kertokaa nyt äidit lapsettomalle, että miten ihmeessä

[ihmettelevä]

Äidit hyvin usein kertovat miten ovat muuttuneet avarakatseisemmiksi, ymmärtäväisemmiksi ja muita huomioon ottavammiksi lapsen jälkeen. Ja silti jo synnytystavasta saadaan aikaan kauhea älämölö ja lukuisia eri mielipiteitä siitä kuka on ylipäänsä synnyttänyt. (Ja ilmeisesti tässä on jokin arvoasteikko, ts. alateitse synnyttänyt on "parempi"?=

Mihin se ymmärrys sitten kohdistuu? Omaan perheeseen? Omiin lapsiin? Omaan itseen? Jotenkin on aika vaikeaa löytää mistään todisteita tästä ihmeellisestä ymmärryksestä (jota en itse lapsettomana ole toki voinutkaan saavuttaa.) Siis sekä netissä että sen ulkopuolella. Eritoten netissä lapsen kasvatuksesta ruokavalintoihin jiiänee vallitsee miljardi koulukuntaa, jotka hakkaavat toisiaan virtuaalisella lapiolla päähän minkä ehtivät. Ymmäärrystä, jep.

Olen taipuvainen uskomaan, että itsekäs mulkero on sitä lapsilla ja ilman, ja sama pätee toisinpäin: mukava ihminen ei muuksi muutu lapsia hankkimalla.

Mutta kertokaa, missä nämä em. asiat näkyvät? Vai ovatko ihan urbaanilegendaa?

 

[Minerva McGarmiwa]

Legendaa. Mulkku mikä mulkku - mulkkuilun kohde vaan voi valikoitua perheen ulkopuolelle

 

[winhis]

Haha, niin asiaa tuo teksti!! Samaa olen ihmetellyt ja samalla toivonut, että toivottavasti eräät osaavat edes esittää lapsilleen hieman suvaitsevampaa, muuten on koulukiusaajien uusi sukupolvi voimissaan pian.

Mä en usko hirveästi muuttuuneeni noiden asioiden suhteen. Edelleen mua ärsyttää suunnattomasti joidenkin tapa toimia ihan minkä vaan asian suhteen, mutta edelleen tajuan, että muiden tilanteesta ei ikinä voi tietää ihan kaikkea (ja usein ei yhtään mitään ) ja harvoissa asioissa on yhtä oikeaa tapaa toimia. Ylipäätään mua todella ottaa päähän ihmiset, jotka kuvittelevat että jos heidän tapansa toimia on hyvä, niin se on AINOA hyvä tapa.

 

[Heavyfreak]

Äidit hyvin usein kertovat miten ovat muuttuneet avarakatseisemmiksi, ymmärtäväisemmiksi ja muita huomioon ottavammiksi lapsen jälkeen.

Mä taas oon omakohtaisesti todennut että se on päinvastoin, etenki muita äitejä/naisia kohtaan.. hyvin monen kohdalla..

 

[Pupu]

Haha, niin asiaa tuo teksti!! Samaa olen ihmetellyt ja samalla toivonut, että toivottavasti eräät osaavat edes esittää lapsilleen hieman suvaitsevampaa, muuten on koulukiusaajien uusi sukupolvi voimissaan pian.

Mä en usko hirveästi muuttuuneeni noiden asioiden suhteen. Edelleen mua ärsyttää suunnattomasti joidenkin tapa toimia ihan minkä vaan asian suhteen, mutta edelleen tajuan, että muiden tilanteesta ei ikinä voi tietää ihan kaikkea (ja usein ei yhtään mitään ) ja harvoissa asioissa on yhtä oikeaa tapaa toimia. Ylipäätään mua todella ottaa päähän ihmiset, jotka kuvittelevat että jos heidän tapansa toimia on hyvä, niin se on AINOA hyvä tapa.

Amen. X on X vaikka voissa paistaisi.

 

[vieras]

no sitä älämölöä pitää vain harvat.
Suurin osa meistä on tajunnut, kuinka pieniä ne pikkuasiat oikeasti ovatkaan - ja pidämme suumme kiinni.

 

[vieras]

Lähtökohtaisesti äidiksi tuleminen ei muuta ihmisen perimmäisiä arvoja. Juoppo on edelleen juoppo, uskovainen edelleen uskovainen, rasisti edelleen rasisti, jne. Ideana on pikemminkin siirtää omat arvonsa eteenpäin, ei niiden muuttuminen.

 

[Madicken04]

Juu, ihan puhdasta legendaa.

Tietty voihan olla että joku ihminen on ollut niin läpeensä itsekäs ettei koskaan ole osannut ketään muuta tai kenenkään muun tarpeita ajatella niin silloin se voi olla herättävä koekmus olla vastuussa jostain toisesta ja nähdä tämän tarpeet ensisijaisina. Muttei tämäkään ihminen muutu varmaan muita kohtaan sen ymmärtäväisemmäksi, vaan se välittäminen kohdistuu yhä vain siihen omaan lapseen.

Monesti voi olla jopa että ihminen joka on ennen ollut suvaitsevainen ja muista välittävä, lapsen myötä kääntyy sisäänpäin. Enää ainoa millä on merkitystä on se lapsi ja oma perhe, muut saavat pärjätä miten vaan itse kykenevät.

 

[dffd]

Kyllä minä aloin katsella vieraita lapsia suopemmin sen jälkeen kun sain omia lapsia. Samoin omat entiset tiukat mielipiteeni lastenkasvatuksesta (lapsettomana ollessani) olen saanut heittää romukoppaan. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin silloin joskus luulin.

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

 

[Tallu -]

Kyllä äitiys jollain tasolla jalostaa naista, mutta se on tapauskohtaista miten ja minkä verran ja onko suunta hyvä vai huono

 

[.]

En ole moista kuullutkaan.

Minusta lähinnä puhutaan siitä, miten äitiys kasvattaa hermoja ja lisää tehokkuutta.

 

[vieras]

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

Kaikki naiset eivät edes lapsina ole olleet noin naiiveja

 

[Madicken04]

Kyllä minä aloin katsella vieraita lapsia suopemmin sen jälkeen kun sain omia lapsia. Samoin omat entiset tiukat mielipiteeni lastenkasvatuksesta (lapsettomana ollessani) olen saanut heittää romukoppaan. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin silloin joskus luulin.

.

Minä taas huomasin lähinnä päinvastoin, siis isompi kiinnostus toisten lapsia kohtaan vähemi kun sain omia. Ennen suurinpiirtein rakasti kaikkia lapsia, oli ihanaa kun joku sukulainen tai kaveri sai lapsen. Halusin aina touhuta lasten kanssa ja joskus haaveilin työstä päiväkodissa. Olin tuoreille äideille ihanteellinen lapseton kaveri, jaksoin kuunnella heidän juttujaan loputtomiin ja olin niin vilpittömän kiinnotunut heidän pienokaisistaan.

Nyt tuo kiinnostua ja kiintymys vieraisiin lapsiin on pienentynyt huomattavasti, enkä todellakaan niin rakastu jokatoiseen vastaantulevaan lapseen, oli tämä miten suloinen tai herttainen hyvänsä.

 

[pikkupiikkis]

Äidit hyvin usein kertovat miten ovat muuttuneet avarakatseisemmiksi, ymmärtäväisemmiksi ja muita huomioon ottavammiksi lapsen jälkeen. Ja silti jo synnytystavasta saadaan aikaan kauhea älämölö ja lukuisia eri mielipiteitä siitä kuka on ylipäänsä synnyttänyt. (Ja ilmeisesti tässä on jokin arvoasteikko, ts. alateitse synnyttänyt on "parempi"?=

Mihin se ymmärrys sitten kohdistuu? Omaan perheeseen? Omiin lapsiin? Omaan itseen? Jotenkin on aika vaikeaa löytää mistään todisteita tästä ihmeellisestä ymmärryksestä (jota en itse lapsettomana ole toki voinutkaan saavuttaa.) Siis sekä netissä että sen ulkopuolella. Eritoten netissä lapsen kasvatuksesta ruokavalintoihin jiiänee vallitsee miljardi koulukuntaa, jotka hakkaavat toisiaan virtuaalisella lapiolla päähän minkä ehtivät. Ymmäärrystä, jep.

Olen taipuvainen uskomaan, että itsekäs mulkero on sitä lapsilla ja ilman, ja sama pätee toisinpäin: mukava ihminen ei muuksi muutu lapsia hankkimalla.

Mutta kertokaa, missä nämä em. asiat näkyvät? Vai ovatko ihan urbaanilegendaa?

En usko että se niin paljon muuttaa, että ihan luonne muuttuu. Mutta itse muutuin kumma kyllä kärsivällisemmäksi, vaikka hermot menikin uhmiksen kanssa... esim. oppilaita kestän paremmin (olen opettanut peruskouluikäisiä ennen ja jälkeen, joten voin verrata).

Samoin joku on tasaantunut mussa, joku levottomuus, ja se sitoutumisen taso on niin totaalinen siihen lapseen. Rauhoittuminen, läsnäolon taito, nämä on parantuneet.

 

[Katherine Wheel]

Tuskin se äitiys ketään muuttaa, vaan se, että ikää tulee lisää, ja sen myötä ehkä hieman viisauttakin.

 

[vieras]

Kyllä minä aloin katsella vieraita lapsia suopemmin sen jälkeen kun sain omia lapsia. Samoin omat entiset tiukat mielipiteeni lastenkasvatuksesta (lapsettomana ollessani) olen saanut heittää romukoppaan. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin silloin joskus luulin.

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

Mutta onko ajattelu muuttunut muistakin asioista kuin lapsiin liittyvistä?

 

[pikkupiikkis]

En ole moista kuullutkaan.

Minusta lähinnä puhutaan siitä, miten äitiys kasvattaa hermoja ja lisää tehokkuutta.

Näitä komppaan. Nykyään ihmettelen, mihin ihmeeseen ennen ne tunnit tuhlasin...

 

[dfdf]

Kyllä minä aloin katsella vieraita lapsia suopemmin sen jälkeen kun sain omia lapsia. Samoin omat entiset tiukat mielipiteeni lastenkasvatuksesta (lapsettomana ollessani) olen saanut heittää romukoppaan. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin silloin joskus luulin.

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

Mutta onko ajattelu muuttunut muistakin asioista kuin lapsiin liittyvistä?

Kyllä. Myös työkavereihini suhtaudun nykyään pidemmällä pinnalla. En enää ärsyynny niin helposti pikkujutuista, vaan suhtaudun huumorilla jopa työpaikan ärsyttävimpään kääkkään. En viitsi enää vaivautua nostamaan verenpainettani turhanpäiväisten työjuttujen takia. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

 

[xx]

Ehkä täällä eniten pitävät älämölöä hormonihuuruiset tuoreet mammat jotka muuttuvat vuosien saatossa parempaan suuntaan.. toivottavasti..

 

[ap]

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

Kaikki naiset eivät edes lapsina ole olleet noin naiiveja

Njoo, ei tulisi mieleenkään aloittaa lapsellisten ystävien kasvatuksen arvostelua. Ei mulla ole mitään kompetenssia sanoa siihen mitään. Joten tältä osin lapsen tekeminen ei muuttaisi mitään.

 

[ap]

Kyllä minä aloin katsella vieraita lapsia suopemmin sen jälkeen kun sain omia lapsia. Samoin omat entiset tiukat mielipiteeni lastenkasvatuksesta (lapsettomana ollessani) olen saanut heittää romukoppaan. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin silloin joskus luulin.

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

Mutta onko ajattelu muuttunut muistakin asioista kuin lapsiin liittyvistä?

Kyllä. Myös työkavereihini suhtaudun nykyään pidemmällä pinnalla. En enää ärsyynny niin helposti pikkujutuista, vaan suhtaudun huumorilla jopa työpaikan ärsyttävimpään kääkkään. En viitsi enää vaivautua nostamaan verenpainettani turhanpäiväisten työjuttujen takia. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Onko täämä kuinka yleistä? Koska, mun huomioiden mukaan osa ihmisitä vain on hyvin lyhytpinnaisia töissä. Lapsia tai ei. Siis huolimatta siitä, ovatko muksut pieniä tai isoja tai vaikka aikuisia. Mutta kiva, jos ja kun joku on huomannut itsessään tällaista. Olisi tervetullutta itsellekin, ehkä vielä opin!

 

[vieras]

Kyllä minä aloin katsella vieraita lapsia suopemmin sen jälkeen kun sain omia lapsia. Samoin omat entiset tiukat mielipiteeni lastenkasvatuksesta (lapsettomana ollessani) olen saanut heittää romukoppaan. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin silloin joskus luulin.

Jälkeenpäin olen myös hävennyt jotain typeriä lausahduksiani lapsettomassa elämässäni. Kerran mietimme työkavereiden kanssa, että kenet pelastaisi tulipalosta. Minä totesin, että pelastaisin mieheni, koska hänen kanssaan sitten voisin tehdä uusia lapsia. Kaikki lapsen saaneet voivat arvata, että mielipiteeni on muuttunut lasten saannin myötä.

Mutta onko ajattelu muuttunut muistakin asioista kuin lapsiin liittyvistä?

Kyllä. Myös työkavereihini suhtaudun nykyään pidemmällä pinnalla. En enää ärsyynny niin helposti pikkujutuista, vaan suhtaudun huumorilla jopa työpaikan ärsyttävimpään kääkkään. En viitsi enää vaivautua nostamaan verenpainettani turhanpäiväisten työjuttujen takia. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Onko täämä kuinka yleistä? Koska, mun huomioiden mukaan osa ihmisitä vain on hyvin lyhytpinnaisia töissä. Lapsia tai ei. Siis huolimatta siitä, ovatko muksut pieniä tai isoja tai vaikka aikuisia. Mutta kiva, jos ja kun joku on huomannut itsessään tällaista. Olisi tervetullutta itsellekin, ehkä vielä opin!

Todennäköisesti osa äideistä saa uskonnollistyyppisen herätyksen äitiyteen, millään muulla ei ole mitään väliä, kaikki uusi on parempaa kuin vanha... tämän tyypin tunnistaa kyvyttömyydestä puhua mistään muusta kuin raskauteen, vauvaan, lapsiin, äitiyteen jne. liittyvistä asioista.

Oma ymmärrykseni laajentunut mitenkään suureellisesti, hetkellisesti lähinnä kapeni huonosti nukuttujen öiden takia =)

 

[ap]

Jep. Kiva kuulla näkemyksiä asiasta. kiitoksia vastanneille!.

 

[TuKKa oNGeLMa]

Mulle on käynyt toistepäin ymmärtämys on rajallista nykyään. Ennen lasta sitä löyty enemmän!
Tosin mulle on aivan ykshailee miten kukakin synnyttää ja ruokkii lapsensa kuhan syntyvät ja muksut saavat ruokaa! Ymmärrystä ei sen sijaan enään heru kaikenmaailman kännisössöttäjille ja idiooteille!