Kertokaa miltä tuntuisi, jos yökylään olisi tulossa lapsen kaveri, jolla on epilepsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epin äiti

Vieras
Tilanne on siis se, että meidän 7v. tytöllä on epilepsia (todettu 4v. sitten). Nyt tyttö haluaisi mennä kaverilleen yökylään, mutta pelkään mitä kaverin vanhemmat tilanteesta ajattelevat, kun tytön kohtaukset on tulleet aina nimenomaan yöllä. Kohtaukset on kyllä pysyneet pääosin hyvin kurissa lääkkeillä, esim. edellinen kohtaus oli viime keväänä. Eihän sitä kuitenkaan koskaan voi varmaksi tietää, milloin seuraava tulee. Kohtaukset vaihtelee lievästä jalan/käden nykimisestä laajempaan kouristeluun ja jopa tajuttomuuteen.

Mitä mieltä itse vanhempana olet? Ottaisitko tyttöni yökylään? Sen verran pienessä kylässä asutaan, että tarvittaessa päästäis kyllä paikalle n. 10 minuutissa.
 
Ottaisin. Mutta asiaan toki vaikuttaa se, että olen myös sairaanhoitaja. Mikset soittaisi tämän kaverin vanhemmille ja kysyisi, mitä mieltä he ovat? Samalla voisit vastata heidän kysymyksiinsä ja muutenkin kertoa, mitä pitää tehdä, jos lapsesi saa kohtauksen.
 
Ilman muuta ottaisin. Meillä oli kerran hoidossa koira jolla on epilepsia (ei tietenkään verrattavissa lapseen), ja otin selvää sairaudesta ennen koiran tuloa. Koiran omistaja kertoi myös siitä, sekä antoi lukemista. Keskustele toisen tytön vanhempien kanssa asiasta.
 
Jos lääkitys on kunnossa, mulle kerrottu et miten on noissa kohtaustilanteissa kotona toimittu ja mahdollisen kohtauksen varalta sovittais toimista eli soitetaanko heti kotiin vaikka olisi ns. lievä kohtaus jne niin ottaisin kylään.
Mä olen aikoinaan seurustelliut epileptikon kans ja vaikka se kundi olikin ihan totaalinen kyrpä niin ei se epilepsiasta johtunut - ihminen hänkin olis voinut olla.
 
haluaisin tietää asiasta ennen kuin lupaisin mitään. Haluaisin henk koht keskustella miten toimia jne. ennenkaikkea haluaisin tietää, miten vaarallista on, jos nukun sikeästi, enkä kuule, jos lapsi saa kohtauksen.
 
Kyllä ottaisin. Kannattaa antaa ohjeet miten edetä kohtauksen aikana ja jälkeen. Tosin ne kohtaukset pelästyttää varsinkin jos ei ole ennen nähnyt. Miehelläni on epilepsia joten tiedän ettei se ole mikään este normaalin elämän elämiselle. Onnek myös kohtauksia on tullut vain kerta vuoteen eli on aika "lievä".
 
Ei ole tuon ikäistä lasta eikä mitään kokemusta epileptikoista, mutta enköhän ottaisi. Haluaisin vaan vanhemmilta hyvät ohjeet etukäteen ja mahdollisuuden keskustella kohtauksen varalta, jotta osaisin toimia oikein. Eihän epilepsia kai sinänsä ole vaarallista, kunhan ei loukkaa itseään tai tukehdu? Onhan sitä vaarallisempiakin juttuja lapsilla, kuten diabetes tai pahat allergiat. Ja voihan sitä kuka tahansa vaikka tukehtua omenaan tms.
 
Kiitos vastauksista! Viesti tulikin näköjään kahteen kertaa, mutta vastailen tännekin, että yksilöllistähän tuo on, että kuka uskaltaa ottaa kylään ja kuka ei. Rohkaisevaa kuitenkin huomata, että myönteisesti suhtautuvia löytyy näin paljon. :) Tilanteessa oleellisinta lienee juuri se, että asiasta puhutaan kunnolla ja lääkkeistä sekä toimimisesta kohtaustilanteessa saa kunnon ohjeet.
 
Jos lääkitys yms. on kunnossa ja jos tarpeentullen vanhemmat pääsisivät paikalle tarpeentullen (eivät siis mene baariin yms. silloin) niin ei olisi mitään ongelmaa tulla meille yökylään. Itselläni kun ei kuitenkaan ole mitään kokemusta kohtauksista, niin sen takia en uskaltaisi ottaa hoitoon sillälailla, ettei vanhemmilla olisi tarpeentullen mahdollisuutta tulla apuun. En tiedä epilepsiasta, mutta ajattelen, että se saattaisi herkemmin tulla uudessa paikassa, kuin kotona normaalissa arjessa.
 
Kannattaa tosiaan ottaa noihin kyseisiin vanhempiin yhteyttä ja jutella asiasta heidän kanssaan. Koskaan ei tiedä, vaikka heillä olisi paljonkin kokemusta epilepsiasta. Itse ainakin uskaltaisin ihan hyvillä mielin ottaa, kunhan saisin vaan hyvät ohjeistukset tytön vanhemmilta -ihan vaan kaiken varalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja epin äiti;23059547:
Kiitos vastauksista! Viesti tulikin näköjään kahteen kertaa, mutta vastailen tännekin, että yksilöllistähän tuo on, että kuka uskaltaa ottaa kylään ja kuka ei. Rohkaisevaa kuitenkin huomata, että myönteisesti suhtautuvia löytyy näin paljon. :) Tilanteessa oleellisinta lienee juuri se, että asiasta puhutaan kunnolla ja lääkkeistä sekä toimimisesta kohtaustilanteessa saa kunnon ohjeet.

Minulla oman lapsen sairaus (diabetes) on avannut mieleni. Samoin kuopuksen pääseminen tukilapseksi päiväkodin erityisryhmään. Kun on nähnyt, kun on pikkusen murjottukin (en ole terve ihminen itsekään), osaa nähdä asiat laajemmin.

Meille saa tulla. Minusta tuntuu aina pahalta, että lastani "pelätään", vaikka ymmärrän sen pelon äärettömän hyvin. Tajuan, että kun asia on vieras, se pelottaa. Silti jotenkin vetää vakavaksi tajuta, että meidän lasta ei kukaan ota yökylään. Ei semmoista voi edes pyytää.
 
Varmasti uskaltaisin, jos lapsen vanhemmat olisivat sitä mieltä että yökylä on ok ja saisin hyvät ohjeet. Mutta en kyllä varmaan juuri yöllä nukkuisi, vaan hiippailisin toistuvasti varmistelemaan että kaikki on ok :)
 
[QUOTE="vieras";23059880]Varmasti uskaltaisin, jos lapsen vanhemmat olisivat sitä mieltä että yökylä on ok ja saisin hyvät ohjeet. Mutta en kyllä varmaan juuri yöllä nukkuisi, vaan hiippailisin toistuvasti varmistelemaan että kaikki on ok :)[/QUOTE]

Peesi :)
 

Yhteistyössä