Kertokaa mulle kokemuksia tanskandogeista ja irlanninsusikoirista

Mies toivois meille jompaa kumpaa toiseksi koiraksi ja siis mua pikkasen pelottaa, ne on niin julmetun kokosia et johan ne syö meijät perikatoon! Ja muutenki ku ei oo kokemusta noista roduista meillä, eikä kellään tuttavalla...ni olis ihan kiva tietää niiden koulutettavuudesta ja luonteista...tietty joka koira on yksilö mut noin yleensä... Tällä hetkellä asutaan 109 neliöisessä rivarissa jossa kunnon takapiha, mut silti, mä olen sitä mieltä et semmonen koira tulee sit vasta ku muutetaan siihen omakotitaloon joskus =) Tuo setterikin on ihan tarpeeksi tässä vilisemässä jaloissa noiden kahden pian kolmen lapsen kanssa

 

meillä on tuossa lähellä Irlanninsusikoirakenneli ja ainakin ne koirat on tosi leppoisia ja lutusia kaikki. Tanskandoggeja on työkaverilla ja on kehunut rodun maasta taivaaseen. Lempeä, iso ja tulee toimeen lasten ja eläinten kanssa. Rauhallisia on pennut olleet ja teininäkin suhteellisen helppoja, ainakin kun vertaa meidän labradoriin =)

 

Itsellä ei oo ollu kunpaakaan, mutta kaverilla useampikin doggi ja miehen siskolla irlannin susikoira (ja yhdellä kaverilla). Kaikki mitä oon kuullu on ollu luonteeltaa tosi ihania. Kasvuajan liikunta ja ruokinta on oltava tarkkaan tasapainossa.
Mut ne elää tosi vähän aikaa. Kuusivuotias on jo vanha.

 

Itsellä ei oo ollu kunpaakaan, mutta kaverilla useampikin doggi ja miehen siskolla irlannin susikoira (ja yhdellä kaverilla). Kaikki mitä oon kuullu on ollu luonteeltaa tosi ihania. Kasvuajan liikunta ja ruokinta on oltava tarkkaan tasapainossa.
Mut ne elää tosi vähän aikaa. Kuusivuotias on jo vanha.

joo. Työkaverinkin yksi doggi kuoli 7v eli elävät aika vähän aikaa.

 

En tosiaan suosittele kumpaakaan teille. Tanskandogeja tunnen useita.ovat ihania mutta vaativat tosiaan huolellisen koulutuksen koska ovat vauvoja pisempään kuin normi koira. aika hervottomia ovat isojen jalkojensa ja kroppansa kanssa. ruokavalio on tarkkaa että koira kehittyy oikein.

 

Monet noin suurten koiran omistajat sanovat, että ei ne nyt niin hirveesti kuitenkaan syö. Siis niin paljon mitä kuvitellaan.
Ja 109neliöö riittää mun mielestä, ei sekään mikään este ole. Pääasiahan on, että niitä ulkoilutetaan.
Noin suurten rotujen keskimääräinen elinikä on varsin lyhyt :'(

 

Tahtosin semmosen irlanninsusikoiran - ne on kertakaikkisen komeita otuksia! Mutta koira tulee vasta kun on talo. Maalla. Tilaa. Piha. Eli ei ikinä

 

Itsellä ei oo ollu kunpaakaan, mutta kaverilla useampikin doggi ja miehen siskolla irlannin susikoira (ja yhdellä kaverilla). Kaikki mitä oon kuullu on ollu luonteeltaa tosi ihania. Kasvuajan liikunta ja ruokinta on oltava tarkkaan tasapainossa.
Mut ne elää tosi vähän aikaa. Kuusivuotias on jo vanha.

joo. Työkaverinkin yksi doggi kuoli 7v eli elävät aika vähän aikaa.

Työkaveri tyttärellä kuoli alta 1v.
Istuivat pariskunta parvekkeella ja koira siinä vierellä,lähtivät sisälle takaisin ja koira lysähti siihen.
Sydän petti.

 

Haaveena olisi joskus saada Irlanninsusikoira, mutta voiko sitä pitää ulkona kopissa?Allergiaa perheessä ja sisäkoiraa ei voida ottaa..

 

Haaveena olisi joskus saada Irlanninsusikoira, mutta voiko sitä pitää ulkona kopissa?Allergiaa perheessä ja sisäkoiraa ei voida ottaa..

No irlis ei kyllä oo mikään pihakoira. Ja allergiaperheeseen ei kannata muutenkaan ottaa mitään koiraa.

 

Irlis on kiltti lällykkä, ei siitä ainakaan vahtikoiraksi ole. Pitää muistaa, että se on vinttikoira, eli sen on päästävä pitkille lenkeille ja juoksemaan. Pennun ruokinta määrää pitkälti, millainen siitä tulee, luut voivat vääntyä ja tassut kiertyä väärään suuntaan huonolla ruualla.

Vinttikoira ei ole pihakoira. Mutta oman kokemukseni mukaan irliksen turkki on niin raskas ja karhea, että se ei aiheuta allergisia oireita yhtä helpolla kuin esim. kultainennoutaja. Mutta älä sen varaan tee suunnitelmia.

 

kivoja rotuja molemmat