Kertokaas niin rehellisesti kun pystytte
- Viestiketjun aloittaja LauNel
- Ensimmäinen viesti
r
Töihin mennessä kyllä, muulloin ei. Töihin on pakko pukeutua asiallisesti, ja näyttää muutenkin asiantuntijalta.
vieras
On. Tunnen olevani lihava vaikken sitä todellakaan ole. Mitat 164/59. Tuntuu että olen turvonnut ja olen "isokokoinen" vaikka kaukana siitä...
Jonkin verran.
Mulla on oikeestaan aina ollu ulkonäön kanssa niin, että en niin paljoa välitä mitä muut siitä ajattelevat, mutta jos mulla itellä on huono olo omassa kropassa sen takia, etten ite ole tyytyväinen niin pyrin muutokseen. En välttämättä aina pyri olemaan mallimaisen kaunis, meikkaamaan yms, koska välillä mulla on päiviä, jolloin omasta mielestäni olen kaunis ilman meikkiä, silloin en meikkaa ja voin hyvillä mielin lähteä kauppaan.
Joskus taas on päiviä, jolloin tekee mieli laittautua vaikka kävisi tossa lähisiwassa. Silloin saatan meikata ja laittaa hiukset ihan omaksi iloksi...
Mutta pointtina nyt oli se, että mun ulkonäköpaineet liittyy siihen, että mulla on pakonomainen tarve voida hyvin omassa kehossa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi mun pitäisi näyttää joltain tietyltä sen takia, että se näyttää muiden mielestä hyvältä, jos mulla itellä kuitenkin on sit sen takia epävarma olo..
Mulla on oikeestaan aina ollu ulkonäön kanssa niin, että en niin paljoa välitä mitä muut siitä ajattelevat, mutta jos mulla itellä on huono olo omassa kropassa sen takia, etten ite ole tyytyväinen niin pyrin muutokseen. En välttämättä aina pyri olemaan mallimaisen kaunis, meikkaamaan yms, koska välillä mulla on päiviä, jolloin omasta mielestäni olen kaunis ilman meikkiä, silloin en meikkaa ja voin hyvillä mielin lähteä kauppaan.
Joskus taas on päiviä, jolloin tekee mieli laittautua vaikka kävisi tossa lähisiwassa. Silloin saatan meikata ja laittaa hiukset ihan omaksi iloksi...
Mutta pointtina nyt oli se, että mun ulkonäköpaineet liittyy siihen, että mulla on pakonomainen tarve voida hyvin omassa kehossa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi mun pitäisi näyttää joltain tietyltä sen takia, että se näyttää muiden mielestä hyvältä, jos mulla itellä kuitenkin on sit sen takia epävarma olo..
No joskus on kyllä, riippuu vähä päivästä. Yleensä juhliin mennessä haluis näyttää vähä vähemmän vaatimattomalta ja sit tulee katottua miten hienosti muut on pukeutuneet ja laittaneet hiuksensa.
Eipä sillain... joskus sitä tuntee itsensä rumaksi ja joskus tosirumaksi, mutta en mä jaksa itseäni muihin vertailla. Varsinkaan ystäviin.
Rukoilijasirkka
Ei omassa tuttavapiirissä. Joskus nuorempana oli... Ulkonäköpaineet, mitä nykyisellään on, tulee aika pitkälti täältä plussalta. Ei tarvii kun tulla tänne, niin kuulee kyllä tarkkaan, millainen vartalo naisella pitäisi olla, millainen tukka ja millaiset vaatteet. Jännää, vaikka suurin osa on täällä itsekin naisia. Esim. tota laihaa naista arvosteltiin aika rumasti, joka oli tos yhdes masa-uutisessa. Ihan vaan ulkonäön perusteella. Pahinta olikin hänen ulkonäkö, ei tissien näyttäminen tai masan fanittaminen.
BR
Ei. Mahaa haluaisin pienemmäksi, mutta muuten ei ole paineita, eivätkä minun paineeni liity mitenkään muihin ihmisiin tai heidän ulkonäköönsä.
Ncm
Rehellisesti sanottuna: ei. Nainen, joka omistaa hammasharjan ja kuumimpina päivinä sipaisee hiukan talkkia kainaloon ei kärsi ulkonäköpaineista.
No en mä nyt hittolainen osaa kyllä tuommosesta asiasta kateellinen ollaAlkuperäinen kirjoittaja LauNel:no olisit kateellinen...? en mä tiedä.Alkuperäinen kirjoittaja chef:No eipä juuri. Miten se muhun liittyy miten upealta naapurin mamma näyttää?
joillain huono itsetunto?
vai onko se huonoa itsetuntoa jos vertaa itseänsä muihin?
En vaikka yrittäisin Mein naapurissa on 40+v mamma joka odottaa yllätysvauvaa...ja voi jösses että se nainen näyttää hyvältä. Jos se vaan ikinä haluaa, niin siitä voi tulla puumanainen, koska vientiä hällä kyllä riittäis
Kyllä mä olen häntä katsonut silleen että WOW mutta ei siihen liity kateellisuus, koska en sitä kautta tunne kuitenkaan itseäni sen huonommaksi
En tasan näytä yhtä hyvältä kuin hän, mutta ei kai mun pidäkään?
hellsbells
No harvemmin tulee enää nykysin tommosia mietittyä Jos joku muu näyttää upeelta niin hyvä sille, emmie sille kateellinen ole.
Tottakai välillä on päiviä etten viihti ees peiliin vilkasta, mutta pääasia että mie riitän ihtelleni ja miehelleni.
Jos joku muu näyttää upeelta niin hyvä sille, emmie sille kateellinen ole. Tottakai välillä on päiviä etten viihti ees peiliin vilkasta, mutta pääasia että mie riitän ihtelleni ja miehelleni.
..
No on tietysti välillä. Kun on huononaamapäivä ja kilot on löytäny vääriin kohtiin, joinain päivänä vaan ON näin.
sone
Joskus oli, silloin kun oli ylipainoa, saatoin kokeilla kymmenet erivaatteet ja mikään ei tuntunut hyvältä päällä, ihan makkarankuoriolo. Nykyään ei ole, laitan päälle kivoja ja jopa naisellisia vaatteita, enkä sen kummemmin ajattele. Mutta ei se kuitenkaan onnelliseksi tee että on saanut itsensä kuosiin, mutta ehkä itsensä kanssa on kuitenkin helpompi elää ja yksi asia vähemmän murehdittavana.
Katson kyllä kaupungilla kauniisti laittautuneita naisia, en kateudella, pikemminkin ihailen.
Katson kyllä kaupungilla kauniisti laittautuneita naisia, en kateudella, pikemminkin ihailen.
Ei ole mitään paineita ulkonäöstä, siis kasvoista tai vartalosta. Vaatteista ehkä joskus, mutta niin päin että en omista mitään urheilullista enkä mitään kulahtanutta. Vasta viikko sitten ostin ensimmäisen ulkoilutakin
Niin ja joskus en jaksa millään silittää mitään, ja sitten otan siitä stressiä
Niin ja joskus en jaksa millään silittää mitään, ja sitten otan siitä stressiä
Ei nyt varsinaisesti ole ulkonäköpaineita, olen tykännyt olla aina oman näköinen. mitä nyt olen antanut tukan kasvaa osittain siitä syystä että olisin "yhteiskuntakelpoisemman näköinen" ja näinollen työnsaanti ei jäisi ulkonäöstä kiinni niin herkästi. mutta toisaalta olen huomannut että tukka tosi pitkästä aikaa onkin ihan hauska ja poishan tän saa leikattua jos alkaa ottamaan päähän liian kanssa =)
No ei mulla muuten ole mutta edellisessä raskaudessa oli hormoonit ihan sekaisin ja itkin muutenkin paljon niin silloin kerran romahdin kaupungilla kun kaikki muut oli mielestäni nättejä ja minä en ison mahani kanssa. Nykyään naurattaa koko asia mutta en silloin voinut sille mitään. Muuten en pahemmin jaksa stressata sen suhteen mutta koen kyllä tärkeäksi pitää vartalostani huolta urheilun avulla. Vaikka en mikään kiinteä ole enkä lihaksikas niin silti saan henkisesti paremman olon itselleni kun edes yritän kuntoilla.
Teininä oli ongelmia enemmän mutta nykyään olen jo hyväksynyt vikani, olen lyhyt, nenässäni on pieni kuomu, reidet vähän tuhdit muuhun olemukseen verrattuna ja parin raskauden jälkeen masuröllykässä on arpia, mutta minä pystyn elämään niiden asioiden kanssa.
Teininä oli ongelmia enemmän mutta nykyään olen jo hyväksynyt vikani, olen lyhyt, nenässäni on pieni kuomu, reidet vähän tuhdit muuhun olemukseen verrattuna ja parin raskauden jälkeen masuröllykässä on arpia, mutta minä pystyn elämään niiden asioiden kanssa.