Kertokaa minulle lapsen haluamisesta

En oikeen tiedä, miksi olen tällä foorumilla.
Viime aikoina mieleeni on tullut lapsen hankkiminen. Olen vakituisessa parisuhteessa ja mieheni haluaa ehdottomasti lapsen, hän ei painosta. Tiedän, että hänestä tulisi mahtava isä, rakastava ja huolehtiva. Hänellä on vakituinen työpaikka, hyvä sellainen.

Viime aikoina olen nähnyt unia synnyttämisestä ja lapsesta.

Itse en ole vakituisessa työssä ja muutenkin asiat ihan mullin mallin. En ole mikään hoivaajatyyppi, huolehtiva jne. On meillä yksi elollinen, koira, jonka olen hoitanut tunnollisesti ja huolehtien. Sitä kohtaan tunnen usein suurta hellyyttä ja iloa siitä, että olemme sen ottaneet. Ei tietysti voi lasta verrata koiraan. Lähinnä sen kautta olen miettinyt, että olen ainakin yhtä elollista hoitanut kunnolla. Minulla on takana masennusta ja vuosia sohvan pohjalla. Olen alkanut kyllä toipumaan ihan mukavasti, pikkuhiljaa. Kuitenkin olen mennyt eteenpäin ja lähestyvä kolmekymmentä pistää pohtimaan, haluanko oman perheen, omia lapsia. Ja ennen kaikkea, onko minulla oikeutta edes miettiä tälläisiä. Itsetunto on ihan nollassa... Mietin, onko tämä maailma liian kova minulle. Ehkä en pysty huolehtimaan lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla ja tarjoamaan sitä kaikkea, mitä lapsi ansaitsee ja vaatii. En usko olevani niin tunnevammainen, ettenkö omaa lasta rakastaisi.

Mitä teidän mielessä on pyörinyt lasta hankkiessa, ja minkälaisiin elämäntilanteisiin olette lapsen tehneet? Onko sille oikeaa aikaa...

 

no.. eka päätös tuli siinä kun en viitsinyt vetää pois tarpeeksi aikaisin.. tuntu niin hyvältä...



Oikeesti.. ei meitä olis täällä maailmassa ketään jos kauheesti olis mietitty itseä ja tilannetta milloin lapsia hankitaan...

lama voi viedä työt ja kuolema voi tappaa... joten


ROHKEASTI VAAN ÄIDIKSI!!

etukäteisonnittelut suurella sydämmellä! :heart:

 

älä kuuntele tommoista äskeistä - tyyppi on selvästi täysin itseään täynnä. Tottakai osaat olla äiti lapselles. Nykyaikana luonnollisista asioista yritetään tehdä ihan outoja - lapsen haluaminen ja saaminen on niitä harvoja aitoja asioita Itse olen saanut kuusi lasta, onnekseni

 

vailla lasta Ei ole oikeaa eikä väärää aikaa ruveta vanhemmaksi. Vanhemmaksi ruvetaan kun tuntuu siltä että "nyt mä haluan perheen". Tapahtuu se sitten jo nuorena, alle parikymppisenä tai lähempänä kolmeakymmentä tai vasta kolmenviiden jälkeen, mutta silloin on se ns. "oikea aika" kun haluaa oikeasti sitä. Lääkärithän jankkaa siitä että kolmenkympin jälkeen naisella on yhä pienemmät mahdollisuudet raskautua.. että jos heitä kuuntelisi, niin sitten kipin kapin lasta värkkäämään, mutta niitä ei tarvitse kuunnella. Jos et tunne olevasi vielä valmis niin sitten et vielä hanki lasta. Kyllä se sieltä tulee, kaikille naisille jossain vaiheessa. Naisen keho on vain tehty lastentekoon. Äidinvaistot ja äititunteet löytyvät jokaiselta.

Itse olen halunnut äidiksi pian 10 vuotta. Aiemmin ei ole mahdolllisuutta hankkia lasta parisuhteiden ja elämäntilanteiden takia. Mutta nyt kun aviomiehenikin lasta haluaa ja olemme yksissä tuumin tahtomassa perheen vaikken itse olekaan töissä vaan kouluttaudun, niin olemme yrittäneet raskautua pian 2vuotta, tuloksetta. Käymme lapsettomuushoidoissa ja toivomme että pian tärppäisi. Kun olemme raskautuneet, alamme hankkia omakotitaloa ja löytää koti meidän perheelle.

Tsemppiä elämään ja onnea kaikkeen!

 

Heippa!

Hoida ensin masennus ihan kunnolla, nimettäin jos sulla on ollut ihan vuosikausien masennus, niin se ikävä kyllä vie aikaa sitten parantuakin. Voi sitten helposti uusia, varsinkin uusissa ja haastavissa elämäntilanteissa. Myös ihan väsymys ja muu vaikuttaa todella paljon tuohon, jota kuitenkin pikkulapsiaikana varmasti riittää.

Sitten kun masennus on hoidettu niin sanotusti ja sulla on hyvä olo, niin sitten ois aika järjestää ne muut asiat kuntoon. Siinä sitten samalla vois vaikka alkaa yrittämäänkin.

Kaikille ei siis tosiaankaan tule mitään vauvakuumetta ja sekin on tosi erilaista ihmisillä. Toisella se on automallin miettimistä, toisella potkupukujen ostamista jo vuosia etukäteen, jollakin se on vaan se päätös kun ehkäisy jätetään. Ei siitä kannata potea huonoa omaatuntoa, jos ei hörähdä täysin vauvakuumeeseen, koska ei se kaikilla näy samalla tavalla.

Suosittelen kuitenkin tuon masennuksen varmaa hoitoa, koska se on oikeasti tärkeä asia saada kuntoon. Samoin jos on vaikea elämäntilanne muuten, niin se myös samalla pakettiin. Sitten on kiva alkaa yrittelemään, kun ei ole heti mielessä uhkakuvia. Hyvä kun mietit näitä asioita etukäteen. Onnea matkaan!