Hei kaikki uudet.
Ja tuhruvuotoisille (nimimerkkejä en valitettavasti nyt muista) tsemppejä. <3 Jospa ei olisi vakavaa ja pienet pysyisi matkassa mukana. <3
Itse oon pitänyt pari päivää hiljaiseloa, kun toissapäivänä mulla todettiin syvä laskimotukos vasemmassa jalassa.
Mennyt tässä aika vaan totutella uuteen tilanteeseen, miettiä raha-asioita uusiksi ja olla vaan ja lepäillä. Huoli pienestä on valtava, ja onneksi päivystyksessä muistin sanoa, että olen raskaana, niin varmistivat lääkityksen äitipolin lääkäriltä vielä. Klexanea joudun pistämään nyt kuuden viikon ajan aamuin illoin, ja näillä näkymin myös loppuraskauden ajan myös. En todellakaan osannut arvata tässä näin käyvän, tuli aivan puskista. Äidilläni on ollut pikkuveljeäni odottaessa aikoinaan veritulppa, eli sieltähän se periytyy (plus ylipaino). Äidin kanssa siis asiasta juttelin, mutta en sanonut vielä mitään raskaudesta, kun päätettiin miehen kanssa kertoa kuitenkin vasta ensimmäisen ultran jälkeen.
Että voi tätä elämää mitä heittääkään eteen. Mieli on matalalla, edelleen, vaikka tässä on periaatteessa kaikki hyvin. Lääkitys on, iltapahoinvointia on, pissittää jatkuvasti ja vihloo kohtua jos nousee nopeasti ylös. Jospa pääsisin tämän myötä siihen varhaisultraan. Ja toivotaan, että pieni pysyy terveenä matkassa mukana. <3 5+3