Kertokaas taas kauhujuttuja anopeistanne

niin osaan edes hieman arvostaa omaani.

Tällä hetkellä taas tuntuu, ettei typerämpää/rasittavampaa/ahdistavampaa ihmistä voi olla olemassa

 

Mun anoppi on juoppo. Aina kännissä ja pahalla päällä.

 

mun anoppi on varma että häntä vakoillaan tv:n kautta plus kameroiden kautta joita on asennettu naapuritalon parvekkeille. ei uskalla puhua kotonaan kännykkään ettei naapuri voi salakuunnella ja sitä rataa.

 

Mun anoppi on juoppo. Aina kännissä ja pahalla päällä.

minunkin anoppi on juoppo... tosiaan aina vähän ottanu kun käydään siel lasten kans...kiva kiva... :/

 

Mä puhun nyt entisestä anopista mutta muutaman sanasen voisin mainita...

Kun kuuli että olen raskaana, se soitti kaikille sukulaisilleen ja mun äidille kännissä. Kertoili kuinka me ollaan niin vastuuntunnottomia penikoita, eikä sillä ole mitään aikomusta ruveta paskavaippoja ja pyykkejä pesemään... Kerran soitti et voitteko tuoda pitsaa hälle. Ajettiin pihaan, annettiin anopille pitsalaatikko ja ihan yhtäkkiä se heitti ne pitsat auton tuulilasille ja rupes huutaan ja haukkumaan meitä. Päällä hällä olis ainoastaan valkoiset alushousut.

Haukkuu mua tuttavilleen, ja tietenkin kehuu itseään mummina. Jätin lapsen kampaaja käynnin ajaksi hoitoon kun lapsi oli alle puoli vuotta, ja kun palasin anoppilaan makas se alastomana sammuneena olkkarin lattialla. Mun tyttö istui paskat vaipoissa vieressä ja leikki. Ja edelleen hän on hyvä mummi ja hoitaja ja anoppi ja todella luotettava ihminen.

 

Mun anoppi jättää käytetyt pikkuhousunsuojansa vessan käsienpesualtaan reunalle.

 

Mun anoppi on muumimamma. Aina laahamassa kaikkea tavaraa meille ja lässyttämässä. (joo ihan kamalaa... mutta oikeesti ei sitä pidemmän päälle kestä kun toinen on vähän liiankin avuksi eikä osaa vaan istua alas vaan pitää siivota ja tonkia toisen kotia ihan makkarin kaappeihin asti ja sitten kun löydetään kortsukätkö niin tullaan ihan mainitsemaan että löysi tälläsiä... No shit Sherlock! Joo nussin sun poikaa ei noi lapset ihan tyhjästä tule ja mita vattua sä tongit mun kaappeja... ARG :kieh: Raahaa meille jatkuvasti kaikkea tavaraa mitä ei tarvita ja kohtelee mun miestä kuin lasta ja mun mies käyttäytyy sen seurassa kuin lapsi kun on äitin mussukka. Voi Jeesus se ihminen on mun kiehumispiste vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen hänelle että jaksaa olal avuksi jos apua tarvitaan. Voisi vaan rajoittaa sen siihen kun sitä tarvitaan. Ei sen tarvii raahata meille roskapusseja 200 km päästä. Kyllä me osataan ihan ite ostaa niitä.)

 

anopilla on mielenterveysongelmia ja riippuu pojassaan kiinni. Hän on yksinäinen, katkera ja vailla empatiakykyä. Hävyttömän utelias ja vailla käytöstapoja. Mieheni on välillä aivan loppu äitinsä touhuihin.

 

No joo,meille suurinpiirtein luuli MUUTTAVANSA kun ostettiin omakotitalli jo sänkyään tuomassa.
Kiitos ei.

 

omasta äidistäni voisin kertoa loputtomiin järkkyjä tarinoita. Anopista en oikein keksi mitään..

 

Mun anoppi on muumimamma. Aina laahamassa kaikkea tavaraa meille ja lässyttämässä. (joo ihan kamalaa... mutta oikeesti ei sitä pidemmän päälle kestä kun toinen on vähän liiankin avuksi eikä osaa vaan istua alas vaan pitää siivota ja tonkia toisen kotia ihan makkarin kaappeihin asti ja sitten kun löydetään kortsukätkö niin tullaan ihan mainitsemaan että löysi tälläsiä... No shit Sherlock! Joo nussin sun poikaa ei noi lapset ihan tyhjästä tule ja mita vattua sä tongit mun kaappeja... ARG :kieh: Raahaa meille jatkuvasti kaikkea tavaraa mitä ei tarvita ja kohtelee mun miestä kuin lasta ja mun mies käyttäytyy sen seurassa kuin lapsi kun on äitin mussukka. Voi Jeesus se ihminen on mun kiehumispiste vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen hänelle että jaksaa olal avuksi jos apua tarvitaan. Voisi vaan rajoittaa sen siihen kun sitä tarvitaan. Ei sen tarvii raahata meille roskapusseja 200 km päästä. Kyllä me osataan ihan ite ostaa niitä.)

Huh. Kuulostaapa pelottavan tutulle. Meille raahataan kaikki roskiksista ja kirppareiden nurkkapöydistä 5cntillä löydettyjä "tosi kivoja" tavaroita ja vaatteita.

 

Mun anoppi jättää käytetyt pikkuhousunsuojansa vessan käsienpesualtaan reunalle.

YÖK :x

 

Viimeksi kun hänet näin, hän makasi kuolleena arkussa. :'(

 

No tämä ei ole kovin kauhea, mutta ehkä huvittava. ANoppi alkoi olla pikkasen dementoitunut. Oltiin hänen kanssaan marketissa ja katseltiin meille uutta moppia. Anopin suhtautuminen oli, kuin oltaisiin oltu seksileluja ostelemassa...

Anopilla oli vuosia ummetusta. Sitä hän hoisi kaivelemalla sormin peräpäästään ulosteet pois. Ilman mitään hanskoja... :$

 

Meillä käydessään anoppi ramppaa jatkuvasti röökillä, haisee pahalle, köhii keuhkonsa meidän matolle, raportoi yksityiskohtaisesti ummetuksestaan ja tuottamiensa kikkareiden koostumuksen ja lukee tv-ohjelmien tekstitykset ääneen.

 

Mun anoppi on muumimamma. Aina laahamassa kaikkea tavaraa meille ja lässyttämässä. (joo ihan kamalaa... mutta oikeesti ei sitä pidemmän päälle kestä kun toinen on vähän liiankin avuksi eikä osaa vaan istua alas vaan pitää siivota ja tonkia toisen kotia ihan makkarin kaappeihin asti ja sitten kun löydetään kortsukätkö niin tullaan ihan mainitsemaan että löysi tälläsiä... No shit Sherlock! Joo nussin sun poikaa ei noi lapset ihan tyhjästä tule ja mita vattua sä tongit mun kaappeja... ARG :kieh: Raahaa meille jatkuvasti kaikkea tavaraa mitä ei tarvita ja kohtelee mun miestä kuin lasta ja mun mies käyttäytyy sen seurassa kuin lapsi kun on äitin mussukka. Voi Jeesus se ihminen on mun kiehumispiste vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen hänelle että jaksaa olla avuksi, jos apua tarvitaan. Voisi vaan rajoittaa sen siihen kun sitä tarvitaan. Ei sen tarvii raahata meille roskapusseja 200 km päästä. Kyllä me osataan ihan ite ostaa niitä.)

onko meillä sama anoppi
vierailee appiukon kanssa meillä vähintään kerran kuussa, vähintään viikon kerralaan :|

 

Mä olen päättänyt, että anoppi on vaan yksi tuttavuus. Hänellä käydään joskus kylässä ja hän meillä. En enää edes yritä kertoilla lapsista ym. enkä odota häneltä mitään lapsi-mummo juttuja, kun niitä ei halua antaa meidän lapsille.
On omien tyttärien lapsille erilainen mummo ja heitä kyllä huomioi.
Itselle tuli parempi mieli, kun tein päätöksen. Jos toista ei kiinnosta, niin olkoon.

 

Mun anoppi on muumimamma. Aina laahamassa kaikkea tavaraa meille ja lässyttämässä. (joo ihan kamalaa... mutta oikeesti ei sitä pidemmän päälle kestä kun toinen on vähän liiankin avuksi eikä osaa vaan istua alas vaan pitää siivota ja tonkia toisen kotia ihan makkarin kaappeihin asti ja sitten kun löydetään kortsukätkö niin tullaan ihan mainitsemaan että löysi tälläsiä... No shit Sherlock! Joo nussin sun poikaa ei noi lapset ihan tyhjästä tule ja mita vattua sä tongit mun kaappeja... ARG :kieh: Raahaa meille jatkuvasti kaikkea tavaraa mitä ei tarvita ja kohtelee mun miestä kuin lasta ja mun mies käyttäytyy sen seurassa kuin lapsi kun on äitin mussukka. Voi Jeesus se ihminen on mun kiehumispiste vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen hänelle että jaksaa olal avuksi jos apua tarvitaan. Voisi vaan rajoittaa sen siihen kun sitä tarvitaan. Ei sen tarvii raahata meille roskapusseja 200 km päästä. Kyllä me osataan ihan ite ostaa niitä.)

Huh. Kuulostaapa pelottavan tutulle. Meille raahataan kaikki roskiksista ja kirppareiden nurkkapöydistä 5cntillä löydettyjä "tosi kivoja" tavaroita ja vaatteita.

Juuri tuota! Nyt mun mies toi sieltä tuliaisena heidän varmaan 20 vuotta vanhoja muovimukeja mitkä on rumia, naarmuisia ja kulahtaneita hirvityksiä mun pojalle. Mitä mä niillä teen??? Ja mun mies loukaantu vielä verisesti kun sanoin että voi samantien heivata johonkin kaapin peränurkkaan koska hänelle kaikki äitin tuoma on pyhää ja pitäisi kehystää kultakehyksiin jopa se puhkikulutettu pyllypyyhe minkä pahana ihmisenä pistin lattiarätiksi. Koska hänellä on niin onnellinen lapsuus ja hän on niin kiitollinen siitä ja se on se pyyhe mihin äiti on hänen nassunsa pyyhkinyt kultaisina aikoina. Mä en halua mitään valmiiksi kulutettuja roinia mun kotiin. Mulla on kaapit täynnä uutta ja hyväkuntoista niin miksi mun pitää tuijottaa niitä? En mäkään raahaa mun äidiltä mun pyllypyyhkeitä tänne ihan vaan kun äiti on ihana. Mä en kestä :ashamed:

 

Anoppini on juoppo, joka kännikausinaan käy hakkaamassa oveamme ja huutamassa uhkauksia että jos emme anna rahaa tupakkaan ja kaljaan, hän ei halua enää ikinä olla missään tekemisissä kenenkään perheenjäsenemme kanssa.
Kun ei avata ovea, niin lopulta kyllästyy ja lähtee kailottaen kovaan ääneen miten valtavasti meitä vihaa.

Mutta minun miehelläni vasta v-mäinen anoppi onkin..

 

Mun anoppi on muumimamma. Aina laahamassa kaikkea tavaraa meille ja lässyttämässä. (joo ihan kamalaa... mutta oikeesti ei sitä pidemmän päälle kestä kun toinen on vähän liiankin avuksi eikä osaa vaan istua alas vaan pitää siivota ja tonkia toisen kotia ihan makkarin kaappeihin asti ja sitten kun löydetään kortsukätkö niin tullaan ihan mainitsemaan että löysi tälläsiä... No shit Sherlock! Joo nussin sun poikaa ei noi lapset ihan tyhjästä tule ja mita vattua sä tongit mun kaappeja... ARG :kieh: Raahaa meille jatkuvasti kaikkea tavaraa mitä ei tarvita ja kohtelee mun miestä kuin lasta ja mun mies käyttäytyy sen seurassa kuin lapsi kun on äitin mussukka. Voi Jeesus se ihminen on mun kiehumispiste vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen hänelle että jaksaa olla avuksi, jos apua tarvitaan. Voisi vaan rajoittaa sen siihen kun sitä tarvitaan. Ei sen tarvii raahata meille roskapusseja 200 km päästä. Kyllä me osataan ihan ite ostaa niitä.)

onko meillä sama anoppi
vierailee appiukon kanssa meillä vähintään kerran kuussa, vähintään viikon kerralaan :|

Olen pahoillani :hug:
Onneksi meidän asuu niin kaukana että käy vaan kerran parissa kuussa ja on vaan kolme yötä. Mikä on jo ihan tarpeeksi

 

Juuri tuota! Nyt mun mies toi sieltä tuliaisena heidän varmaan 20 vuotta vanhoja muovimukeja mitkä on rumia, naarmuisia ja kulahtaneita hirvityksiä mun pojalle. Mitä mä niillä teen??? Ja mun mies loukaantu vielä verisesti kun sanoin että voi samantien heivata johonkin kaapin peränurkkaan koska hänelle kaikki äitin tuoma on pyhää ja pitäisi kehystää kultakehyksiin jopa se puhkikulutettu pyllypyyhe minkä pahana ihmisenä pistin lattiarätiksi. Koska hänellä on niin onnellinen lapsuus ja hän on niin kiitollinen siitä ja se on se pyyhe mihin äiti on hänen nassunsa pyyhkinyt kultaisina aikoina. Mä en halua mitään valmiiksi kulutettuja roinia mun kotiin. Mulla on kaapit täynnä uutta ja hyväkuntoista niin miksi mun pitää tuijottaa niitä? En mäkään raahaa mun äidiltä mun pyllypyyhkeitä tänne ihan vaan kun äiti on ihana. Mä en kestä :ashamed:

Kuin suoraan mun elämästä.

 

Mun anoppi on muumimamma. Aina laahamassa kaikkea tavaraa meille ja lässyttämässä. (joo ihan kamalaa... mutta oikeesti ei sitä pidemmän päälle kestä kun toinen on vähän liiankin avuksi eikä osaa vaan istua alas vaan pitää siivota ja tonkia toisen kotia ihan makkarin kaappeihin asti ja sitten kun löydetään kortsukätkö niin tullaan ihan mainitsemaan että löysi tälläsiä... No shit Sherlock! Joo nussin sun poikaa ei noi lapset ihan tyhjästä tule ja mita vattua sä tongit mun kaappeja... ARG :kieh: Raahaa meille jatkuvasti kaikkea tavaraa mitä ei tarvita ja kohtelee mun miestä kuin lasta ja mun mies käyttäytyy sen seurassa kuin lapsi kun on äitin mussukka. Voi Jeesus se ihminen on mun kiehumispiste vaikka olenkin äärimmäisen kiitollinen hänelle että jaksaa olal avuksi jos apua tarvitaan. Voisi vaan rajoittaa sen siihen kun sitä tarvitaan. Ei sen tarvii raahata meille roskapusseja 200 km päästä. Kyllä me osataan ihan ite ostaa niitä.)

Kummallista kyllä itse pidin tätä hurjan väritetysti subjektiivisena kuvauksena mistä tuli enemmänkin vaikutelma että itse emäntä on aika rasittava tapaus! Teksti toisaalta tuntui aggressiivisuudessaan aika tollaselta höyryjenpoistolta. Tulee mieleen että yleensäkin ongelmat anoppien kanssa on syvemmällä ja siihen ei kannata lähteä vain toteamaan sitä vanhanaikaista "sellasia ne anopit vaan on".
Ilemisesti ongelma on monilla samanlainen ja ihmiset selvästi vain "tyytyvät kohtaloonsa".

Oletko sanonut toiveistasi tai filliksistäsi anopille? Ihan vaan kohteliaasti. Ja jos mies saattaa loukkaantua kritiikistäsi, voit miettiä miksi hän loukkaantuu. Ja etenkin miten ja MIKSI suhtaudut hänen toimintapoihinsa niinkuin suhtaudut. Sitten kannattaakin miehen kanssa selvittää asiat kommunikoimalla, mikä mättää ja missä. Kyllä sen siitä pitäis ruveta selviimään kun ihmiset tässä tapauksessa (ilmeisesti) ei mitään henkisesti sairaita kumminkaan ole.

Tekstin perusteella tulee helposti mieleen että sulla myös verbaalinen ulosanti saattaa olla aika ärhäkkää ja kärjistettyä tuollaisissa ärsytystilanteissa - ja, no, se nyt tekee kommunikaation vastaanottamisen aika haasteelliseksi...
Jos tämmöinen tosiasia tulee keskusteluissa vastaan, niin kannattaa varmasti opetella vaikka terapeutin avulla puhumaan asioista...

Tietty voisit miettiä miten itse arvostat miehesi äitisuhdetta ja hänen tunteitaan - ja toisaalta miten näet sen suhteessa omaan äitisuhteeseesi? Kuulostaa vaan jotenkin siltä, ikään kuin olisit kateellinen miehesi onnellisesta lapsuudesta ja äitisuhteesta.
Ei mitään keittiöpsykologiaa, vaan ihan peruslogiikkaa..

Toisaalta täällä kyllä näkyi sellaisia esimerkkejä missä anopit on oikeasti hankalia tapauksia esim. päihdeongelmaisia/ henkisesti sairaita, ja tällaiset tapaukset tarvitsevat erityishoitoa, eikä niitä kotona kuuluisikaan joutua katselemaan.