Kertokaa nyt arvoisat naiset että mitä h-vettiä se arjen PYÖRITTÄMINEN tarkoittaa?

Joka käänteessä vaahtoatte kuinka

arjen pyörittäminen on rankkaa
arkea on raskasta pyörittää yksin
arjen pyörittäminen vie voimat
arjen pyörittämiseen tarvitaan apua
mies ei osallistu arjen pyörittämiseen
jne
jne

Mitä PERKELETTÄ se arjen pyörittäminen tarkoittaa? Pyöritetäänkö sitä myötä- vai vastapäivään ja mistä kohti sitä arkea otetaan kiinni ennen kuin aletaan pyörittämään?

En ymmärrä. Kertokaa. Vituttaa koko sanonta joten voisitte lopettaa sen käyttämisen myös. Kiitos.

 

Tarkoittaa mm.ruuan tekemistä,kaupassa käymistä,siivoamista,laskujen maksua,harrastuksiin viemistä,töissä käymistä,päiväkodille menoa,jne,jne...

 

Arkiset asiat. Pyykkihuolto, tiskit, siivous, lastenhoito, lasten harrastukset ja hoitoonviennit, mahdollisen lemmikin hoito, laskut ja muut raha-asiat... Tosin tää tais olla provo, erittäin huono sellainen.

 

Se tarkoittaa sitä kun äiti pyörii ympyrää selvittääkseen päätään, välillä tarttee huikat viiniä lisäksi.

 

No, ekaksi täytyy sanoa, että mun mies osallistuu, joten en varsinaisesti valita. Mutta kyllä se pyörittäminen vie aikaa.... molemmat neljän jälkeen päikyn kautta kotiin, ruoka, kauppa, leivinuunin lämmitys ja lumityöt, pyykki, keittiön siivous joka välissä, omat ja lasten harrastukset. Vapailla pitäs jaksaa isommin siivota, käyttää lapset neuvolassa ja hammaslääkärissä, osallistua vasu keskusteluihin ja viedä muksuja kaverisynttäreille, huolehtia muistisairaista isovanhemmista sen kaiken ohella. Kyllä tämä on vähän pyörittämistä, kai niitä ruuhkavuosiksikin kutsutaan. Mulle ei haittais vaikka tunteja olis vuorokaudessa vähän enemmänkin. Mutta kyllä valittaisin jos kaikki pitäis tehdä yksin.

 

[QUOTE="...";29647661]Tarkoittaa mm.ruuan tekemistä,kaupassa käymistä,siivoamista,laskujen maksua,harrastuksiin viemistä,töissä käymistä,päiväkodille menoa,jne,jne...[/QUOTE]

 

Laiskat ja veltostuneet mammat ne vaan jaksaa rutista turhasta. :vampire:

 

Kun kaikki aika menee siivoomiseen, kokkaamiseen, ym
Eikä jää omaa aikaa tai sitten ei jaksa enää mitään....
Valmiset vie voimat, jatkuva stressi kaikesta, huoli lapsista..

 

No, ekaksi täytyy sanoa, että mun mies osallistuu, joten en varsinaisesti valita. Mutta kyllä se pyörittäminen vie aikaa.... molemmat neljän jälkeen päikyn kautta kotiin, ruoka, kauppa, leivinuunin lämmitys ja lumityöt, pyykki, keittiön siivous joka välissä, omat ja lasten harrastukset. Vapailla pitäs jaksaa isommin siivota, käyttää lapset neuvolassa ja hammaslääkärissä, osallistua vasu keskusteluihin ja viedä muksuja kaverisynttäreille, huolehtia muistisairaista isovanhemmista sen kaiken ohella. Kyllä tämä on vähän pyörittämistä, kai niitä ruuhkavuosiksikin kutsutaan. Mulle ei haittais vaikka tunteja olis vuorokaudessa vähän enemmänkin. Mutta kyllä valittaisin jos kaikki pitäis tehdä yksin.

En vieläkään käsitä että miten sitä arkea käytännössä pyöritetään! Sanokaa nyt jumaliste edes että pyöriikö se myötä- vai vastapäivään?

 

Kuule, ei sitä termiä ole täällä keksitty. Kyllähän yritystäkin pyöritetään. Mene valittaamaan asiasta vaikka Kauppalehden keskustelupalstalle

 

[QUOTE="Tyyne";29647682]Kun kaikki aika menee siivoomiseen, kokkaamiseen, ym
Eikä jää omaa aikaa tai sitten ei jaksa enää mitään....
Valmiset vie voimat, jatkuva stressi kaikesta, huoli lapsista..[/QUOTE]Ai niin, tämähän oli se aivan käsittämätön kotiäitien legenda: KAIKKI AIKA menee siivoamiseen, kokkaamiseen ja lastenhoitoon niin että kotiäitiys on muka KOKOPÄIVÄTYÖTÄ! Oikeasti, on aivan USKOMATONTA että jotkut mammat oikeasti uskovat itse näihin omiin satuihinsa.

 

Vähän kuin yrityksen pyörittämistä.

 

Mulle on tällä hetkellä arjen pyörttäminen aika helppoa, koska lapset alkaa olla jo sen verran isoja, ettei heitä tarvitse enää koko ajan olla pyörittämässä, vaan osaavat jo itsekin pyöriä.

No se arjen pyörittminenhän tarkoittaa ihan sitä, että saa arkipäiväiset asiat tehtyä ja toimitettua. Siihen kuuluu mm. aamutoimet, kaupassa käyminen, töissä käyminen, jos käy töissä, lasten hoitoon vieminen ja hakeminen, ruuan laitto, pyykkäys, siivous, harrastukset.

Kun lapset on pieniä ja on itse ansiotöissä ja mies vaikka paljon matkoilla tai muuten vaan työnarkomaani, niin kyllä se aikamoiselta pyörittämiseltä tuntuu. Samaa rata joka päivä, joka viikko monta vuotta, niin kyllähän se ihan pyörii, jos pyörii. Joku rutiini siihen hommaan on hyvä saada, niin se sujuu ikä tartte liiemmin ajatella koko hommaa, niin ei tunnu niin pahalta. Vähän niin kuin olisi robotti, joka tekee ohjelmoidusti hommia: ylös, lapset hoitoon, töihin, kauppaan, lapset hoidosta, kotiin, ruokaa, pyykit koneeseen, lapset nukkumaan, pyykit kuivumaan, nukkumaan, ylös... Niin se arki rullaa ja pyörii, myötäpäivään, niin menee paremmin.

 

Naisten ja varsinkin äitien elämä on niiiin raskasta, oi miten me edes selvitään. Ei voi miehet ikinä ymmärtää miten vaikeaa naisilla on! :'(

 

Minäkään en ymmärrä miten arjen "pyörittäminen" muka veisi niin paljon aikaa - siis jos on kotiäitinä. Sen ymmärrän hyvin jos käy töissä ja iltaa jää vain viitisen tuntia, joista lasten kylvettämiseen ja nukuttamiseen menee yksi. Mutta KOTIÄIDILLÄ on tunteja vaikka kuinka, riittää varmasti hyvin ja aikaa itsellekin jää. No tietty lapsimääräkin vaikuttaa, mutta kyllä ihmettelen kun yhden tai kahden lapsen mammat ovat niiiiin stressaantuneita näistä kotihommista..ihmeen hyvin heillä on aikaa palstailla silti

 

Pyörittäminen on sitä, että samat asiat pyörii uudestaan ja uudestaan. Mitä tahansa asiaa voi sanoa pyörittämiseksi, jos samat vaiheet ja asiat toistuvAt ilman että siitä tulee koskaan loppua. Joidenkin miesten kohdalla voidaan puhua esim. naisten pyörittämisestä, jos naisetvaihtuvat tai heitä on useampi kerrallaan. Arjen pyörittäminen on hyvin kuvaava nimitys, koska siinä todellakin toistetaan samoja asioita yhä uudelleen eikä niistä koskaan tule valmista.

 

Eihän se itse kotitöiden tekeminen rankkaa oo. tylsää lähinnä.
Enempi minusta se arjen pyörittäminen tarkoittaa sitä koordinaatiovastuuta. Sitä että kaikilla on oikeanlaists puhdasta päällepantavaa (säänmukaisesti, juhliin jne). Kotona on ruokaa ja ruoka on valmista silloinkun kaikki perheenjäsenet on kotona kun lapset sinkoilevat harrastusten välillä. Ja tietty myös huolehtimista siitä ettälapset on diellä harrastuksissa oikeaan aikaan jne. Ja että kaikkien hammaslääkärit, neuvolat, rokotulset, korvajälkitarkastukset tulee hoidettua.
Meillä tuo koordinaaatiovastuu on minulla mutten tässä vaiheessa koe sitä mitenkään rankaksi, meillä ei vain ole niin kauheesti koirdinoitavaa. Mies toki tekee lasten kanssa paljon ja tekee kotitöitä jne.

Mutta ymmärrän hyvin että keskuverto perheenäiti työpäivän jälkeen haluisi vaan pistää aivot narikkaan jatkuvan aikatauluttamisen ja suunnittelun sijaan.

 

Minäkään en ymmärrä miten arjen "pyörittäminen" muka veisi niin paljon aikaa - siis jos on kotiäitinä. Sen ymmärrän hyvin jos käy töissä ja iltaa jää vain viitisen tuntia, joista lasten kylvettämiseen ja nukuttamiseen menee yksi. Mutta KOTIÄIDILLÄ on tunteja vaikka kuinka, riittää varmasti hyvin ja aikaa itsellekin jää. No tietty lapsimääräkin vaikuttaa, mutta kyllä ihmettelen kun yhden tai kahden lapsen mammat ovat niiiiin stressaantuneita näistä kotihommista..ihmeen hyvin heillä on aikaa palstailla silti

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

 

Se vituttaa tässä arjessa esimerkiksi että kun oon siivonnut kämpän, niin muutaman päivän päästä se on sen näköinen ettei mitään ole tehty vuoteen siivoamisen eteen. Arjen rutiinit ovat loppumattomia.

 

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

Mulla on kotiäitivuosia takana melkein kuusi ja kolme lasta. Ei todellakaan mitään rankkaa. Aikaa oli joka lapselle, ei huonoa omaatuntoa ajan riittävyydestä. Käytiin kerhoissa ja tapahtumissa. Miten ihmeessä joku saa kotiäitiajat olemaan rankkoja.
Nyt käyn vuorotyössä. Onneksi lapset jo koululaisia, joten enää ei siihen lastenhoitoon mene aikaa niin kovin.

Työäiti, jolla pienet lapset niin töistä kotiin tultua odottaa pyykit, siivoukset pissatukset, pesut, ruoanlaitot, nukutukset ym. Miettikääkä kotiäidit. Ei se työnteko kodin ulkopuolella mitään luppoaikaa ole.

 

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

Sanoisin, että viimeinen virke on aika koominen. Kotona ollessa kotityöt kerkes tehdä päivållä, samoin lumityöt, siivoukset, leivinuunin lämmitykset. Nyt nuo kaikki asiat pitäs tehdä muutamassa tunnissa. Olin 4 vuotta kahden pienen kanssa kotona ja se oli kuin elämäni pisin loma.

 

Se vituttaa tässä arjessa esimerkiksi että kun oon siivonnut kämpän, niin muutaman päivän päästä se on sen näköinen ettei mitään ole tehty vuoteen siivoamisen eteen. Arjen rutiinit ovat loppumattomia.

jatkan vielä. Kuten jo mainuttu tässä ketjussa, siis valmista ei tule koskaan.joka päivä iudestaan siivousta, ruuan laittoa, pyykkäystä eli projekti ei valmistu ikinä. Aivan kuin liukuhihnatehtaalla jossa olet palikka, koneiston osa joka pakotetaan tekemään joyain työvaihetta kymmeniä vuosia. Ei lapsiperheen elämä voi oileasti kovin luovaa ja boheemia olla jos lapsista huolta pidetään. Lapsettomat! yeillä on tässä suhteessa paljon helpompaa kuin meillä.

 

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

Mikä tuossa oikeasti on rankkaa.
Lapset heräävät aamulla, pesu, vaipat, vaatteet.
Sitten ruoka nassuun.

Sen jälkeen ollaan.

Ulkoilu ja kauppareissu lähikauppaan.

lapset sisään päikkäreille, pyykkikone surisemaan.
Kahvikuppi nokan alle ja palstailemaan.

Sitten ruuan teko ja lapsien herätys.
Syönnin jälkeen oleskelua

ukkeli tulee töistä kotiin.

nyt kun aloitin työt ja lapset tarhassa, se elämä vasta raskasta on.

Lapset tarhasta, kaupan kautta kotiin.
Kello on 17.00
Ruokailu, pyykkien laitto, asunnon järjestely.
lasten kanssa juttelu ja hetki leikitään.
sitten iltatoimet ja lapset nukkumaan.

Sen jälkeen on ite raatona sohvan pohjalla, miettimässä pitäisikö mennä nukkumaan, kun herätyskello soi klo 6 ja täytyy saada hetkessä itsensä ja lapset hereille, ulkovaatteisiin ja autoon.

Joten kotiäitiys ei ole rankaa.
Koko veetun päivä aikaa.

Ja jos se pyykkikoneen päällelaitto on päivällä lasten kanssa vaikeaa, niin sen pyykkikoneen voi täyttää illalla kun mies on kotona ja vahtii lapsia sen aikaa.
Ja ehtoolla voi myös laittaa makaroonilaatikon uuniin ja lämmittää sen seuraavana päivänä lapsille.

 

Ai niiden omien lasten hoitamista ei taaskaan lasketa miksikään työksi? Puet, riisut, pissatat, vaihdat vaippoja, ulkoilutat, leikit, peset pyykkiä, siivoat lapsien jälkiä, laitat ruokaa, käyt ruokaostoksilla niiden lasten kanssa. Sanoisin, että kotiäidillä voi olla paljon kiireisempää kuin työssä käyvällä äidillä, joka käy kaupassa ennen lasten hoidosta hakua.

No, puhun tietysti oman kokemuksen perusteella, mutta minulla on vain kaksi lasta. Heräilevät, puen toisen, toinen pukee itse. Toiselle annan aamumaidon, toinen syö itse aamupalan. Laitan pyykkikoneen käyntiin. Alan tekemään ruokaa jolloin leikkivät itsekseen tai keskenään. Ruoan valmistuessa (kuten NYT) voin surffailla tai tehdä mitä vaan (=omaa aikaa). Syödään ja sitten tiskit suoraan koneeseen. Lelut lattialta, robotti-imuri käyntiin ja kaikki ulos pihalle. Lapset leikkii, minä teen usein kuntopiirin pihalla (ei ole naapureita kyttäämässä). Tai sitten haravoin tai keksin muuta hyötyliikuntaa. Vähän ajan päästä pienempi vaunuihin nukkumaan. Sisään välipalalle..hirrvee työ, tarttee kuoria pari hedelmää. Pelataan vanhemman kanssa jotain kunnes pienempi herää päikkäreiltä. Laitan ruuat tulemaan ja ripustan pyykit. Ruuan valmistuessa lapset leikkii eli taas omaa aikaa + Pikku Kakkonen = kokonainen tunti omaa aikaa. Tai no syötän tietty pienemmän mutta siihen menee vain 10 min. Mies ottaa itselleen ruokaa kun tulee kotiin. Illalla mies leikkii lasten kanssa ja minä siivoan kodin, n. 15 min, sitten teen mitä huvittaa. Puuroa keitän klo 20, sitten pesen molemmat. Vanhempi menee suoraan sänkyyn ja mies lukee hänelle sadun. Pienemmän laitan pinnikseen ja oon siinä vierellä hetken että nukahtaa. Sen jälkeen 10 h omaa aikaa nuss..nukkumiseen.

 

Ainiin kaupassa käydään vain kaksi kertaa viikossa, samoina päivinä kun käydään kerhoissa. Ne päivät myös syödään lounas muualla kuin kotona.