Toggle sidebar

kertokaas mielipiteenne, ja tää ei ole mikään riidan haastojuttu vaan mielipide kysely

Vastaa
isoäiti mölykylästä

isoäiti mölykylästä

Aktiivinen jäsen
04.05.2007
26 699
2
36
eli minua ihmetyttää kun ihmiset eroaa, niin samassa kun ne kertoo, että meille tuli tai on tulossa ero, niin noin 85 prossaa kertoo, että on etsimässä itselleen uutta miestä tai että uusi mies on jo olemassa. jos mä eroasin, menis varmaan pitkään ennen kuin uutta alkaisin etsimään. minusta on aika jännää että ihmiset ei osaa olla yhtään ilman miestä tai naista. vaan entinen ulos ja uusi sisään. löytyykö se oikea edes välttämättä sillä hirveällä hakemisella.
 
Sillä ne kaikki nykyään eroaakin, kun ne ei osaa olla yksin ja menee kimppaan koska päättää että puoliso on sopiva ja sit pian huomataan, ettei se ollutkaan niin mukava ja vaihdetaan. Eli jo se ensimmäinen, josta erotaan, on väärillä kriteereillä(ei osata olla yksin) valittu.
 
Monille se on juuri tuo että uusi mies tulee taloon aika äkkiä.Itse erosin 3v sitten ja se oli kauhea juttu muutenkin ja todellakaan mulle ei ole sen jälkeen ollut miestä talossa ja mietin että tuleeko ollenkaan kun niin kauheat arvet on jäänyt tuosta jutusta.Lapsia on sentään kaksi jotta ei ihan yksin tarvitse olla.Mutta tuo mies juttu mua lähinnä kauhistuttaa.
 
Mun ystävä tapas elämänsä miehen 7 päivää eronsa jälkeen. Mä oon kyllä onnellinen heidän puolestaan. En usko että sille paljon mitään voi jos se rakkaus yllättävää. Vaikka toki se tuntuu oudolta ja sitä ajattelee et eikö vois edes hetken kokeilla yksinelämistä mut toisaalta mitä sitä heittää tilaisuutta hukkaan. Mulla on aina mennyt tosi pitkään ennen kuin oon erojen jälkeen ruvennut uudestaan seukkaan, tosin mä oon muutenkin tosi hidas syttymään.
 
Itse erosin aviomiehestäni, kun hän rakastui itseään kymmenen vuotta nuorempaan ja muutti suin päin tämän luokse. Muutama kuukausi meni siinä arjesta selvitessä vaan kun elämä asettui taas uomiinsa, niin alkoi tuntui kovin yksinäiseltä, vaikka onhan minulla toki lapsi. Noin vuosi eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja mielestäni se vuosi "ilman miestä" oli ihan hyvä aika eli silloin ennätti koota itsensä eron jälkeen ja tiesi jo aika hyvin, mitä elämältään haluaa.
 
no mulla on yksi tuttava eroamassa. niillä on ollut viileetä tosi pitkään (vuosia) ja "eroaminen" on alkanut aikoja sitten. asuvat vielä saman katon alla ja eroavat sovussa, ei riitoja, ei huutoja. kaikki voivat keskenään jutella. kummallakin on uusi tuttavuus ja kumpikin on ok sen asian kanssa. musta juuri tuossa vaiheessa ero on oikea. en osaa selittää, mutta ymmärrän täysin näiden tuttavieni tilanteen.
 
minä en voi käsittää samaa asiaa. toinen on se, että jos puoliso kuolee, niin puolen vuoden päästä useilla on jo uusi mies. Lehdestä luin yhdestäkin naisesta joka menetti koko perheensä Tsunamissa ja kertoi, että oli löytänyt 6kk jälkeen uuden miehen ja perhettä suunnittelivat. Toki se selviytymisessä on tärkeää saada rinnalle ihminen joka kuuntelee ja tukee. En tiedä vaikea juttu. Isäni kun kuoli yllättäin niin äitini ei ole vieläkään toipunut. Siitä on kylläkin vasta 4v ja äidin mielestä edelleen niin vähän aikaa, että ei voisi kuvitellakaan uutta miestä rinnallen. Ihmiset on todella erilaisia.
 
mulla oli heti eron yllättäessä tunne et joku tähän vierelle on saatava ja nopeasti, tunne meni kuitenkin äkkiä ohi. luulen et se johtui siitä kun oli useita vuosia ollut toisen kanssa niin yksinolo pelotti ja olisi tarvinnut turvaa toisesta aikuisesta, rakkauden kanssa sillä tuskin olisi ollut tekemistä. psykologini kertoi että monella ihmisellä on nopeasti eron jälkeen suhteita, jotka eivät kuitenkaan todennäköisesti kestä.. ns laastarisuhteita. ylipääsyn helpottamiseksi.
 
Samaa ihmettelen minäkin.
Exän kanssa tiet meni eri suuntiin 3 ja puol vuotta sitten, eikä vieläkään miehet kiinnosta yhtään.
Mutta kai se on vaan luonteesta kiinni, ei erosta. Olen yksineläjäluonne, en suhde-ihminen.
Miehet ei ole oikein koskaan kiinnostaneet. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Samaa ihmettelen minäkin.
Exän kanssa tiet meni eri suuntiin 3 ja puol vuotta sitten, eikä vieläkään miehet kiinnosta yhtään.
Mutta kai se on vaan luonteesta kiinni, ei erosta. Olen yksineläjäluonne, en suhde-ihminen.
Miehet ei ole oikein koskaan kiinnostaneet. :|
Click to expand...

Miehistä harvoin on muuta kuin harmia
:D
 
monelle ero tulee yllätyksenä..mutta sit on niitä jotka ovat jo miettiny sitä pidempää aikaa ja niin olleen valmiina (tai luulee olevansa) uuteen suhteeseen. jos on elänny kauan huonossa suhteessa, jääny ilman hellyyttää/huomiota/seksiä/kunnioitusta niin kyllä minäkin varmaan alkaisin ettiä uutta kunhan vanhasta pääsee eroon ensin. :D
 
No useissa tapauksissa on henkisesti erottu jo aikoja sitten mutta on kumminkin yritetty sinnitellä, silloin kun eropäätös on sitten tehty, niin ollaan jo henkisesti valmiita uuteen suhteeseen, koska edellinen suhde on kuollut jo aikoja sitten.

Mutta on tietenkin näitäkin ihmisiä jotka ei vaan osaa olla yksin, ja mun mielestä ne on useimmin miehiä...

Ja loppukaneetiksi: mun mielestä ihmiset EI eroa liian helposti, vaan menee yhteen liian helposti, tuntematta tarpeeksi itseään tai kumppaniaan, silloin syntyy näitä mahdottomia suhteita, joissa paras ratkaisu on juurikin se ero!
 
Useinhan ihmiset eroaa juuri siksi että ovat rakastuneet uuteen kumppaniin, silloinhan on ihan selvää että se uus mies/nainen on jo olemassa.
Mutta en kyllä ymmärrä ketään jolla on pakonomainen haku päällä koska on niin vaikeaa olla yksin. Rakkaus löytyy jos on löytyäkseen, ja kaikille sitä ei aina edes löydy. Ja harvemmin se etsimällä löytyy.
 
Toi ukko ku saa itelleen kämpän, ja muuttaa pois, ni uutta miestä mun elämään ei tuu enää ikinä.
Mut onhan asia niinki, et sitä erotaan vanhasta juur sen uuden takii... Sillon ei oo paljoo muita vaihtoehtoja, ku ottaa se uus siihen mukaan...
 
Mä oon kyllä sitä mieltä, että joskus se toinen rakkaus vain vie, ja jos näin käy, silloin ei ole kotona asiat hyvin. Näinkin voi käydä, ei siinä väkisin tartte sitten eron jälkeen yksin olla...
 
No mitä nyt tota oman äidin puuhia oon seurannu, niin ei se ainakaan vaihtamalla parane. Tollasta menoo katselleena, jos meille ero tulisi niin uutta en ihan hetkeen alkasi katteleen.

Äidillekkin tauko tekis hyvää, mut tuskin osaa edes olla yksin. :/
 
Ite ajattelen asian niin, että jos päätyy eroon, haluaa olla yksin. Jos ei halua olla yksin, yrittää tehdä jotain sille vanhalle suhteelle. Kyllä pitäis tietää, että se elämä muuttuu arjeksi jokaisen kanssa ennemmin tai myöhemmin ja se millaista se arki on, riippuu itestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Ite ajattelen asian niin, että jos päätyy eroon, haluaa olla yksin. Jos ei halua olla yksin, yrittää tehdä jotain sille vanhalle suhteelle. Kyllä pitäis tietää, että se elämä muuttuu arjeksi jokaisen kanssa ennemmin tai myöhemmin ja se millaista se arki on, riippuu itestä.
Click to expand...

Mitä jos mies on täysi kusipää ja mahdollisesti vaikka väkivaltainen? Pitäisikö silloinkin vielä yrittää jatkuvasti ja saada turpaansa jatkuvasti? Ei ne erot aina pelkkiin sanaharkkoihin pääty...
 
Minun mielestäni KUKAAN ei voi tietää milloin toinen on valmis uuteen suhteeseen esim. leskeksi jäätyään tai erottuaan. Ihmiset ovat niin erilaisia. Jonkun surutyö on erilaista kuin toisen. Ammatti-ihmisetkin sanovat nykyään, että mm. monille miehille suruun uppoutuminen olisi huonompi tapa kuin itselle luontainen tapa toimia esimerkiksi työn, urheilun tai vaikka sitten uuden ihmisen löytymisen kautta. Elämällä on lupa jatkua ja on lupa surra pitkään, jos siltä tuntuu eikä siinäkään ole muilla sanomista. Itse jatkaisin elämää mahdollisimman pian, jos joutuisin sellaiseen tilanteeseen ja elän nyt onnellisessa ja toimivassa parisuhteessa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa