Kertokaapas miksi uusperheen äidin tai isän

[PROVO]

pitäisi erityisesti pitää tai rakastaa puolisonsa lapsia?? Ymmärrän ettei ole hyvä, jos inhoaa ainakin samassa taloudessa asuvia puolison lapsia, mutta miksi pitäisi pitää tai rakastaa heitä???

Huom! Olen itse uusperheen äiti ja mieluummin luovun ukosta kuin hänen lapsistaan, mutta se on jo eri tarina se.

Minusta tällä palstalla ihan mielettömästi syyllistetään äitejä, jotka eivät ole niin innoissaan puolisonsa lapsista.

Jos olet keski-ikäinen sinkku/eronnut/leski niin melkein mahdoton on löytää lapsetonta kumppania eli turha sanoa sitäkään, että pitäisi siinä vaiheessa miettiä..............kun niitä lapsettomia 35-50-vuotiaita ei käytännössä edes ole tai jos on, niin tuskin hekään haluaa valmista perhettä.

Uusperheetkin eroaa, niin kuinka moni todellisuudessa pitää yhteyttä puolison lapsiin, vaikka kuinka olisi heitä "rakastanut" jos ero tulee uusperheeseen??

Vähän sekavaa, mutta .....

 

[vieras]

Just näin!! Täysin samaa mieltä ap:n kanssa.

 

[SuhmuranSandra]

Se on kieltämättä aika hankalaa koittaa elää jos isäpuoli arvostaa sua yhtä paljon kun kiloa paskaa...

Ei rakastaa tarvi, mut toimeentuleminen olis ihan kiva..

 

[Keittiönoita]

Ei tarvitsekaan, mutta silloin pitää hyväksyä myös se, jos kumppanin lapsi ei pidä sinusta. Tunnekun voi olla molemminpuolinen.

 

[Porsse]

Ei todellakaan tarvii rakastaa. Kuvailisin ennemminkin sanaa kiintymys.
Mun mies ei ole mun lasten isä enkä ole koskaan olerttanut mitään heidän välilleen. Ajan saatossa vaan ihmiset kiintyy toisiinsa ilma mitään sen kummenpaa teatteria. Mä olen alusta asti sanonut mun miehelle että mä olen mun lasten isän kanssa meidän yhteisten lasten huoltaja että sun ei tarvitse puuttua mihinkään jos et halua. Tulen tosi hyvin toimeen ex-miehen kanssa ja hänen vaimonsa kanssa ja meille kahdelle perheeelle
meidän tytöt (8 ja 6v.) on aivan muuta kun riesa uusperheen uusien puolisoiden vanhemmille. Päinvastoin, lasten ja uusien puolisoiden välille voi syntyä ihan aito ystävyys parhaimmillaan!!
Tätä kaikkea ei tosin saa ihan ilmaiseksi vaan eronneiden puolisoiden on aidosti haluttava tulla toimeen keskenään ja uusien puolisoiden on hyväksyttävä se että exä on kuvioissa mukana halusi tai ei.

Tän päivän ihmiset on joko kypsiä tähän tai ei mutta, syyttä ei voi kun itseään jos homma ei pelitä!

 

[punatukkainen]

Niin, se on niin helppoa syyllistää ja arvostella, kun ei itse elä sitä arkea sen kaiken uusperhekuvion keskellä. Tai on itse katkeroitunut, kun mies lähtenyt lätkimään.
Mä itse en inhoa, enkä rakasta mieheni lapsia. Jos meille ero tulis, voisin hyvinkin olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta paljonhan se on kiinni lapsista. Haluaisivatko olla minuun yhteydessä. Meillä on niin paljon välimatkaa, ettei varmaan enää nähtäis.

 

[RouvaRajatapaus]

Jos ei rakasta niin ei rakasta, minkäs sille voi. Tunteita kun ei voi "pakottaa".

 

[vieras79]

Tämä oli täyttä asiaa,olen samaa mieltä provon kanssa.

Itse olen uusperheellinen ja molemmilla lapsia ed.liitosta.
Toimeen tullaan/tulevat mutta en pyydä rakastamaan eikä mua pyydetä.

 

[Porsse]

Piti vielä sanoa että oman äitini mies eli mun "isäpuoli" ei koskaan osottanut mulle lapsena minkäänsortin rakkautta eikä kiintynystä, ei ystävyyttä eikä oikeestaan yhtään mitään. mä olin sille kun ilmaa, ja opin myös olemaan huomaamaton hänen ollessaan paikalla.
No tänä päivänä hän elää edelleen äitini kanssa mutta asiat ovat todella huonosti hänellä. Yritys mennyt konkurssiin, viina vienyt miehen lähelle turmiota ja nyt kiinnostas apu tältä suunnalta! No way, vaikka äijä olisi rapajuoppo en auttaisi ojasta ylös vaikka itellä meneekin hyvin ja rahallisesti voisin jopa häntä auttaa. Jo edes joskus olisi ajatellut mua ja mun tunteita lapsena saattaisin auttaakin.
Elikkä .. Olkaa nyt hyvänen aika pitkänäköisiä uusperheen äidit/isät, koskaan ei tiedä ja ne "inhottavat" lapsetkin kasvaa joku päivä aikuisiksi ja muistaa tasan tarkkaan kaiken!

 

[jhfla]

ei tavitse.. itse elän uusia perheen arkea ja totuttelen siihen että miehelläni on menneisyydestä jotain tähinkin päivään, hän ei tule toimeen exänsä kanssa, en tulisi minäkään. mietin usein miksi ovat lapsen tehneet kun eivät osaa olla kuin aikuiset... varmaa liian nuorena tekivät pentunsa..

 

[punatukkainen]

Piti vielä sanoa että oman äitini mies eli mun "isäpuoli" ei koskaan osottanut mulle lapsena minkäänsortin rakkautta eikä kiintynystä, ei ystävyyttä eikä oikeestaan yhtään mitään. mä olin sille kun ilmaa, ja opin myös olemaan huomaamaton hänen ollessaan paikalla.
No tänä päivänä hän elää edelleen äitini kanssa mutta asiat ovat todella huonosti hänellä. Yritys mennyt konkurssiin, viina vienyt miehen lähelle turmiota ja nyt kiinnostas apu tältä suunnalta! No way, vaikka äijä olisi rapajuoppo en auttaisi ojasta ylös vaikka itellä meneekin hyvin ja rahallisesti voisin jopa häntä auttaa. Jo edes joskus olisi ajatellut mua ja mun tunteita lapsena saattaisin auttaakin.
Elikkä .. Olkaa nyt hyvänen aika pitkänäköisiä uusperheen äidit/isät, koskaan ei tiedä ja ne "inhottavat" lapsetkin kasvaa joku päivä aikuisiksi ja muistaa tasan tarkkaan kaiken!

Välinpitämättömyys on kyllä kauheeta. Sen lapsi todella muistaa, aivan varmasti. Ymmärrän, ettei sua kiinnosta faijapuoles, ei kiinnostais muakaan jos ilmaa vaan olis ollu.

 

[Porsse]

Nimenomaan välinpitämättömyys on paha, pointti on siis se että rakastaa ei tarvii mutta aitoa välittämistä kannattaa harjoitella.

 

[piipero86]

meille tuli uus mies taloon ja odotin vaan mieheltä hyväksyntää mun poikaa kohtaan (joka oli tavatessamme 1,5v), mutta mies rakastui poikaani kuin omaansa eikä ole koskaan väheksynyt häntä koska ei ole hänen biologinen, meille on nyt tulossa ensimmäinen yhteinen et saa nähdä muuttuuko asiat, olen ainakin jo varautunut. Oma poikani on myös ottanut mieheni isäkseen koska ei ole omaa isäänsä nähnyt yli kolmeen vuoteen eikä biologinen isä pidä muutenkaan yhteyttä paitsi että soittelee minulle aina humalassa että pilaan vain ihmisten elämiä jne jne.

olen lähiaikoina ajatellut että itsestäni ei välttämättä olisi "äitipuoleksi", koska on kuitenkin tärkeää kaikkien kannalta että perheen jäsenet tulevat keskenään toimeen. Nostan hattua kaikille miehille ja naisille jotka uskaltavat / pystyvät hyppäämään uuteen perheeseen jne. :flower:

 

[punatukkainen]

Nimenomaan välinpitämättömyys on paha, pointti on siis se että rakastaa ei tarvii mutta aitoa välittämistä kannattaa harjoitella.

Samaa mieltä!! Aito välittäminen kantaa kauas. Voi, kun kaikki ajattelis näin, mutta kun ei.

 

[nöppönen]

Nimenomaan välinpitämättömyys on paha, pointti on siis se että rakastaa ei tarvii mutta aitoa välittämistä kannattaa harjoitella.

näin. ja sitä toimeentulemista, koska ihan kamalahan olisi elää sellaisessa uusioperheessä jossa lapset ja uudet puolisot eivät tulisi ollenkaan toimeen tai jopa vihaisivat lapsia.. voiko sellainen edes onnistua?