Kertokaapas; rajoittaako miehenne..

..menojanne ja rajoitatteko te hänen menojaan? Ja miksi?millä perusteella?

Olen tässä jo jonkun aikaa ihmetellyt,miten joku suostuu kuunteemaan kieltoja, varsinkin jos niille ei ole hyvää perustelua. Jos toinen tahtoo lähtä ystävien kanssa siiderille, niin miksi siitä täytyy nostaa kauhea haloo että et muuten varmana mene,eikö teitä ahdista?? Mulle ei tulis mieenkään ruveta toista kielteemään,aikuinen ihminen osaa itsekin päättää ja arvioida onko suotuisa hetki lähtä viettämään omaa aikaa!?

 

Kyllä mä välillä kiellän ja rajoitan, jos ukko sais päättää, se hummais joka viikonloppu ja hyvällä tuurilla kumpanakin päivänä.. Ei aina aattele asioita ihan niin pitkälle kun minä..

 

Ei... Me molemmat rajoitetaan itse menojamme, ihan, kun halutaan viettää aikaa yhdessä. Meistä kumpikaan ei halua koko ajan olla menossa, varsinkaan pitkiä aikoja yhteenmenoon.

 

Ei... Me molemmat rajoitetaan itse menojamme, ihan, kun halutaan viettää aikaa yhdessä. Meistä kumpikaan ei halua koko ajan olla menossa, varsinkaan pitkiä aikoja yhteenmenoon.

Tällein se pitäisi mun mielestä mennä. Eikä niin että toinen olisi koko ajan menossa ja toinen joutuu sitten joko olemaan yksin kotona tai kiristämään menijältä lupauksia kotiajasta.

 

Kumpikaan ei rajoita kummankaan menoja.
Mutta ei meistä kumpikaan ilmoittamatta mihinkään lähde vaan jos ei ole kummempia menoja niin ei meistä kumpikaan estä toisen aikeita lähteä yhdelle.

 

No ei.

Esim. ensi viikolla lähden kaverini kanssa Tukholmaan ja viikonloppuna on tyttöjenilta.

Mies taas esim. tänään on pelaamassa jalkapalloa koko illan ja viime viikonloppuna oli kaverinsa synttäreillä.

 

Kun tuntuu,että joiltain kielletään aivan kaikki. Tulee ihan paha mieli niiden puolesta..eivät voi lähtä ystäväporukalla mökille "koska minä sanon niin" , ei voi lähtä keikalle koska mies joisi kuitenkin kaljaa" mitäs sitten?? Mikä siinä on että pitäisi muka kotona nyhvätä joka päivä??

-ap

 

En yleensä rajoita, mutta uupumuksen rajoilla on ollut pakko. Tai oikeastaan mies on kysynyt, onko ok, että lähtee. Jos vastaan ei oo ok, ei lähde. Mutta jos on jokin mielestään tärkeä juttu, lähtee sitten. Ne menot on muita, ei sidukkamenoja ne.

 

[QUOTE="Ihmettelevä";23845792]..menojanne ja rajoitatteko te hänen menojaan? Ja miksi?millä perusteella?

Olen tässä jo jonkun aikaa ihmetellyt,miten joku suostuu kuunteemaan kieltoja, varsinkin jos niille ei ole hyvää perustelua. Jos toinen tahtoo lähtä ystävien kanssa siiderille, niin miksi siitä täytyy nostaa kauhea haloo että et muuten varmana mene,eikö teitä ahdista?? Mulle ei tulis mieenkään ruveta toista kielteemään,aikuinen ihminen osaa itsekin päättää ja arvioida onko suotuisa hetki lähtä viettämään omaa aikaa!?[/QUOTE]

Rajat kummankin menoille tulevat arjesta; kodin, töiden, lasten, lastenlasten hoidosta jne.
Kumpikin toisaalta pyrkii pitämään osaaltaan huolen siitä että toiselle jää kylliksi omaakin aikaa omille menoille.

 

Kun tuntuu,että joiltain kielletään aivan kaikki. Tulee ihan paha mieli niiden puolesta..eivät voi lähtä ystäväporukalla mökille "koska minä sanon niin" , ei voi lähtä keikalle koska mies joisi kuitenkin kaljaa" mitäs sitten?? Mikä siinä on että pitäisi muka kotona nyhvätä joka päivä??

-ap

On kaksi eri asiaa kyykyttää toista ja kieltää kettuillessaan se meneminen kun hieman fiksusti rajoittaa ja tuoda toisen jalkoja maahan, vallankin näin perheellisenä..

Tottahan toki meidänkin huushollissa saa kulkee, käydä keikoilla yms. mut joku järki siinä touhussa pitää olla ja joskus siitä joutuu huomauttaa kun toinen ei tosiaan aina välttämättä ajattele ihan loppuun asti. Mut vittuillakseni tai pirttihirmuillakseni en koskaan kiellä.

 

Kyllä naurattaa kun kaverit joutuvat kyselemään kotoa saako käydä kaljalla tai ulkona syömässä. Ilmeisesti näitä pirttihirmuja siis kuitenkin riittää, vaikkei kukaan tietenkään sellaista myönnäkään. Meillä tuollaiset ovat ilmoitusasioita. Ilmeisesti se oma asema on niin heikko, että täytyy mustasukkaisesti vahtia toista, ettei vaan pääse pitämään hauskaa.

 

En juurikaan rajoita rouwan menoja, toisaalta hänellä on esityksiä omista menoista varsin kohtuullisesti. Ja pitää sitä joskus päästä johonkin ja sama toisin päin.

 

Ei rajoiteta kumpikaan toisen menoja, mutta otetaan toinen huomioon suunniteltaessa menoja.

 

[QUOTE="mies";23845907]Kyllä naurattaa kun kaverit joutuvat kyselemään kotoa saako käydä kaljalla tai ulkona syömässä. Ilmeisesti näitä pirttihirmuja siis kuitenkin riittää, vaikkei kukaan tietenkään sellaista myönnäkään. Meillä tuollaiset ovat ilmoitusasioita. Ilmeisesti se oma asema on niin heikko, että täytyy mustasukkaisesti vahtia toista, ettei vaan pääse pitämään hauskaa.[/QUOTE]
kaikilla ihmisillä ei toimi se itsesäätö sillä tavalla, kuin pitäisi, vaan ovat koko ajan menossa. Vaikka puoliso ois väsynyt lapsien kanssa olemiseen, toinen vaan lähtee jatkuvasti, eikä osallistu tasapuolisesti kodin asioihin. En mä ihmettele, että toisen on sitten sanottava, että nyt et kyllä mene.

 

No nimenomaan nämä sidukkamenot tuntuu olevan monelle pariskunnalle sellaunen punainen vaate mistä revitään riidat ja motkotukset joka kerta,enkä vaan käsitä MIKSI?! Onko se niin kauhea ajatus että toinen puolisko saattais vaikka pitää hauskaa ilman sitä toista?

-ap

 

Ei rajoita, enkä minä rajoita mieheni menemisiä. Molemmat mennään silloin tällöin tilaisuuden salliessa.

 

No nimenomaan nämä sidukkamenot tuntuu olevan monelle pariskunnalle sellaunen punainen vaate mistä revitään riidat ja motkotukset joka kerta,enkä vaan käsitä MIKSI?! Onko se niin kauhea ajatus että toinen puolisko saattais vaikka pitää hauskaa ilman sitä toista?

-ap

Jos tulee riitaa toisen menoista, on aika todennäköistä, että se toinen sitten oikeesti menee ihan liikaa ja osoittaa sillätavalla sen oman tärkeysjärjestyksensä. Se on inhottavaa, jos toiselle pitää koko aika sanoa ja kieltää. Sitä odottaa, että toinen osoittaa selkeästi sen, mikä sille on tärkeetä ja sen toivois olevan tietysti puoliso ja perhe.

 

Vaikka puoliso ois väsynyt lapsien kanssa olemiseen, toinen vaan lähtee jatkuvasti, eikä osallistu tasapuolisesti kodin asioihin. En mä ihmettele, että toisen on sitten sanottava, että nyt et kyllä mene.

Ja silloin se toinen hymyssä suin auttaa kodin askareissa ja lasten kanssa? Eiköhän se olisi parempia puhua tällaisista asioista kuin käyttää naurettavia kieltoja.

 

kaikilla ihmisillä ei toimi se itsesäätö sillä tavalla, kuin pitäisi, vaan ovat koko ajan menossa. Vaikka puoliso ois väsynyt lapsien kanssa olemiseen, toinen vaan lähtee jatkuvasti, eikä osallistu tasapuolisesti kodin asioihin. En mä ihmettele, että toisen on sitten sanottava, että nyt et kyllä mene.

Mä varmaan tässäkin tilanteessa keskustelisin miehen kanssa, että mä en nyt oikeesti jaksa ja tarvin sun apua. Mulle tulee jotenki äitimäinen olo, jos kiellän miestäni, aikuista ihmistä. En tiedä mitä tekisin, jos ei keskustelun jälkeenkään menisi perille, että nyt ei ole hyvä aika omille menoille. Onneksi on sen verran fiksu mies että ei tarvi miettiä.

 

[QUOTE="mies";23845951]Ja silloin se toinen hymyssä suin auttaa kodin askareissa ja lasten kanssa? Eiköhän se olisi parempia puhua tällaisista asioista kuin käyttää naurettavia kieltoja.[/QUOTE]

Eiköhän noissa tapauksissa ole puhuttu ja puhuttu, aina ja aina vaan. Jos puhuminen tehoaa, arvomaailma muuttuu. jos ei tehoa, tulee juurikin ristiriita.

 

Ei... Me molemmat rajoitetaan itse menojamme, ihan, kun halutaan viettää aikaa yhdessä. Meistä kumpikaan ei halua koko ajan olla menossa, varsinkaan pitkiä aikoja yhteenmenoon.

Jep, näin meilläkin. Ja jos tulee menoja niin ne sovitaan yhdessä, ei kielletä toisilta mitään koska siihen ei yleensäkään ole tarvetta, eikä oikeutta.

 

Ei rajoita, enkä mä rajoita hänen tekemisiään. En todellakaan katsoisi sellaista ukkoa, joka yrittää rajoittaa mun elämää jotenkin. Tietenkään sellainenkaan peli ei käy päinsä, mitä monissa perheissä näkee, että toinen viilettää tukka putkella ympäriinsä ja toinen istuu pallo jalassa kotona hoitamassa lapsia.

 

Eiköhän noissa tapauksissa ole puhuttu ja puhuttu, aina ja aina vaan. Jos puhuminen tehoaa, arvomaailma muuttuu. jos ei tehoa, tulee juurikin ristiriita.

Mikäli se elämä muodostuu tuollaisista ristiriidoista, lienee kaikille parasta elää. Toinen saa mennä silloin kun haluaa ja toinen pääsee kitisemästä. Problem solved. Kieltoja ei tarvita tässäkään.

 

kaikilla ihmisillä ei toimi se itsesäätö sillä tavalla, kuin pitäisi, vaan ovat koko ajan menossa. Vaikka puoliso ois väsynyt lapsien kanssa olemiseen, toinen vaan lähtee jatkuvasti, eikä osallistu tasapuolisesti kodin asioihin. En mä ihmettele, että toisen on sitten sanottava, että nyt et kyllä mene.

No tämän ymmärrän kyllä ja ymmärrän sen,että jos jompakumpa olisi koko aika menossa, mutta kun on niitä,jotka kieltävät kaikki kaveri- ja iltamenot ilman mitään ns pätevää syytä.

 

[QUOTE="mies";23845968]Mikäli se elämä muodostuu tuollaisista ristiriidoista, lienee kaikille parasta elää. Toinen saa mennä silloin kun haluaa ja toinen pääsee kitisemästä. Problem solved. Kieltoja ei tarvita tässäkään.[/QUOTE]

Tuntuu ettet halua ymmärtää, mitä tarkoitan. Usein se on juuri mies, joka menee ja jota joudutaan kieltämään. Olen huomannut, että jotkut miehet on semmoisia, että eivät ole kiinnostuneita pahemmin lapsistaan, ainakaan millään käytännön tasolla. Se, että tekee lapsia ja jättää sitten ne kokonaan toisen hoidettavaksi, on mielestäni jonkinlainen petos.

Homman pitäisi toimia niin, että toista ei TARVITSE kieltää, koska se toinen on oikeasti läsnä siinä perhe-elämässä, eikä pelkästään auttele, niinkuin asia usein ilmaistaan.