Kesäkuun keijukaiset helmikuussa

Hei kaikille!

Minäkin olen tätä keskustelua seuraillut ihan sieltä syksystä asti, mutta en ole saanut aikaiseksi osallistua. Innostuin sitten viimein Hannakaun esimerkistä, koska me myös odotamme esikoista, ja täytän huhtikuun lopussa 25, sekä synnytyssairaalamme tulee olemaan EKKS. Laskettu aikamme on teitä Hannakau päivän myöhemmin eli 23.6, joten siellä ollaan mahdollisesti yhtäaikaa.

Alkuraskaus oli itselleni henkisesti vaikea, vaikka olimme lasta suunnitelleet jo reilun puoli vuotta. Kävin heinäkuun lopussa ottamassa ehkäisykapselin pois kädestä ja aika äkkiä se siitä tärppäsi. Itseni yllätti alkuraskaudessa vahvat muistot ja tunteet omasta lapsuudesta, jotka puskivat sitten voimalla silloin syksyllä ja olin hyvin väsynyt siitä tunnemyrskystä. Nyt kuitenkin on taas jo normaalimpi olo ja enemmän pystyy iloitsemaan sekä nauttimaan tästä kaikesta.

Mekin ollaan aviomiehen kanssa aina hyvin hiljaisia ultrissa ja neuvolakäynneillä, kun ei oikein osata mitään kysyä tai pohtia. Itse en kylläkään pidä neuvolatädistämme, mikä voi olla osasyy omalle vaitonaisuudelle. :'D

 

Tervetuloa heidilei mukaan, kuva että esimerkki rohkaisi

Itselläni oli myös vähän itsetutkiskelun paikka ja pientä "kriisiä" silloin esikoista odottaessa. Kovasti oli toivottu lapsi ja suunniteltu, silti se vaan on isi muutos. Samoin sitä omaa lapsuutta vaan alkoi miettimään ja mitä haluaa omalle lapselle tarjota. Olen yrittänyt liikaa olla miettimättä noita asioita, hyvin tämä tähän asti on mennyt Ainakin omasta mielestä

Oon just thaimaalaisessa tilaamassa take away sapuskaa, vähän varovaisesti ehdottelivat että ottaisin miedompaa tulista kun mitä tilasin, tästä vatsasta ilmeisesti (ja ehkä närästyksen pelosta) johtuen. Onneksi ei närästä eikä vielä ole pelkoa että muutenkaan vaikuttaisi tuo tulinen ruoka, synnytystä käynnistävästi siis Katsotaan asioidaanko sitten loppu raskaudessakin täällä, jos näyttää menevän yli lasketun ajan

Huomenna ois töihin meno, 12h tiedossa ja nivunen kipeytyi jo tänään kävellessä... Liikaa ehkä jännitin jotain lihaksia kun vähän liukasta oli. Jospa tämä levolla nyt taas asettuisi. Tämmöistä pientä kremppaa tällä erää

 

Huomenta!

No jopas, saas nähdä heidilei ollaanko sitte yhdessä juhannuksen vietossa sairaalalla. ootteko heidilei tehny vielä mitään ostoksia vauvaa varten?

Miulla kyllä nuo närästykset vaivaa jo nyt aika paljon, vähintään joka ilta.. en vielä oo pyytäny mitään lääkkeitä mut katotaan joutuuko jossain vaiheessa pyytämään. Myös nenä kuivuu ihan älyttömästi, niistelen verta joka aamu onko muilla?

Nobelius, miulla kans aika pitkää päivää töissä, tosi kova kiire ja koko päivä jaloilla. Kyllä tuntuu työpäivän jälkeen, enemmän selässä kylläkin. Kävin heti raskauden alussa fyssarilla kun selkä kramppas tosi pahasti ja lonkat meni siinä mukana.. Nyt menny jo paremmin ku oon jumppaillu ja venytelly, saa nähdä tarviiko jotain tukivyötä jossain vaiheessa..

Pitiköhän vielä muutakin kirjottaa ei toimi pää näin aamusta. Ja töihin pitäis lähteä mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Heissan. Täälläkin olisi uusi tulokas, silloin tällöin tätä ketjua lueskellut ja nyt päätin uskaltautua mukaan itsekin
laskettuaika 22.6, itse 26 v ja esikoista odotellaan

 

Kiitos Nobelius, pitää yrittää itsekin pitää ajattelua kurissa, on vähän taipumusta ylianalysoida kaikkea.

Ja ei olla Hannakau ostettu oikein mitään vielä vauvaa varten. Saadaan tosin paljon kaikkea käytettynä ja ollaankin jo saatu vauvalle viime jouluna leluja sekä vaatteita innokkailta sukulaisilta. Mie en oikein ikinä ole ollut mikään shoppailufriikki, niin on ihanaa kun ei tarvitse aikaa siihen laittaa paljoa näin aluksi ainakaan. Täällä ei ole närästänyt eikä oikeastaan muitakaan kremppoja, väsyneempi kyllä olen aiempaan verrattuna.

Ootteko muuten huomanneet lemmikin käytöksessä mitään erikoista raskauduttuanne? Meidän koira alkoi muutama viikko sitten käyttäytyä kummallisesti ja mietittiin, että voiko johtua raskaudesta. Jo syksyllä sillä oli kausia, kun yhtäkkiä vaikutti vähän puolustavammalta. Mutta voihan se olla mitä vain, vielä kun on narttukoira niin saattaa hyvinkin olla vaikka valeraskaana. :'D

 

Tervetuloa munkin puolesta uusille! Lisäilin teidätkin mukaan listalle.

Meillä tuli ahdettua viikonloppu taas kerran niin täyteen ohjelmaa, että oon ihan naatti... Täällä vietetään karnevaalia tänä viikonloppuna ja oltiin koko päivä ulkona. Nyt on pakko sinnitellä hereillä iltaan asti, kun en enää kuudelta kehdannut käydä päiväunille, mutta huhhuh kun silmät (ja järki!) seisoo päässä!

Mun kissa ei ainakaan ole tajunnut vielä mitään raskaudesta (tai ainakaan käytöksestä ei voi päätellä). Ihan mielenkiinnolla odotan sitä, kun se joku kerta ottaa vauvan potkun selkään mun kyljessä köllöttäessä. Ja tietenkin erityisesti sitä, miten se suhtautuu vauvaan sitten syntymän jälkeen. Se on onneksi tosi kiltti ja korkeintaan vähän pelokas, eli ei kauheasti tämä kohtaaminen huoleta.

Minkälaisia mielitekoja teillä muilla on (vai onko mitään kummia)? Pohdin, pitääkö paikkansa nämä kliseet että tyttöä odottaessa tekee mieli makeaa ja poikaa odottaessa suolaista/rasvaista. Mulla on niin hirveä makeanhimo, että oksat pois... Söisin ihan mitä vain kovia hedelmäkarkkejakin joista en yleensä yhtään tykkää, mutta oon yrittänyt pitää itseni kurissa ja nuhteessa ja syödä vain yhden pienen jälkkärijutun per päivä. Yleensä vähän suklaata. Eli mulla ainakin näkyisi vanhan kansan viisaus pitävän paikkansa.

 

Ei meilläkään kissa ole ainakaan vielä millään muotoa käytöstään muuttanut, samanlainen riiviö se on kuin aina ennenkin

Ja mieliteoista... itsellä ei ole ollut juuri mitään mielitekoja, ehkä vähän enemmän olen syönyt makeaa, etenkin suklaata, kun ennen esimerkiksi tuollainen 100 pv ilman makeaa haaste oli itselle lasten leikkiä, kun en ole lapsuusajan jälkeen juurikaan makeasta välittänyt.... Mutta se mikä on outoa, ja tavallisesta poikkeavaa, on se, että nykyään minun ei tee enää mieli esim. Sipsiä tai popcornia tms suolaisia herkkuja, joille olin ennen TODELLA perso. olisin voinut vaikka elää pelkillä juustonaksuilla, jos en olisi ollut myös linjoista tarkka ja tämä taas sotii tuota mannan mainitsemaa kliseetä vastaan, sillä rakenneultrassa meille poikaa lupailivat

 

Minulla poikaa odottaessa teki mieli rasvaista ja suolaista ruokaa, ei oikeastaan ollenkaan makeaa. Nyt on kovin tyttö olo ollut, silti ainakin mieliteot samat kuin esikoista odottaessa, eli suolaista ja rasvaista, nyt on tehnyt enemmän mieli kotiruokaa. Saas nähdä miten nyt sitten mieliteot kertoo sukupuolen

 

Meille tyttöä veikkailtiin ja makeaa on kyllä tehnyt älyttömästi mieli. aiemmin olen enemmän herkutellut suolaisilla herkuilla jos on jotain mieli tehnyt - nyt taas melkein joka päivä jotain pikkumakeaa pitää saada...

Meillä on kaks tyttökoiraa, en oo kyllä niiden käytöksessä mitään huomannu molemmat on kyllä niin miun perään, niin enemmän mietityttää sitten vauvan tullessa niiden reaktiot

 

Kohta se ois maaliskuu Sitten enää 3kk kun ensimmäisten kesäkuisten la jo koittaa, hurjaa!

Tänään sain vietyä Kelalle raskaustodistuksen. Hakemukset tein netissä jo viikonloppuna. Sen äitiysavustuksen hakemisen jätän viime tinkaan, jos sattuis vaikka saamaan tämän vuoden pakkauksen

Onko teillä muilla minkäänlaisia ajatuksia tai toiveita lapsilukuun liittyen? Kenellä ensimmäinen lapsi tulossa, onko jo pidemmälle asiaa ajateltu? Onko jollakin toiveissa vain tämä yksi ihana pieni? Meillä on puhuttu miehen kanssa kahdesta lapsesta alunperin. Itselläni on alkanut kuumottamaan ajatus kolmannesta vielä joku päivä... Tähän perään ei heti kuitenkaan. Jos saisin miehen mukaan ajatukseen, niin ehkäpä vaikka 2019 ois hyvä vuosi kolmannen ipanan tulla. Silloin olisin 29v ja mies 34, esikoinen 4v ja tämä toinen 2v. Saa nähdä, mieli ehtii tässä muuttua vielä moneen kertaan Kunhan hormonit pääsee taas valloilleen ja vauva-aika imaisee mukaansa saatan haluta vaikka 100 lasta! Tuo esikoisen taaperovaihe on niin ihana kans, oikein sydän sulaa kun vierestä seuraa touhuja

Nyt nukkumaan. Pitää koittaa levätä, nuhaa meinaa vielä olla ja ääni edelleen välillä kadoksissa. Jospa se tästä, parempi tämä kuin noro!
Onko jollakin puhtia tehdä maaliskuun ketjua?

 

Tulipahan mieleeni, että mahtaako löytyä kohtalotovereita...eli siis: mulla ollut sellainen hassu ongelma, että tulen nykyään todella pienistä annoksista aivan ähkyyn ja jos syön esim. Vaikka normaalin ravintola annoksen kokonaan, saatan olla tunteja niin ähky, että ei pysty palaakaan laittamaan suuhun ja esim. 6 tunnin päästä ruokailusta voi olla vielä repeämispisteessä oleva olo. Ja jos esim. Aamulla syön vaikka leipäpalan ja jugurtin, voi olla että 4-5 tunnin päästä vasta tuntuu että pystyisi syömään taas jotain.

Tuntuu että tämä vaikeuttaa valtavasti hyvää ruokailurytmiä, ja usein tunnen itseni nälkäiseksi, mutta tuntuu että vatsalaukku ei vain vedä tarpeeksi, että vauvamasu jotenkin painaa sitä olen yrittänyt parhaani mukaan syödä sellaisia ruokia ettei turvottaisi, mutta ei tunnu auttavan onko muita kohtalotovereita, ja jos on niin, oletteko löytäneet ongelmaan ratkaisua. Itseä vain hirvittää, että jos vauva ei saa tarpeeksi monipuolisesti ravintoa, jos syömisestä tulee jatkuvasti itselle vastenmielinen ja tukala oll

 

@KesäPerho Mulla on vähän tuota samaa, että tulen pienistäkin annoksista inhottavan täyteen ja myös turvotusta (ilmaa ) kertyy mahaan päivän mittaa siihen malliin, että illalla yleensä tuntuu tosiaan että vatsanahka repeää. Makoilu yleensä vähän tasaa tilannetta, mutta iltaruoat varsinkin jää tosi vähäisiksi. Toisaalta sitten nälkä yllättää tosi nopeasti ja kovana, kun maha tuntuu pitkään täydeltä vaikkei siellä ole enää mitään. Olen yrittänyt syödä vähemmän mutta useammin (yleensä inhoan tällaista napostelua ja syön 3-4 ateriaa päivässä), se ainakin vähän auttaa. Samoin kaiken helposti turvottavan välttely ja tosi runsas veden juominen. En kyllä usko, että vauva tästä suuresti kärsii, kunhan vain yrittää suht monipuolisesti syödä edes jotain. Äidille kai ne puutostilat pääasiassa tulee...

@nobelius Meillä on joskus ollut puhetta miehen kanssa, ja hän oli vakaasti sitä mieltä, että maksimissaan kaksi lasta (on itse kasvanut pitkään ainokaisena ja saanut sitten isolla ikäerolla yhden sisaruksen). Mulla on kaksi nuorempaa sisarusta pienehköllä ikäerolla ja se on musta aina ollut tosi ihanaa, joten toivoisin myöskin kolmea lasta (ehkä jopa neljää ). Kuitenkin tietyt elämän realiteetit alkaa iskeä tajuntaan, joten ajattelin nyt, että katsotaan tämä ensimmäinen ja harkitaan/keskustellaan sitten uudestaan. Ensinnäkin mä täytän tänä vuonna jo 30, eli jos ei kovin pienellä ikäerolla ruveta tehtailemaan sisaruksia (sillä oletuksella, että tärppää yhtä helposti kuin tämä eka) niin ei ehkä ehditä kovin monta saada. Lisäksi täällä päivähoitomaksut on ihan järkyttävät (n. 550-600€/kk per lapsi, sisarusalennukset jotain parinkympin luokkaa) ja töihin palattava viim. lapsen ollessa 10 kk, eli ajateltiin toista harkita aikaisintaan kun eka on kouluiässä (eli 2,5 v. ). Muutenkin olen itsekkäästi ajatellut, että haluaisin esikoisen olevan edes jollain tasolla itsenäinen kun toinen syntyy niin pääsee sitten vähän helpommalla hoitotoimenpiteissä... Mutta tosiaan ei olla vielä päästy mihinkään lopputulemaan asiassa.

Onko muilla nimiasiat jo lyöty lukkoon? Mä luulin, että meillä oli yhteisymmärrys ensimmäisestä etunimestä, mutta tänään aamulla mies heittikin ilmoille uuden (ihan hirveän) ehdotuksen. Meinasin jo revetä nauramaan, mutta tajusinkin että se on tosissaan ja löysin vähän diplomaattisemman keinon tuoda esiin että ei missään nimessä. Mä olin jo ehtinyt ruveta mielessäni kutsumaan vauvaa nimellä, täytyy nyt katsoa, meneekö siis suunnitelmat vielä uusiksi.

Jos joku innostuu luomaan uuden ketjun niin mielellään luovutan tämän vastuun eteenpäin! Mutta jos ei, niin voisin loppuviikosta yrittää ehtiä. Mulla teettää taas pitkiä työpäiviä niin jaksaminen ja kiinnostus kaikkea ylimääräistä tietokoneella askartelua kohtaan on aika vähissä.

 

Heippa kaikille!
Lapin reissu on tehty, oli kyllä rankkaa tässä kunnossa, mutta tyttö tykkäsi kovin, oppi laskettelemaan ym.
Kävin pari päivää töissäkin yrittämässä, mutta kyllä siltä näyttää, että päiväni alkavat olla työnteon osalta luetut. Kelaan laitoin avustushakemukset menemään, saa nyt katsoa, että kauanko menee, kun siellä ilmeisesti ruuhkaa.
Nyt muistin @mannamakaroni sen vaippamerkinkin, fuzzi bunzit oli niitä mun suosikkeja esikoisen aikana.
Täällä oli jossain vaiheessa puhetta hiuksista raskausaikana, esikoista odottaessa mulla oli ihanat, paksut ja taipuisat hiukset, nyt samaa efektiä ei ole ollut. Tosin pakkanen ja pipokausi lyttää tukan kuin tukan.
Meillä lapsiluku jää varmaan kahteen, aikoinaan olen kolmesta lapsesta haaveillut, mutta kun meillä on ollut vaikeaa raskautuminen ja tämä toinen raskaus yhtä tuskaa, niin en taida enää siihen puuhaan ryhtyä. Ehkäisyä tuskin aloitetaan, onhan tässä oltu jo kymmenen vuotta ilman, niin en mihinkään luomuplussiin usko. Ja oisinkin jo nelikymppinen parin vuoden päästä, niin ollaan tyytyväisiä vain näihin kahteen ihmeeseen.
Mulla on ensi viikolla seuraava äitipolikäynti raskausdiabeteksen takia ja neuvolakin on ensi viikolla, siihen asti täytyy nyt sitten vain yrittää ottaa rennosti ja levätä ja toivoa, ettei alkava flunssa tästä pahene.
@KesäPerho kyllä ne vauvat yleensä ottaa äidistä sen minkä tarvitsee, itsekin olen laihtunut nyt raskausaikana viisi kiloa ja vauva kasvaa ihan hyvin.

AdAstra 26+0

 

Mannamakaroni nuo päivähoitomaksut on tosiaan aika järkyttäviä jossakin. Täällä päin osapäivähoito maksaa n. 160-180€ muistaakseni, tuo on siis 80h/kk. Kokopäivähoito on siis vissiin n. 400€/kk, kahdesta lapsesta vissiin ois noin 600-700€/kk. Kyllähän ne lapset siis rahan menoa tuo. Itsekin menin takaisin töihin kun esikoinen oli 10kk ja poika hoidettiin miehen kanssa vuorotellen kotona 1v3kk asti. Eläkettä haluan kerryttää kuitenkin ja tienata, töitä on siis tehtävä.

Kolmas lapsi tarkoittaisi meillä muuttoa isompaan asuntoon, ehkä auton vaihtoa, eikä nuo ihan pieniä asioita ole. Minulla on isoveli lyhyellä ikäerolla ja sama tilanne tulee nyt siis meidän pienille, kiva näille kahdelle olisi vielä kolmas sisarus saada joskus. Katsotaan, saattaahan muutto tulla ajankohtaiseksi muutenkin, sittenhän kolmas lapsi voisi mennä samoihin suunnitelmiin

Nimi olisi mielessä tytölle ja pojalle, toista ja kolmatta nimeä pitää vielä miettiä. Esikoisella kolme nimeä ja niin myös tälle toiselle tulee. Etunimet oli aika vaikeita miettiä, pojalle vaihtoehtoja on liian vähän kivoja ja tytölle liikaa Mites sukunimi teillä menee? Me ollaan naimisissa eri sukunimellä ja lapsille tulee minun sukunimi.

 

Nyt muistin @mannamakaroni sen vaippamerkinkin, fuzzi bunzit oli niitä mun suosikkeja esikoisen aikana.

Kiitos, panen tämänkin korvan taakse! Me ajateltiin tosiaan ensin kokeilla tuollaista vuokrauspalvelua, mutta sen jälkeen (jos kaikki sujuu hyvin) varmasti tilataan omaksikin vaippoja.

@nobelius Onko noissa päivähoitohinnoissa Suomessa paikkakuntakohtaisia eroja? Katsoin huvikseni alkuvuodesta muistaakseni Tampereen hinnat ja siellä hintakatto oli 290€/kk per lapsi (vähän siinä haaveilin Suomeen muutosta ). Täällä tuo mainitsemani hinta on niille onnekkaille, jotka onnistuu kunnallisen paikan saamaan. Paikkoja on vähän ja kysyntää paljon, joten iso osa halukkaista joutuu ottamaan yksityisen paikan vastaan, jolloin maksu on helposti 800-900€... Me onneksi ollaan aika hyvissä asemissa, kun mulla on mahdollisuus pitää pidempi vapaa kuin paikallisilla (täkäläinen äitiysloma on 3kk), eli olen melko suurella varmuudella jonossa ekana.

Me ei olla naimisissa, mutta vaikka mentäiskiin niin pitäisin silti oman sukunimeni. Lapselle ollaan kuitenkin ajateltu miehen nimeä, kun asia oli hänelle tosi tärkeä.

 

Uhkailuista huolimatta kerkesinkin heti tänään tehdä meille uuden ketjun! Linkistä klikkaamalla pääsee siis keskustelemaan maaliskuun juttuja. (Värit se on taas näköjään heittänyt päin seiniä, mutta käyn ihan kohta korjaamassa)