Kertokaas mielipiteenne.

[M Y R K K Y]

Puhuuko siis koskaan?
Aika oudolta kuulostaa.Ettei ole kuulossa vikaa tms?
VOisko aatella että kysyis suoraan,että haluaako että häntä kysytään yhteisiin juttuihin tms?
Voiko olla vastaamatta suoraan kysymykseen?
Jos hän aattelee ettei se kysymys kuulu hälle.

Ettei olis aspergerin syndroomaa?
EI osaa kertakaikkiaan olla sosiaalinen....

Puhuu, kun "pakotetaan" puhumaan. Se on aika epämiellyttävää molemmille osapuolille. Tai ainakin mulle. Tulee tyhmä olo, kun pitää suunnilleen väkisin puristaa toisesta joku vastaus.

En mä mistään syndroomista tiedä, onhan sekin mahdollista. Fiksu tyyppi on kyseessä, sen tiedän.

Asperger onkin ns fiksujen tauti..kuuluu autismiin.Monet todella on tuollaisia kuvaamiasi mykkäeemeleitä!!Töksäyttää joskus jotain ihan outoa ja epäasiallista.
Ja ko.ihminen tietää että on jotenkin outo muttei osaa olla kuten muut.

 

[vieras]

Aspergerin syndroomaiset kyllä yleensä ovat sosiaalisia siis vastailevat kysymyksiin yms. ja eivät ole hiljaa jos jotain kysytään. Eivät vaan usein osaa olla sosiaalisia "oikealla tavalla".

 

[Älä esitä!]

Olin joskus sellainen ja silloin koin, että oli ihan kivaa että minulle juteltiin siinä missä muillekin. Se tuntui epämiellyttävältä, kun nuorena tyttönä luokkakaverit olivat opolle jutelleet kun olin niin omissa oloissani ja sen vuoksi sitten jouduin opon luo asiasta puhumaan |O Joskus olin ujo ja hiljainen :xmas: Se siis luokkaporukassa, ei kaverien kesken tietenkään.

Ei perusluonne muutu. Ei ihmisestä tule yhtä äkkiä ulospäinsuuntautunutta tai päinvastoin. Toki voi rohkaistua tai opetella tulemaan toimeen sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei synnynnäinen luonne muutu aikuisuudessa miksikään. Mutta se jos joku on vastenmielistä, että yrittää olla jotakin muuta mitä on. Ja sinun tapauksessasi kyse taitaa olla juuri siitä, kun kuvailet kenkävarastojasi ja esittelet elämäsi netistä. Totta puhuen sä et tiedä hyvästä mausta mitään. Kakkusi ovat suttuisia, meikkisi halvannäköinen ja laukut kuin suoraan Anttilan katalogista. Tiedätkö esimerkiksi, mikä on Longchamp?

 

[Emilyn]

Olin joskus sellainen ja silloin koin, että oli ihan kivaa että minulle juteltiin siinä missä muillekin. Se tuntui epämiellyttävältä, kun nuorena tyttönä luokkakaverit olivat opolle jutelleet kun olin niin omissa oloissani ja sen vuoksi sitten jouduin opon luo asiasta puhumaan |O Joskus olin ujo ja hiljainen :xmas: Se siis luokkaporukassa, ei kaverien kesken tietenkään.

Ei perusluonne muutu. Ei ihmisestä tule yhtä äkkiä ulospäinsuuntautunutta tai päinvastoin. Toki voi rohkaistua tai opetella tulemaan toimeen sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei synnynnäinen luonne muutu aikuisuudessa miksikään. Mutta se jos joku on vastenmielistä, että yrittää olla jotakin muuta mitä on. Ja sinun tapauksessasi kyse taitaa olla juuri siitä, kun kuvailet kenkävarastojasi ja esittelet elämäsi netistä. Totta puhuen sä et tiedä hyvästä mausta mitään. Kakkusi ovat suttuisia, meikkisi halvannäköinen ja laukut kuin suoraan Anttilan katalogista. Tiedätkö esimerkiksi, mikä on Longchamp?

En tiedä mikä on Longchamp, eikä mua kiinnostakaan. Anttilassa on mielestäni erittäin kauniita laukkuja

En usko että kyse on perusluonteesta, jos peruskouluaikoina ja tovi sen jälkeenkin on ollut yksikseen eikä mikään sosiaalinen tyyppi. Tiedän sen tasan ettei minusta nykyään ihmiset uskoisi että olen ollut se koulujen seinustalla yksin seisoskeleva, luokan hiljainen hissukka joskus. Eihän se perusluonne tosiaan muutu, kyllähän minä tuttujen ihmisten seurassa silloinkin puhuin mutta on täysin mahdollista päästä sosiaalisten tilanteiden peloista yli. Kouluaikoina esim. lintsasin tunneilta jos olisi pitänyt pitää luokan edessä esitelmä, sittemmin kun aikuisena opiskelin menin mielelläni esiintymään luokan eteen ja eräässä ryhmän harjoituksessa sain koko luokalta parhaat kehut miten esitys oli luonteva. Asenteen puolesta liputan kaikissa asioissa Ei muutos todellakaan yhtäkkiä tapahtunut, se vei vuosia.