Kertokaapas nyt mitä mun pitäis tehdä... Mielipiteitä kaivataan!

[?????]

Tilanne on nyt aika absurdi. Mulla ja miehellä on ihan reilusti ikäeroa, mä oon nyt 35 ja mies täyttää kohta 51. Ollaan oltu yhdessä reilu 15 vuotta. Eli mä olin ihan pentu kun alettiin seurustelemaan ja muutettiin myös yhteen asumaan melkein heti. Silloin miehellä oli kova hinku saada lapsi, mutta ymmärrettiin molemmat, että mä olin liian nuori. Opiskelut kesken ja kaikkee. No, sitten, kun mä rupesin puhumaan viitisen vuotta sitten, että mites se lapsi-asia, niin päädyttiin siihen lopputulokseen, että mies oli jo liian vanha. Sovittiin, että lapsi ei ole meille mikään kynnyskysymys. Me ollaan onnellisia kahdestaankin. Ja oikeasti kumpikin unohdettiin koko lapsi-asia.

Tein viikko sitten positiivisen raskaustestin. Mitäs nyt? Pikkusen ristiriitaiset fiilikset nyt päällä. Me ollaan oikeasti jo aika lailla vanhoja vauvarumbaan. Mutta toisaalta, meillä on kohtalainen toimeentulo, oma talo, elämä raitellaan. Ollaan tässä yritetty listata plussia ja miinuksia, mutta ei oikein pysty järkeistämään tätä asiaa. Mennäänkö me nyt tunteella vaan sitten?

 

[vieras]

Vastaus: teillä on liian iso ikäero. Kun on vauva jo tuloillaan, niin sittenhän se tulee ja ethän sä mikään vanha olet vaikka se ukko onkin pappa-iässä. Mutta syytön se lapsi siihen on.

 

[vinci]

no mitäs siinä voivottelemaan jos vauva on toivottu niin antaa mennä vaan...on niitä vanhemmatkin ihmiset saaneet ja hyvin jaksaneet!
tuleepa teillekkin vähän vipinää...


niinn ja onnee vaan kovasti*!!

 

[emma]

Onnea kovasti, lapsi saa varmasti hyvät ja jalat maassa olevat vanhemmat joille koti ja perhe tärkeintä ja juoksut juostu. Tietty te ootte nyt saanu nauttia ja tottua pieneen itsekkyyteen ja siihen et voi mennä, tulla, tehdä ja harrastaa mielin määrin.. jostain joutuu ehkä tinkimään mutta lasten myötä elämään tulee tilalle paljon pysyvyyttä,rutiineja, lämpöä ja rakkautta

 

[a]

Mitäs vanhoja te olette? Sinä ainakaan. Teette siltä kuin tuntuu. Onnea!

 

[riepuriia]

juu tunteella.
mun sukulainen tuli isäksi ekaa kertaa 50 vuotiaana ja saivat sitten vielä toisenkin lapsen perään.
rakensivat talonkin vasta muutama vuosi sitten. vanhin poika on nyt toisella luokalla koulussa.
kyllä sitä elämässä ehtii "hitaammallakin " tahdilla.
onnea :flower:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Onnea! :flower:

Jos ei mies osaa ottaa asiaa vastaan, eipä voi mitään.

Minulla ja äijälläni on saman luokan ikäero ja nuorin lapsemme on 5 vuotta. Eli kun IRA aloittaa koulun, on äijä 53, eli vanhempi, kuin oma isäni tullessaan isoisäksi. Mutta entäs sitten?

Tuttavan poika aloitti juuri koulun ja isä täytti viime vuonna 60v. Kyllä mies vauhdissa pysyy, kun on pakko.

Ei muuta, kuin miehellesi kertomaan, että tilanne on nyt tämä ja mietitte, mitä tehdä. Elämä vie...

 

[Sen pituinen se]

Ettehän te nyt mitään ikäloppuja ole, sinne päinkään. Odotusaikana ehtii hyvin totutella vauva-ajatukseen. Ja vanhemmiksi kasvetaan lapsen myötä, ei iällä oikeastaan ole sen kanssa tekemistä. Tunteita on hyvä kuunnella.

 

[vieras]

On meitä muitakin isolla ikäerolla. Minä 32, mies 45 ja vauva 8kk. Hyvin se isukki mukana on pysyny

 

[?????]

Kyllä me tätä yhdessä pohditaan koko ajan, enhän mä tätä järkytystä ittekseni kestäis. Kyllähän se lapsi muuttais meidän elämää varmasti ihan kauheasti. Meillä on tässä elukoita, joita yhdessä hoidetaan. Miehellä on toinenkin ammatti, tekee sitä lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Mä "opiskelen" edelleen, väännän nyt väittäriä, opettelen isänmaan toivoja siinä samalla. Toisaalta, äitiysloma vois olla oikeinkin mukava tähän väliin, sais vähän perspektiiviä tohon yo-maailmaan. Tänä iltana me ollaan taidettu kumpikin sanoa ääneen, että vauvat on ihania. Mutta kyllä tää tuntuu aika hurjalta!

Varasin tuolta neuvolasta ajan ensi viikon alkuun, että jos sitten päädytäänkin aborttiin, niin aikaa on. En tiedä, luonto on aika ihmeellinen. Eka ajatus nimittäin oli vahva abortti, mutta nyt, kun on paha olla ja vähän väsyttää ja on sellanen vähän outo olo muutenkin, mieli rupeaa muuttumaan. No, loppuviikko aikaa päättää.

Jos mä tässä, nimettömänä, sanon totuuden, niin mä taidan oikeasti haluta tän lapsen

 

[vieras]

Samassa lauseessa melkein puhut abortista ja halustasi saada lapsi. Eipä uskoisi keski-ikäiseksi opettaja-ihmiseksi, anteeksi vain.

 

[vieras]

saihan se Lipponenki pappa iässä vielä lapsia, miksei sun ukkos.

 

[Leea]

Ei hätiä ap. Minun isä oli minut saadessaan 60 v. Isäni jäi eläkkeelle minun ollessa 5-v ja näin ollen hänellä oli aikaa kuskata minua harrastuksiin ja olla koko ajan läsnä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos mä tässä, nimettömänä, sanon totuuden, niin mä taidan oikeasti haluta tän lapsen

Tässä sinulle:



En tiedä


Mitä tunnen?
En itseäni, en sinua
mutta meidät

Joka solullani, sinun soluillasi
sisälläni on me

Mitä tunnen?
En ole valmis, en riemuitse
pelkään

Pelkään ja odotan
Pelkään pettyväni, jos odotan liikaa

Pelkään satuttavani jos iloitsen
odotan

Mitä tunnen?
En tiedä
tuskaa ja riemua
epätietoutta ja pelkoa

Niitä tunnen
ja sinut itsessäni
meidät

 

[Henrietta]

kuulostaa siltä että se vauva on tarkoitettu syntymään ja juurikin teille

 

[Istafra]

Onnea teille!
Ei tuo ikäero ja lisääntyminen tuossa vaiheessa niin kovin harvinaista ole. Tunnen itsekin pari pariskuntaa, jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin te.
Hyvin se sujuu! On luonnollista, että uusi elämäntilanne pelottaa. Pelotti minuakin, kun sain tietää odottavani esikoistani 33-vuotiaana ( lapsi oli toivottu).

 

[?????]

Ehkä mä tuun kertomaan teille sitten lopullisen päätöksen, kun me se tehdään. Itseasiassa tajusin just, että tän takia mä tänne kirjoitinkin Tiesin, että te ootte suurin osa sitä mieltä, että antaa mennä ja lapsi on hyvä asia Taisin vaan haluta omalle, alitajunnassa jo tehdylle, päätökselle jonkinlaista tukea. No, loppuviikko vielä mietitään...

 

[vieras]

kuulostaa siltä että se vauva on tarkoitettu syntymään ja juurikin teille

näin minäkin ajattelin heti.

 

[Oli 14 vuotta vanhempi, nyt ex..]

Vastaus: teillä on liian iso ikäero. Kun on vauva jo tuloillaan, niin sittenhän se tulee ja ethän sä mikään vanha olet vaikka se ukko onkin pappa-iässä. Mutta syytön se lapsi siihen on.

Tätä voisin peesiä lähes täysin...

 

[mii]

Tässä jolloikin oli juttu pariskunnasta, jossa vaimo oli jotain 35 ja mies 69 ja heille oli vauva tulossa...
Mikä vanha se sun miehes nyt vielä on? höpö höpö

 

[ölömölö]

Enoni sai ensimmäisen lapsensa n. 4 vuotta sitten ollessaan 50-vuotias. Toinen lapsi tuli 2 vuotta myöhemmin, eli silloin eno jo 52. Huolimatta hänen perussairaudestaan heillä on mennyt todella hyvin (vaimo 41 ensimmäisen syntyessä ). Ovat nuorekkaita muutenkin, ja se on kyllä plussaa että kaikki talot yms. on jo maksettu, niin eipä heidän tarvitse sellaisia asioita miettiä.
En minä ainakaan näe tuossa mitään ongelmaa. Erään kaverini isä sai sitäpaitsi hänet yli 60-kymppisenä, ja ihan yhtä rakas ja hyvä isä hän on ollut kuin muidenkin nuorempien.

Niin piti vielä sanoa että monesti vanhemmat vanhemmat osaavat ottaa rennommin, ja heillä on enemmän aikaa lapsilleen kuin uraa luovat. Eikä ikä katso sitä onko valmis vanhemmaksi. Minä uskon ettei kukaan oikeasti ole sitä, vaan siihen kasvteaan lapsen myötä.