maailmaan mitoilla 3.8 kg ja 48 cm Häntä nyt joudutaan seurailemaan sen lapsiveden tihkumisen takia, mutta terve tyttö ja itselläkin tosi hyvä olo.

Oksensin muuten vähän ennen ponnistusvaihetta, mutta ei sitä siinä tilanteessa ajatellut. Mie ajattelin että se johtui siitä rasituksesta mutta voihan se johtua puudutuksestakin. Mitä te ootte tykännyt synnärillä olosta synnytyksen jälkeen? Minusta on ihana kun saa apua kädestä pitäen kun tuntee olonsa niin tumpeloksi

 

Nopeasti vastaan oksennus kysymykseen.
Ite ekan synnytyksen aikaan en osannu ottaa ilokaasua oikein, vaan vedin sitä jatkuvasti ja aivan liikaa, siitä tuli ihan hirveä olo, oksetti ja pyörrytti. Synnytyksen jälkeen pyörryin vessän ja olo oli hirveä kauan sen jälkeen. Kammo jäi ja keskimmäisen synnytyksessä kokeilin kaksi hengenvetoa ottaa, mutta totesin huonon olon tulevan ja jätin siihen. Nyt en halunnut edes kokeilla. Eli syytän ilokaasua huononolon aiheuttajaksi
Jollain muulla varmasti toimii eritavalla
Mimma

 

Onnea @heidilei miltäs siellä meijän sairaalalla näyttää, onko ruuhkaa, jos mie vaikka kohta pääsisin tulee perässä

Ja tohon oksennusasiaan mietin myös just sitä että hengittämisellä varmaan on vaikutusta, ilokaasun kanssa tai ilman.. Jos huohottelee menemään miten sattuu niin voi helpostikin tulla huono olo? Mutta tosiaan sitten sekin että kun on muutenkin tilanne päällä niin tuskin yks oksennus enää siinä tuntuu

Tänään ois la. Samat fiilikset kuin muinakin päivinä, poikkeuksena se että oon nukkunu tosi hyvin pari yötä.. Merkki ehkäpä?

 

Kiva kuulla ettei yrjön lentäminen ole ainakaan mikään automaatio. Lueskelin kanssa että ilokaasu ja joillain kai myös epiduraali aiheuttaa usein huonovointisuutta. Täällä ei tuota ilokaasua tarjotakaan lainkaan, mutta entistä enemmän toivon että selviäisin myös ilman epiduraalia.

Onnea paljon @heidilei ! Onpa tylsä kuulla että eivät ole tutkineet tilannetta kunnolla synnärillä mutta hyvä että mies luki tilannetta noin hyvin. Päivittelen listaa kunhan olen koneen ääressä (nyt puhelimella räplään tätä tekstiä).

Tänään heräsin puoli viiden aikaan ihan hiton kipeään supistukseen (eipä tarvi enää miettiä että miltä se tuntuu, asiasta ei voi erehtyä...) ja siihen jäi sitten yöunet. Aika hulinaa oli kyllä muutenkin koko yö, kun lämpötila ei missään vaiheessa laskenut hirveästi alle +25 ja ravasin vessassa tunnin välein. Viidestä ehkä seiskaan tuli epäsäännöllisesti supistuksia ja sitten tulikin jo 3-5 minuutin välein minkä lisäksi mulla jäi päälle se kamala kramppaava kipu myös supistusten välillä! Just kun olisi tullut tunti täyteen tiheitä suppareita, ne alkoivat taas vähän harventua...Nyt tulee epäsäännöllisesti välillä 3 ja välillä melkein 10 minuutin välein ja osa vähän lievemmin enää kipeitä (otin särkylääkkeen silloin seiskan aikaan). Lähetin miehen töihin ja seuraillaan tilannetta, mutta taitaapi tulla juhannusvauva meille.

Ja mun on näemmä aivan pakko aina selostaa asiat aivan juurta jaksain, yrittäkää kestää!

 

Hengitystekniikalla on varmasti merkitystä. Itse en edes muista miten hengittelin sitä ilokaasua, sen verran vaan, että pitkiä vetoja yritin ottaa ettei menisi huohottamiseksi. Joillekin siitä ilokaasusta tulee huono olo, uskon että voi jopa oksettaa. Eiköhän sen ehdi kuitenkin lopettaa jos huomaa ettei itselle sovi.
Itse olisin ollut ihan pulassa, jos ei ilokaasua olisi ollut tarjolla
Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, en oksentanut siitäkään, eikä tullut huono olo.

@mannamakaroni nyt kuulostaa lupaavalle Täällä jännitetään mukana tuleeko teille juhannusvauva. Tsemppiä!

Meillä oli eilen neidin 3 vko neuvola. Tyttö oli kasvanut tosi hyvin, 4405g (3750g) ja 53cm (51cm), suluissa syntymämitat. Maidosta ei siis ole puutetta Ihmeteltiinkin kun 1 koon vaipat alkaa kiristää.. No nyt se syy selvisi
Kaikki oli muutenkin kunnossa ja seuraava onkin lääkärineuvola heinäkuun alussa. Minä saan jälkitarkastuksen elokuulle kuulemma vasta, eipä kai tässä kiirettä sen suhteen ole. Pari kertaa olen pidemmälle ja reippaammalle vaunulenkille uskaltanut, alkaa lantion "osat" olla palautunut paikoilleen taas, ei kipuile enää.

 

Nopsasti hyppään tänne toukokuisten puolelta vaikka oltiinkin sitten vauvan kanssa lopulta kesäkuisia.
Ilokaasulla menin itse koko tän synnytyksen ja toimi paremmin kun edellisellä kerralla. Kaasun kanssa vaan pitää muistaa pari asiaa:
A) ennakointi eli pitää olla hereillä ja ajoissa liikenteessä kun suppari alkaa.
B) syvät voimakkaat ja pitkät hengitykset MYÖS ulospäinpuhallus.
C) leuka rentona jotta hengitys on syvää
Jos ajoitus on väärä, uloshengitys huonoa ja hengitys pinnallista ei homma pelitä.
Mulla tuli vasta 5-6tunnin 2min välein hengittämisen jälkeen huono olo ja sain epin joka ei sit ehtinyt enää vaikuttaa. Ponnistuksessa huuto oli paras kipulääke.
Mua ei oksettanu mikään koko synnytyksen aikana. Ei pitäs olla kovin tavallista?!
Ne ketkä imettelee eka kertaa niin rintakumeja, kaalia, rintavoidetta ja lämpöpusseja kotia .

 

Meille sanottiin ettei rintakumia ihan vaan varmuuden vuoksi, voi olla vaikea päästä eroon sitten myöhemmin. Autaisihan se kumi sekä imuotteeseen että nännikipuihin, mutta imuotteen voi opettaa muutenkin ja nännikivut loppuu yleensä kun imettää vaan

 

Kiitoskiitos onnitteluista, hän on kyllä ihana tyttö

Täällä on ihan täyttä @Hannakau, nytkin ilmeisesti joutuvat salissa odottamaan vapautuvia paikkoja. Mutta osa pääsee sitten eri osastolle, eiköhän kaikille paikka löydy jotenkin

 

Nyt maltan vihdoin tulla raportoimaan että meidän ihana pieni tyttömme syntyi lopulta torstai-iltana kymmenen aikaan! Mitat hänellä 3745g ja 51cm. Synnytys oli tuskaisa ja mulla epiduraali ei hirveästi auttanut. Aukesin kolmesta yhdeksään senttiin reilussa puolessa tunnissa, mikä ehkä myös selittää maailmanlopun tuskat. Onneksi palkinto on näin ihana, ollaan miehen kanssa aivan myytyjä! Kaikki on mennyt älyttömän hyvin ja huomenissa päästään kotiin uutta elämää opettelemaan.

 

Onnea @mannamakaroni ! Arvasin viime kirjoituksestasi että teidän pieni lähti syntymään Hyvä että kaikki on mennyt hyvin Tulehan myöhemmin kertomaan lisää kokemuksesta.
Melko saman kokoiset tytöt meillä, meidän oli siis syntyessään 51cm ja 3750g.

 

Onnea @mannamakaroni kiva että kaikki on sujunut kuitenkin hyvin vaikka itse toimitus oli tuskaisa

Sitten on jäljellä minä... Koko juhannus saunottu ja harrasteltu liikuntaa, ei vaikutuksia pitäiskö se tulinen ruoka sitten seuraavaks testiin? eihän tässä olla kun 3 päivää yli lasketun mutta kyllä se mieli alkaa vaan mennä mustemmaksi ..

 

Kiitos onnitteluista! Ja iiiiisot onnet myös muille vauvan saaneille!

Sunnuntaina viikko sitten päästiin kotiin, keskiviikon neuvolassa paino oli noussut vain ihan vähän ja nyt kotona keittiövaa'alla mitattuna laskenut vaan, että aloitettiin lisämaito. Sattui tosi paskamaisesti tämä juhannus, ettei ole nyt ollut neuvolaakaan mistä kysellä. Onneksi huomenna on heidän kotikäynti niin saa toivottavasti tarkempia ohjeita//neuvoja.. mutta niin vaan se epäonnistui TÄMÄKIN imetys.. hetken ehdin jo luulla että ehkä minustakin olis tähän mut ei niin ei. On kyllä tosi paska mieli ja itkiessä mennyt pari päivää. Etenkin eilinen ku käsittelin asiaa, tänään aamulla sitten sai ekan kerran korviketta. Vielä kun tietäisi että miten paljon ja miten usein jne..

Muuten arki kahden lapsen äitinä on lähteny hyvin käyntiin! Mies on onneksi ollut tän viikkoa kotona, mutta ensi viikolla ehkä ainakin osan on jo töissä.. esikoinenkin meinaa päikkärit nyt kai kertakaikkiaan jättää pois, niin menee se päivän ainoa kokonaan oma hetki pois.. noh, onneksi on vaikka piirretyt..

Mulle tuli ekassa synnytyksessä ihan tosi huono olo Petidinistä, enkä ottaisi sitä muutenkaan enää koskaan. Se ällötys ei sitten poistunut ennen synnytystä, mutta en oksentanut. Sen takia en "saanut" kokeilla ilokaasuakaan. Tässä tokassa automatkan kivuista kärsiessä oksetti kovastikin, mutta en myöskään oksentanut. Sairaalassa sain spinaalin ja ilokaasua, josta ei mulle tullut yhtään paha olo.

Molemmista synnytyksistä on kyllä jäänyt tosi voimaannuttava ja ihana kokemus mieleen! Toki on sattunut ja kirosin ja vannoin ettei koskaan, mut heti kun oli ohi ni ajattelin et palkinnon takia koska vaan uusiks! Vaikka molemmista vuosinkin ja siinä nyt oli kaikenlaista hötäkkää sen myötä ja nyt syön vieläkin rautaa, mutta silti