ja soittele niihin paikkoihin kans minne velka on ja kysy kuin pienet maksuerät ois mahollisia! ja varaa diakonia aika seurakunnalta jos voivat auttaa sieltä.
"vieras"
Menisin sinun sijassasi hakemaan heti opintolainaa, kun vielä voit saada ja maksaisin sillä velan pois. Ja menisin myös heti töihin. Ihan sama vaikka suorittaisi silmät ristissä opintoja. Tai sitten lainaisin sukulaiselta rahaa. Täyttä typeryyttä, jos antaa muutaman tonnin vuoksi luottotietojen mennä.
"ulla"
menkää töihin ja maksakaa velka pois. Tyhmä neuvo mutta toimiva. Mun luo saa kaikki peliongelmaiset tulla ilmatteeks asuun jos on työ, siksi aikaa, että velka maksettu. Omalla pojalla oli (on?) peliongelma, ja autan kyllä kaikkia, jotka apua haluu. Ilmatteeks se velka ei tietty lähde. <Mutta kuitenkin:raha on vain rahaa. <Jos ette oo kämppää, työtä, perhettä (lapsia!) menettänyt, mikään ei oo oikeasti vielä menetetty!
Loiva
Maksamalla sen pois, niin minäkin selvisin siitä. Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu.
Tokihan töitä pitää tehdä ihan vitusti, mutta se onkin jo eri tarina.
Tokihan töitä pitää tehdä ihan vitusti, mutta se onkin jo eri tarina.
"vieras"
Maksamalla sen saa pois. Ite en jaksais odottaa 15 vuotta!
Äitiyslomalla maksoin 50e/ kk ja onneksi sain töitä merkinnästä huolimatta! Muutamaan paikkaan on varmasti vaikuttanut merkintä, mutta sinnikkäästi hain töitä ja kävin haastatteluissa. Viimeisessä haastattelussa kysyi just ennen pois lähtemistä että sullahan on luottotiedot tietenkin kunnossa. Sanoin että ei ole. Kerroin muutamalla sanalla miksi asiat on näin ja työnantaja sanoi että ok, asia on kunnossa jos maksusuunnitelma on sovittuna ja lyhennät jo velkaa.
Nyt oon vuoden lyhentäny ja vielä on 3 erää jäljellä niin summa maksettu pois. Muutama vuosi merkinnän kanssa ja sitten oonkin taas "normaali".
Äitiyslomalla maksoin 50e/ kk ja onneksi sain töitä merkinnästä huolimatta! Muutamaan paikkaan on varmasti vaikuttanut merkintä, mutta sinnikkäästi hain töitä ja kävin haastatteluissa. Viimeisessä haastattelussa kysyi just ennen pois lähtemistä että sullahan on luottotiedot tietenkin kunnossa. Sanoin että ei ole. Kerroin muutamalla sanalla miksi asiat on näin ja työnantaja sanoi että ok, asia on kunnossa jos maksusuunnitelma on sovittuna ja lyhennät jo velkaa.
Nyt oon vuoden lyhentäny ja vielä on 3 erää jäljellä niin summa maksettu pois. Muutama vuosi merkinnän kanssa ja sitten oonkin taas "normaali".
uuaiaia
Opiskelijalle minäkin suosittelisin nostamaan nyt opintolainaa sen verran kuin mahdollista. Jos olet korkeakouluopiskelija, lainatakaus on myönnetty automaattisesti ja nostamattomat erät voit nostaa könttänä nyt, jos korkeakouluopiskelija olet niin summa taitaapi olla 2700 euroa, millä saat maksettua lähes kaikki velkasi. Opintolainaa on usealla, joten sen suhteen voi olla kohtuullisen huoleton (toki ei kannata enempää nostaa ilman todellista tarvetta, maksaahan se pois pitää 
) ja lyhennykset alkaa vasta opintojen päätyttyä
) ja lyhennykset alkaa vasta opintojen päätyttyä
Masentunut
Opintolainat on käytetty tältä lukuvuodelta ja seuraavaa voin nostaa taas elokuussa. Jos voin... Ja kyllä, tiedän, että maksamalla niistä pääsee. Yritinkin kysellä neuvoja, miten tästä voisi selvitä ilman luottotietomerkintää, kun tuloja ei ole. Työhakemuksia olen tehnyt joitakin, mutta kiven alla on kaikki paikat
uuaiaia
Nooh nyt kannattaa nöyrtyä ja kysyä myös ei-niin-mieluisia paikkoja. Solille, ISSille ymyms soittokierros vaikka avoimia paikkoja ei juuri nyt olisikaan, tuuraajia tarvitaan aina! Henkilöstövuokrausfirmojen listoille pääsee helposti. Itse teen opintojen ohella viikonloput töitä keittiöntätinä ja hyvien lisien vuoksi käteen jää yli 200 euroa per viikonloppu, vaikka teen vain 7 tunnin päivää (la+su toki). Kuussa jo 800 euroa ylimääräistä, toki opintorahan tulorajojen kanssa pitää olla tarkkana. Itselläni aiempi koulutus on alalta, mutta esim baariin blokkaamaan (=keräämään laseja), kauppaan hyllytystehtäviin, keittiöille tiskaamaan uskoisin että pääsee ilman koulutustakin!
3000 euroa ei ole iso raha, nyt vain työhakemuksia kehiin ja ota yhteyttä velkojiin ja sovi maksusuunnitelmat, mitä ehdottomasti kannattaa noudattaa, eli realismia kehiin! Oman kulutustottumukset nyt ihan minimiin, ei ulkonasyömistä, uusia vaatteita tms ei ole pakko lähikuukausina hankkia.
Toki vaihtoehtona olisi myös esim sukulaiselta lainaaminen, uskon että monen nuoren vanhempi auttaa hätätapauksessa lainaamalla, ettei tilanne pääse pahenemaan.
www.omillejaloille.fi löytyy tietoa ja mahdollisesti paikkakunnallasi on myös tukihenkilöitä ja velkalinjalle voisit myös halutessasi soittaa ja keskustella asioista tietävän kanssa
Tsemppiä!!
3000 euroa ei ole iso raha, nyt vain työhakemuksia kehiin ja ota yhteyttä velkojiin ja sovi maksusuunnitelmat, mitä ehdottomasti kannattaa noudattaa, eli realismia kehiin! Oman kulutustottumukset nyt ihan minimiin, ei ulkonasyömistä, uusia vaatteita tms ei ole pakko lähikuukausina hankkia.
Toki vaihtoehtona olisi myös esim sukulaiselta lainaaminen, uskon että monen nuoren vanhempi auttaa hätätapauksessa lainaamalla, ettei tilanne pääse pahenemaan.
www.omillejaloille.fi löytyy tietoa ja mahdollisesti paikkakunnallasi on myös tukihenkilöitä ja velkalinjalle voisit myös halutessasi soittaa ja keskustella asioista tietävän kanssa
Tsemppiä!!
hahaa
et selviä. saat koko ikäsi pienestä palkasta repiä rahaa ulosottoon. itse päätin, että senttiäkään en maksa! teen töitä juuri sen verran että saan niin vähän rahaa ettei siitä mitkää ulosottoukot senttiäkään ota
Masentunut
Niin, vanhemmilta lainaaminen on käynyt erittäin vahvasti mielessä. En vain tiedä kestänkö sitä vihaa ja häpeää.
"vieras"
Vihaa? Kyllä minä vanhempana olisin ihan murheesta murtunut, jos kuulisin, että lapseni olisi joutunut ulosottoon, kun ei olisi kehdannut pyytää muutamaa tuhatta lainaksi. Toki aluksi voisi olla sellainen olo, että miten olet asiasi sotkenut, mutta kyllä se kuitenkin loppujen lopuksi on vastuullisen ihmisen merkki, jos nöyrtyy, vaikka olisi minkälaiset vanhemmat.
Khimaira
Koko ikäsi?et selviä. saat koko ikäsi pienestä palkasta repiä rahaa ulosottoon. itse päätin, että senttiäkään en maksa! teen töitä juuri sen verran että saan niin vähän rahaa ettei siitä mitkää ulosottoukot senttiäkään ota
Velka maksetaan joskus ( vaikka vuosien päästä ) pois tai sitten se vanhenee.
Masentunut
Niin, kynnystä kysyä pienentäisi oletettavasti tieto, että summan lainaaminen ei vaikuttaisi vanhempien arkeen. Toisin sanoen, jos he olisivat rikkaita.. Nyt kun en ole edes varma pystyvätkö he moista summaa tuosta vain lainaamaan. Lisäksi ei ole lainkaan heidän vika, että olen tässä tilanteessa. Ilmeisesti tuttavalta lainaaminen on kuitenkin tässä tapauksessa ainoa keino välttää merkintä ja odottavat järkyttävät korkokustannukset.
Saa nähdä, jos viikonloppuun mennessä olen saanut "munaa" sen verran, että lainaa vanhemmiltani kysyn. Puhelimessa en tällaisia asioita kysele, siksi viikonloppu rajana.
Saa nähdä, jos viikonloppuun mennessä olen saanut "munaa" sen verran, että lainaa vanhemmiltani kysyn. Puhelimessa en tällaisia asioita kysele, siksi viikonloppu rajana.
Masentunut
Tai no, tiedän että toisella olisi tällä hetkellä varaa tuo lainata, mutta taidan kysyä juurikin siltä toiselta, jos kysyn, koska hänen kanssaan uskon olevan helpompi keskustella ja asia voisi pysyä vain meidän kahden välisenä, toisin kuin toiselta vanhemmaltani kysyessä...
Khimaira
Olipa asia loppujen lopuksi miten vaan, niin elämä ei maksuvaikeuksiin lopu. Ja vaikka tulisi merkintä, niin senkin kanssa pystyy olemaan. Täytyy vaan ajatella että nyt on tällainen aika ja joskus toiste toisenlainen aika.
Se on kamalaa ja kurjaa jos ihminen masentuu niin ettei näe kovinkaan montaa ulospääsyä velkojen painaessa niskaan: /
Tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä =)
Se on kamalaa ja kurjaa jos ihminen masentuu niin ettei näe kovinkaan montaa ulospääsyä velkojen painaessa niskaan: /
Tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä =)
Masentunut
No niin, niin vaikeaa kuin se olikin, puhuin asiasta. En osannut päättää, kummalle vanhemmistani asiasta kertoisin, joten järjestin molemmat paikalle. Ottivat asian ymmärtäväisemmin, kuin kuvittelin, vaikka olivatkin hetken surullisimielisen vihaisia ja esittivät vaikeita kysymyksiä, joihin en kyennyt vastaamaan. Melkein heti kuitenkin sanoivat, että maksavat velkani pois saman tien. Sanoivat myös perään, ettei minun tulisi maksaa heille takaisin, vaan riittää huolehtisin, että asiani pysyvät vastedes kunnossa. Toki aion tämän heille hyvittää tavalla tai toisella pikkuhiljaa.
Jälkiviisaana tahtoisin sanoa, että miettikää tarkkaan ja ainakin kolme kertaa ennen kuin lähdette (pika)lainojen tielle. Minäkin aluksi vippailin hyvin harvoin, aina ollen tietoinen, että kykenen maksun hoitamaan. Samoihin aikoihin naureskelin, että "enhän minä koskaan ottaisi vippiä ilman, että olen varma takaisinmaksukyvystäni". Vaan kuinka kävikään. Tässä sitä ollaan nöyrempänä kuin koskaan. Älkää hankkiko itsellenne sitä tuskaa. Koko sen ajan, kun tiesin lainojen painavan niskaani, söin todella huonosti, yöt menivät nukkumatta (joskus sitten nukuttiin päivän yli ja herättiin illalla taas valvomaan ja miettimään), kämppä siivottomampana, kuin voisi kuvitellakaan ja täällä vain makasin tiskit haisevina altaassa ja olo sisällä oli pahempi, kuin koskaan missään. Mielessä pyöri vain ajatus siitä, että velat kasvavat moninkertaisiksi niiden jäädessä rästiin ja opintolainat, opiskelupaikat, työpaikat ja vuokra-asunnot jäävät saamatta. Mitä sitä sitten tekisi ja missä asuen?
Kaikesta huolimatta, nyt kun asiasta puhuin, apina irtosi selästä ja on ilo saada kämppä siistiksi ja liikkua ulkona! Olo on helpottunut, tosin hieman vaivaantunut. Vaivaantumisen aiheuttaa se, etten enää kykene puhumaan/olemaan "normaalisti" vanhempieni kanssa. Silti, iso kiitos heille.
Jälkiviisaana tahtoisin sanoa, että miettikää tarkkaan ja ainakin kolme kertaa ennen kuin lähdette (pika)lainojen tielle. Minäkin aluksi vippailin hyvin harvoin, aina ollen tietoinen, että kykenen maksun hoitamaan. Samoihin aikoihin naureskelin, että "enhän minä koskaan ottaisi vippiä ilman, että olen varma takaisinmaksukyvystäni". Vaan kuinka kävikään. Tässä sitä ollaan nöyrempänä kuin koskaan. Älkää hankkiko itsellenne sitä tuskaa. Koko sen ajan, kun tiesin lainojen painavan niskaani, söin todella huonosti, yöt menivät nukkumatta (joskus sitten nukuttiin päivän yli ja herättiin illalla taas valvomaan ja miettimään), kämppä siivottomampana, kuin voisi kuvitellakaan ja täällä vain makasin tiskit haisevina altaassa ja olo sisällä oli pahempi, kuin koskaan missään. Mielessä pyöri vain ajatus siitä, että velat kasvavat moninkertaisiksi niiden jäädessä rästiin ja opintolainat, opiskelupaikat, työpaikat ja vuokra-asunnot jäävät saamatta. Mitä sitä sitten tekisi ja missä asuen?
Kaikesta huolimatta, nyt kun asiasta puhuin, apina irtosi selästä ja on ilo saada kämppä siistiksi ja liikkua ulkona! Olo on helpottunut, tosin hieman vaivaantunut. Vaivaantumisen aiheuttaa se, etten enää kykene puhumaan/olemaan "normaalisti" vanhempieni kanssa. Silti, iso kiitos heille.
"vieras"
Tosi hienoa, että rohkaistuit. Arvasin, että ymmärtävät. Ja sinullakin olo vielä varmaan paranee etkä koe, että tarvitsisi hävetä, kun aikaa menee. Nyt on hyvä jatkaa eteenpäin. Tuollaiset kokemukset tuntuvat kurjilta, mutta niistä oppii myös ja tulee kiitollinen olo, kun ei ole niin itsestäänselvyys, että ei ole rahaongelmia tai että saisi apua. Kiva, että tulit kertomaan tänne vielä.