Miten teidän mielestä asian pitäisi mennä, kun puhutaan elatusmaksuista.
Olen poikani yh-äiti ja saan ex aviomieheltäni elatusmaksua alle kunnan takaaman minimin.
Emme ole pojan isän kanssa missään väleissä.
Lastenvalvoja soitti minulle pyynnöstäni.
Hän sanoi, ettei elatusmaksua voida korottaa, jos ei lapsen isä siihen itse vapaaehtoisesti suostu.
Eli missä on tässä tilanteessa se suureen ääneen kuulutettu sossujen kaikkivaltiuus? Eivät suostu tekemään päätöstä korotukseen (edes minimisummaan), eivät suostu tarkastamaan miehen tuloja (miehellä EI OLE lainkaan asumiskuluja, kun asuu äitinsä kanssa velattomassa omakotitalossa) eli hän voi kuluttaa palkkansa kokonaisuudessaan mihin lystää, kun ei ole pakollisia menoja.
Onko tämä oikein?
Minä, joka lapsen elätän, ruokin ja puen, kituutan pienellä palkalla ilman tukia (lapsilisä tulee tietenkin), ja hän kuluttaa rahansa esim kapakkaan, autoihin yms yms..?
Siis en ole katkera tilanteesta, lapsi ei minua kahlitse tai muuta, siitä EI ole kyse. Vaa puhtaasti rahasta, ja siitä, miten sossuntantat toimivat.
Tiedän muitakin yh-äitejä, ja heillä on isän tulojen mukaan elatusmaksut määräytyny, minimissään kunnan takaama minimi...
Eli sossuntantan mielestä asian pitäisi mennä niin, että minä ja isä sovimme keskenämme että mennään tapaamiseen, molemmat tulevat paikalle HYVÄSSÄ hengessä ja että isä suostuu allekirjoittamaan paperit. Isä isä isä ja isä.. Lapsen isällä tässä on siis kaikki narut käsissään?????
Missä tässä on yhteinen päätösvalta? Tiedän, ettei hän suostu missään nimessä korottamaan elarin summaa.. Ja vain sen takia, ettei siedä minua, kiusallaan siis tekee tämän.
Ja kela kun ei voi nostaa elaria edes minimiin ilman sossujen päätöstä, ja päätöstä en saa, kun pojan isä ei suostu...
Pattitilanne..
Kertokaahan nyt te, mitä mieltä olette? Onko joku muu keino, kuin rosis seuraavaksi?
Olen poikani yh-äiti ja saan ex aviomieheltäni elatusmaksua alle kunnan takaaman minimin.
Emme ole pojan isän kanssa missään väleissä.
Lastenvalvoja soitti minulle pyynnöstäni.
Hän sanoi, ettei elatusmaksua voida korottaa, jos ei lapsen isä siihen itse vapaaehtoisesti suostu.
Eli missä on tässä tilanteessa se suureen ääneen kuulutettu sossujen kaikkivaltiuus? Eivät suostu tekemään päätöstä korotukseen (edes minimisummaan), eivät suostu tarkastamaan miehen tuloja (miehellä EI OLE lainkaan asumiskuluja, kun asuu äitinsä kanssa velattomassa omakotitalossa) eli hän voi kuluttaa palkkansa kokonaisuudessaan mihin lystää, kun ei ole pakollisia menoja.
Onko tämä oikein?
Minä, joka lapsen elätän, ruokin ja puen, kituutan pienellä palkalla ilman tukia (lapsilisä tulee tietenkin), ja hän kuluttaa rahansa esim kapakkaan, autoihin yms yms..?
Siis en ole katkera tilanteesta, lapsi ei minua kahlitse tai muuta, siitä EI ole kyse. Vaa puhtaasti rahasta, ja siitä, miten sossuntantat toimivat.
Tiedän muitakin yh-äitejä, ja heillä on isän tulojen mukaan elatusmaksut määräytyny, minimissään kunnan takaama minimi...
Eli sossuntantan mielestä asian pitäisi mennä niin, että minä ja isä sovimme keskenämme että mennään tapaamiseen, molemmat tulevat paikalle HYVÄSSÄ hengessä ja että isä suostuu allekirjoittamaan paperit. Isä isä isä ja isä.. Lapsen isällä tässä on siis kaikki narut käsissään?????
Missä tässä on yhteinen päätösvalta? Tiedän, ettei hän suostu missään nimessä korottamaan elarin summaa.. Ja vain sen takia, ettei siedä minua, kiusallaan siis tekee tämän.
Ja kela kun ei voi nostaa elaria edes minimiin ilman sossujen päätöstä, ja päätöstä en saa, kun pojan isä ei suostu...
Pattitilanne..
Kertokaahan nyt te, mitä mieltä olette? Onko joku muu keino, kuin rosis seuraavaksi?