kertokaas pitkän suhteen salaisuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
ja millaisia kausia esim 5-10v yhdessä olon aika on ollut? ja tosiaan miten suhde on pysynyt pitkään kasassa. kiitos jos viitsit vastata

mä nyt koetan tässä oppia että miksi mun suhteet ei kestä, että olenko mä jotenkin aina vaan kerännyt "huonoja miehiä" ympärilleni jotka ei osaa sitoutua tms vai mikä mättää.
 
Siten, että kun ne huonot ajat tulee, ei eroa. Taistelee ja tahtoo. Sitten taas on aurinkoisia aikoja. Kysytään tahtoa rakastaa. Se ei aina ole helppoa, joskus hampaat irvessä. Mutta aina joskus taas se parempi aika tulee ja elämä on ihanaa.
 
Käy välillä viihteellä ja flirttaile (viattomasti tietenkin ;-) ) vieraiden miesten kanssa. Piristää kummasti myös omaa avio-onnea. Ja siis en tarkoita et pitää olla takaa-ajatuksia, mut kyllä mun mieltä piristää kummasti huomata et kelpaisin kahden lapsen ja 10 vuoden liiton jälkeen vielä muillekin :)

Ja kyllä, se oman miehen huomio on kuitenkin sitä parasta!
 
Huonoja kausia ei ole vielä ollut. Hankalinta oli silloin, kun oltiin oltu lähes 5 vuotta kaukosuhteessa ja alkoi voimat loppua, että jatkuuko tämä tilanne vielä kovinkin kauan, vaikka siihen asti oli hyvin sujunutkin kaikki.

Mitäs siihen tarvitaan... Hyvät hermot ja huono kuulo :D Ei vaan, yritetään päivittäin huomioida toista ainakin jollain tapaa. Halaillaan ja pussaillaan muutenkin paljon, se on kivaa ja pitää sitä "lämpöä" yllä. Kaikista asioista on tähän mennessä voinut suunsa avata, mikä ikinä mieltä onkin painanut, ja on voinut tietää ettei toinen naura tai halveksi.

Seitsemäs vuosi meillä alkamassa ja nyt siis asutaan samassa maassa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Kaikki sujuu ainakin kymmenen vuotta hienosti, kun kumpikaan ei tee mitään mistä toinen ei pidä ja kun keskittyy vain perheeseen ja parisuhteeseen.

Apua...kyllä mä olen parempi äiti ja vaimo kun keskityn välillä ihan vain itseeni!! Ei kai kukaan jaksa koko aikaa panostaa toisiin...
 
Me ollaan oltu naimisissa 9 vuotta. Salaisuus on vaan se, että antaa anteeksi ja käyttäytyy hyvin toista kohtaan. joskus toinen pitää yllättää.

Ja pitää tehdä yhdessä romanttisia juttuja.
 
yhteinen huumorintaju ja halu pysy yhdessä. ei saa luovuttaa kumpikaan liian helpolla. suhde kestää, jos kumpikin on tosissaan sitoutunut siihen.
mutta ei yleispäteviä neuvoja ole, sielunkumppani sattuu kohdalle, jos sattuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja auts:
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Kaikki sujuu ainakin kymmenen vuotta hienosti, kun kumpikaan ei tee mitään mistä toinen ei pidä ja kun keskittyy vain perheeseen ja parisuhteeseen.

Apua...kyllä mä olen parempi äiti ja vaimo kun keskityn välillä ihan vain itseeni!! Ei kai kukaan jaksa koko aikaa panostaa toisiin...

Ei vai? :xmas:


No en mä nyt ihan tuota tarkoittanut, toki itseensäkin saa, mutta se pitänee tehdä niin ettei toista haittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xXx:
Käy välillä viihteellä ja flirttaile (viattomasti tietenkin ;-) ) vieraiden miesten kanssa. Piristää kummasti myös omaa avio-onnea. Ja siis en tarkoita et pitää olla takaa-ajatuksia, mut kyllä mun mieltä piristää kummasti huomata et kelpaisin kahden lapsen ja 10 vuoden liiton jälkeen vielä muillekin :)

Ja kyllä, se oman miehen huomio on kuitenkin sitä parasta!

Minä taas sain viiden vuoden suhteen päätettyä juuri näin, että kelpasin toisellekin miehelle kun kotona meni huonosti, rakastuin, ja siinähän se.
 
täytyy sanoa että xxx kanssa olen erimieltä, mulla ei oo ollut tarvetta flirttailla kenenkään muun kanssa kuin oman kullan, eikä se piristä mitenkään minua, lähinnä ärsytti jos oli sormuskin sormessa ja joku tuli kuolaa siihen. :)

täyty alkaa kattelee vissiin vähän vanhempia kun näitä 22v miehen alkuja, jospa sit löytyis sitoutumis kammoton mies :) kiitos vastauksista, osan kanssa len samaa mieltä,mutta lmeisesti mieheni eivät ole olleet.
 
kuunteleminen, yhdessä asioitten päättäminen.kumpikaan ei ole perheen pää vaan toisenkin mielipiteitä kunnioitetaan. :heart: rakkaus... jos suhde perustuu vaan toisen elämään ja hyvin vointiin niin ei se pitkään voi kestää. itelläni kestänyt jo 7v ja ollaan kun vasta rakastuneita.
 
Ehkä parhaan neuvon olen saanut mummoltani (joka ehti 50-vuotis hääpäivää vielä viettää) ja se kuului näin: ei se pappikaan siellä alttarilla kysy, että haluatko rakastaa vaan että TAHDOTKO.

Pitkässä suhteessa lienee luonnollistakin, että tulee ylä- ja alamäkiä. Ja välillä on taas on tasaisen tylsää. Päätään ei tietysti tarvitse jatkuvasti seinään hakata, mutta liian helpolla ei saisi luovuttaakaan.
 
Tahto olla yhdessä. Elämänkumppanuus. Rakkautta, kunnioitusta ja läheisyyttä myös. Kuten isäntä tuossa sanoi, niin sopiva annos kaikkea =)

Yhdessä ollaan oltu yli 22v, joista kohta 15v naimisissa.
 
siis en nyt tarkoita mitään sellaista, että KAIKKI asiat pitäisi kertoa, vaan tarkoitan siis, että ei petä, valehtele tai muutenkaan ole kiero. Eli se oma kumppani on sun luottohenkilö ja osoittaa sen myös hänelle.
Myös hellyys on tärkeää yllätys yllätys MYÖS miehelle.
Kunnioitus on heti rakkauden jälkeen yhtä tärkeää !!
Mielikuvitus ja yllätyksellisyys tietyissä rajoissa on myös kantava voima, sekä ehdottomasti myös huumorintaju !

Meillä ollaan pärjätty kohta kymmenen vuotta noilla eväillä ja erittäin hyvin sujuu !!
 
että yhteinen aika ! Se on todella tärkeää, sitä pitää olla enemmän kuin kavereiden kanssa vietettyä aikaa tai yksin. Ja sitä pitää oikeesti haluta. Mä juuri eilen sanoin miehelleni kun oli kummallakin pitkä työpäivä takana, että mulla oli häntä ihan oikeasti ikävä ja hän sanoi että niin oli hänelläkin, hyvältä tuntui mennä oman kullan kainaloon noiden sanojen jälkeen !
 
Kaikkea yllämainittua ja se että välillä pitää räsähdellä ettei aika käy pitkäks :whistle: takana o melkein 20 vuotta yhteiselämää
 
Ennen kaikkea hyvä ystävyys,voin rehellisesti sanoa että mieheni on mun paras ystävä(tottakai omia muita ystäviä on myös hyvä olla),kunnioitus,tasapainoinen elämä,yksi tärkeimmistä asioista on myös seksi.Yhdessä ollaan oltu 16 vuotta :D
 

Yhteistyössä