Kertokaapa mulle

["äiti"]

Tänään oli miehen tädin juhlat. Me ei olla nähty miehen sukulaisia sen jälkeen, kun meidän kaksoset syntyi - toinen pojistamme syntyi elävänä ja toinen kuolleena. Kaikki sukulaiset onnitteli meitä, mutta ainoastaan yksi (miehen serkun uusi naisystävä, jota en ole ennen edes nähnyt) esitti meille surunvalittelut kuolleesta lapsestamme. Kaikki paikalla olijat kuitenin tietävän aivan varmasti, mitä meille on tapahtunut. Mitä ihmettä toi tommoinen näytteleminen oikein on, että esitetään tietämätöntä vaikka tiedetään?

 

["jaa-a"]

Vaikea tilanne, eikä ehkä tiedä miten suhtautua asiaan ? Joidenkin mielestä surunvalittelut olisivat saattaneet pahoittaa teidän mielen ja tuoda esiin surullisia asioita ja ajatuksia. Ihmiset välttelevät tilanteita, joita eivät hallitse, monet syöpään sairastuneetkin kokevat jäävänsä täysin yksin kun ihmiset ei vaan uskalla kohdata asioita.

 

[Hohhoijaah]

No jos tottapuhutaan,en kyllä itse olisi ensimmäisenä toitottamassa suruvalitteluja,vaan onnittelisin sillä sietäisitte olla kiitollisia edes tästä toisesta lapsestanne. Tottakai,mikään ei korvaa menetettyä lasta mutta jos jollain on oikeesti aikaa miettiä tömmösiä elämässään niin voi herrajumala! :O

 

[hulluko olet]

ai aikaa miettiä. Sen jälkeen, kun lapsi kuolee, ei aikaa muuhun olekaan. Sen minkä voimiltaan jaksaa, hoitaa sitä elävää. Mikähän mahtaa sun mielestä olla elämässä jotenkin tärkeämpää tai kamalampaa kuin oman lapsen kuolema?

 

["äiti"]

Oho, onpa täällä hurjia kommentteja. Ihan ensin haluan oikaista väärinkäsityksen ettemmekö olisi kiitollisia elävästä lapsestamme. Olemme erittäin kiitollisia hänestä. Tuommoisella logiikalla tulisi siis ajatella, että jos perheessä on kolme kouluikäistä lasta ja heistä yksi kuolee niin vanhempien ei tulisi surra lainkaan kuollutta lasta vaan olla ainoastaan kiitollisia, että kaksi on edelleen elossa. Tai jos perheessä on yksi 12-vuotias lapsi, joka kuolee niin vanhemmille voisi sanoa, että mitä te sitä surette, kun saitte kuitenkin elää hänen kanssaan sen 12 vuotta, se on aika pitkä aika, että turha jäädä miettimään tuommoisia.

No, tästä tulee lähinnä mieleen sanonta "loukatut ihmiset loukkaavat toisia".

Kiitos ensimmäisestä asiallisesta kommentista. Niin se varmaan on, että ihmiset eivät tienneet mitä sanoa ja olivat sitten hiljaa asiasta.

 

[fifiia]

Luulen että lapsen kuolema on vieläkin niin tabu aihe että sitä on ihmisillä yleensä todella vaikea käsitellä. Jos ei aivan pakko ole sanoa mitään se halutaan mieluummin ohittaa hiljaisuudella. Tässä tapauksessa asian on luontevinta ohittaa onnittelemalla elävästä vauvasta. Onnittelut vauvasta ja otan osaa suruunne :hug: Nuo sanat vain on joskus äärimmäisen vaikea sanoa samassa lauseessa ja tiedä oikeastaan kokemuksesta kun joskus olen niin joutunut sanomaan läheiselle ystävälle.