Mä seurustelin yhen miehen kans. Erottiin kumminki. Mies oli ihan rikki. Kaks viikkoo erosta mies oli puhunu että oli ihan valmis viettämään loppuelämän mun kans ja oli niiiin rakastunu muhun ja plaaplaa...
Mä puolestani oon luetellu parhaimmalle ystävälleni kaikki maholliset viat mitä miehestä vaan löyty... Ihan kaikki. Luotin tähän ystävään ihan täysillä. Olisin tehny ihan mitä vaan hänen edestä. Vaikka henkeni olisin antanu tämän ystävän puolesta, niin rakas se ihminen oli mulle.
Kyseinen mies tiesi myös kuinka tärkeä tämä ystävä mulle oli.
Mies ja mun ystävä tutustu toisiinsa sillon ku me miehen kans seurusteltiin.
No, viikko sen jälkeen ku mies oli "itkeny" kuinka olis voinu viettää vaikka loppuelämänsä mun kans, sain kuulla, ihan jostain muualta ku kyseisiltä ihmisiltä, että ovat viikon tapailleet. Kumpikaan ei voinu sanallakaan sanoa asiasta mitään. Nyt seurustelevat.
Mä yritin soittaa ystävälleni monta, monta kertaa, mutta kertaakaan mulle ei vastattu.
Katoin sen sitte niin että meidän ystävyys ei ollu tälle naiselle niin tärkee ja sillä miehellä ei ollu hajuakaan rakkaudesta :snotty:
Olin todella pettyny ja vihanen ja surullinen.
Enään asia ei niin hirveesti vaivaa. Mun elämä jatkuu ja pääsin eroon ystävästä joka ei sitte niin tärkeenä pitänykkään meijän ystävyyttä. Mulla menee oikeestaan aika hyvin.
Oonks mä vetäny ihan turhasta herneet nekkuun?
Saaks kavereitten entisiä bylsiä?
( myönnettäköön että suutuspäissäni laitoin naiselle viestin, kun ei puhelimeen vastannu, että voin antaa kaikkien muittenki entisten numerot, jos haluu testiä niitäki )
Mä puolestani oon luetellu parhaimmalle ystävälleni kaikki maholliset viat mitä miehestä vaan löyty... Ihan kaikki. Luotin tähän ystävään ihan täysillä. Olisin tehny ihan mitä vaan hänen edestä. Vaikka henkeni olisin antanu tämän ystävän puolesta, niin rakas se ihminen oli mulle.
Kyseinen mies tiesi myös kuinka tärkeä tämä ystävä mulle oli.
Mies ja mun ystävä tutustu toisiinsa sillon ku me miehen kans seurusteltiin.
No, viikko sen jälkeen ku mies oli "itkeny" kuinka olis voinu viettää vaikka loppuelämänsä mun kans, sain kuulla, ihan jostain muualta ku kyseisiltä ihmisiltä, että ovat viikon tapailleet. Kumpikaan ei voinu sanallakaan sanoa asiasta mitään. Nyt seurustelevat.
Mä yritin soittaa ystävälleni monta, monta kertaa, mutta kertaakaan mulle ei vastattu.
Katoin sen sitte niin että meidän ystävyys ei ollu tälle naiselle niin tärkee ja sillä miehellä ei ollu hajuakaan rakkaudesta :snotty:
Olin todella pettyny ja vihanen ja surullinen.
Enään asia ei niin hirveesti vaivaa. Mun elämä jatkuu ja pääsin eroon ystävästä joka ei sitte niin tärkeenä pitänykkään meijän ystävyyttä. Mulla menee oikeestaan aika hyvin.
Oonks mä vetäny ihan turhasta herneet nekkuun?
Saaks kavereitten entisiä bylsiä?
( myönnettäköön että suutuspäissäni laitoin naiselle viestin, kun ei puhelimeen vastannu, että voin antaa kaikkien muittenki entisten numerot, jos haluu testiä niitäki )
. Ja ukko todistelee rakkauttaan vaikka hoitelee kaveria samaan aikaan. Ohhoh.
Mua lähinnä huvitti asia. Eihän se exä oo mun omaisuutta. Mä olin vaan iloinen, ku olivat löytäneet toisensa.Tosin heidän juttunsa ei kauan kestäny, mut silti. Vähän sama tilanne.
