Perheneuvolaa suosittelen.
Jokin uhmakkuus,-tai muu häiriö taustalla?
Myöskin lapsi kasvaa koko ajan, oma ajattelu ja oma tahto alkavat hahmottua ja lapsi ns. uskaltaa yrittää tehdä omia päätöksiä.
Tuon ikäiseen ei enää toimi samat konstit, kuin viisivuotiaaseen.
Lapsi kehittyy henkisesti isommaksi, niin vanhempien pitää pystyä myös kasvamaan suhteessa lapseen ja alkaa kohdella jo kuin isoa(pientä) poikaa, niin, että lapsi kokee olevansa yksi perheenjäsenistä, joka myös omalta osaltaan voi ja saa oman äänensä kuuluviin.
Jos mikään ei muutu, lapsi todellakin "lipeää" perheestään ja alkaa viihtyä pahimmassakin tapauksessa kadulla kavereiden kanssa kuin viettää aikaansa kotona, jossa on on tyrannihallinto.
Vanhempien on vähän kerrallaan ymmärrettävä, myös itse ne tietyt asiat, joissa joustaa.
Esimerkiksi jos lapsi opettelee itsenäisesti huoneen siivousta, niin eikö lapsi voi itse päättää jo tuon ikäisenä, milloin sen huoneensa siivoa?
Perhe ei ole sitä, että yksi aikuinen määrää milloin on jokin asia tehtävä vaan todellakin myös lapsella voi olla asiaan oma sanansa ja omat toiveensa asian suhteen.
Ensisijaisesti tuonikäisen uhmakkaan lapsen kohdalla olisi nyt ensiarvoisen tärkeää luoda se kontaksi posiitiivisella tavalla lapseen, niin että lapsi ei koe vanhempiensa olevan uhkana hänelle, vaan että vanhempiin voi luottaa ja heidän kanssaan voi joskus edes neuvotella.
Kotiintuloajoista pidetään kiinni, mutta tuonikäisen rangaistukset eivät ole enää niitä samoja, jotka olivat lapsella viisivuotiaana. Ja tosiaan, jos lapsi myöhästyy niin pitää oppia ilmoittamaan, että myöhästyy.
Ja kun myöhästyy, niin esimerkiksi seuraavan viikon tulee kotiin tuntia aiemmin ja jos ei tämä toimi, niin sitten alennetaan sitä kotiintuloaika pysyvästi muutamiksi kuukausiksi ja jos ei tämäkään toimi, niin sitten pitää laittaa kotiarestiin tietyksi ajaksi jne. Ja kirjoittaa paperille näkyvään paikkaan nämä sopimukset.
Mitä rahaan tulee, niin joko säännöllinen viikkoraha, joka ei ole sidottu mihinkään on kokeilemisen arvoinen juttu ja jos muksu tarvitsee sitten enemmän, niin etukäteen sopimus, miten sen sitten voi ansaaita.
Ja ennenkaikkea samantien hyvästä myöskin palaute, kehua ja kannustaa aina samantien kun tekee jotakin oikein, hyvin tai yrittää. Lapsetkaan kun ei ole täydellisiä, vaikka me vanhemmat kuinka sitä haluttaisiin.
Kuulostaa, että olette jo ikävässä kierteessä, lapsi saa rangaistusta rangaistuksen perään ja kohta loppuvat keinot teiltä aikuisilta mutta myös lapsi alkaa kokea turvattomuutta, kun eivät edes vanhemmat "saa tilannetta hallintaan".