Kertokaa lapsistanne, jotka näkevät henkimaailmaan. Näkevät esim. edesmenneitä sukulaisia yms.

[Välillä meren ja maan]

Ei kai noissa mielikuvituslapsissa ollut muita yhteistä kun nimi? Väestörekisterin mukaan Suomessa on 11760 Hennaa. Ei kai se ihme ole, jos tuon lisäksi on vielä muutama mielikuvitus-Hennakin.

Oli:henna oli tullut leikkimään koulun jälkeen, hennalla oli hassut vaatteet...voi kuvitella jos on ollut yökkäri ja henna ei saa tulla meille niinkuin oli jo aijemmin vanhemmalle tytölle sanonut,mutta en mäkään usko että se henna nyt ois mikään kummitus...joskus vaan noi jutut on aika...mystisiä.

 

[Coffee Break]

Sillon kun esikoinen oli pieni, neljävuotias, hänellä oli näkymätön ystävä nimeltään Henna. Henna tuli meille aina "koulun" jälkeen leikkimään. Hänellä oli kuulemma aina yökkäri päällä. Hennalla oli perhe josta kaikki olivat kuolleet ja hennan talo oli mennyt rikki "mutta se oli sellanen puinen ja muutenki aika risa". Hennalla oli myös isosisko jonka kanssa hän eli. Tämä meidän neljävuotias kuvasi kovin tarkasti heidän elämäänsä hennan keroman mukaan, niinkun tuon ikäinen nyt vain voi.

Luultavasti tämä kaikki oli vain mielikuvitusta, mutta kyllä joskus alkoi vähä pelottamaan kun lapsi sanoi "henna on tossa sun vieressä äiti, sä et vaan nää sitä, henna on sanonut ettei muut näe sitä paitsi mä" Sitten tyttö sanoi "äiti, arvaa sillon ku henna on ollu olemassa ihan oikeesti, ei ollu autoja, aika hassua jos kuljetaan hevosilla"

No sitten muutettiin ja henna jäi pois. Lpasi täytti viisi ja henna oli unohdettu. Tyttö sanoi ettei henna voi tulla enää tänne, ainakaan sisälle.


Noh, vuosiin hennasta ei puhuttu. Sitten nuorimmainen tyttäremme täytti neljä. Olisiis samanikäinen kun vanhempi hennan saapumisen aikaan. Yhtenä päivänä nuorempi tyttö tuli sisään ja kysyin, että kenes kanssa juttelit ja tyttö sanoi " yhen tytön vaan, se oli tulossa koulusta, sen nimi oli henna. Se vaan oli hetken kun se ei saa tulla meille"

Ja siis näinhän mä että siellä ei oikeesti ollu ketään. Sitten henna hävisi kokonaan...ja hyvä niin.

Tää on kuin suoraan Psychic Kids -sarjasta joka pyöri aikoja sitten täällä Suomessakin tv:ssä.

 

[Välillä meren ja maan]

yök, onneks en oo kattonu sellasta sarjaa. Henna lähdöstä on jo aikaa vuosia ja mitään muuta outoa ei lapset ole puhuneet.

Ainut asia oli se, että esikoinen sanoi sillon pienempänä kun touhuilin keittiössä, että "Sä oot kyllä paljon kivempi äiti ku se mun edellinen" Oiskohan ollu sillon just kun hennaki meillä pyöri. Hennankin mielestä mä olin ihan loistoäiti.

 

["vieras"]

Meinaat siis Paranormal Children? Pyöri vielä syksyllä MTV Fakta kanavalla lauantaisin. Oli mielenkiintoinen ohjelma. Siinä oli noin 12-18 vuotiaita lapsia, jotka näki henkimaailman. Kukaan ei niitä provosoinu. Esim. useimpien vanhemmat ei uskonu niitä ja noi näkemiset alkoi usein joskus ihan pikkulapsena. Ja noi lapset tiesi asioita, joita ei voi tietää. Kuten edellisten asukkaiden nimiä ja kuolinsyitä. Lisäksi ne vietiin aina jaksossa johonkin kartanoon tapaamaan psykologia ja meediota. Psykologi kartoitti, että ovat tervejärkisiä. Meedio kävi niiden kaa läpi, mitä ne tuntee ko. paikassa (uisein kartano oli joku vanha, jonka historia tiedettiin). Tuntemukset meni yks yhteen. Lisäksi nää lapset näki tosi tarkkaan ja sai nimiäki, jotka kartanon omistaja loppupäivänä vahvisti. Kertoi kartanon historian

 

[Mielenkiintoista]

Ericin tapaus!!

http://areena.yle.fi/video/1316115737823

 

["vieras"]

Ne lapset kuvaili ja kertoi henkimaailmasta ihan tervejärkisesti. Kaikki esiintyi omilla nimillä ja naamoilla. En usko, että kukaan menis pilaamaan lapsensa mainetta valehtemalla tuollaisessa ohjelmassa, että kunhan päästään telkkariin. Monia vanhempia ahdisti lapsen kyvyt.

Ohjelman idea olikin saada lapsilta pois se ahditus, mitä he kokivat, kun kokivat olevansa niin erilaisia kuin muut. He lähtivät sieltä usein hyvillä mielin eikä heitä ahdistanu enää. Heitä opetettiin, miten tuon kyvyn kanssa voi elää ja miten niiden henkien kaa voi kommunikoida ja kuinka niillekkin voi sanoa, että menkää pois.

Moni vanhempi sanoi, että eivät todellakaan ole uskoneet lapsiaan, mutta nyt tän viikonlopun jälkeen on ajatukset toiset.

 

[Coffee Break]

yök, onneks en oo kattonu sellasta sarjaa. Henna lähdöstä on jo aikaa vuosia ja mitään muuta outoa ei lapset ole puhuneet.

Ei se ollut paha sarja ollenkaan. Lapset löysi loppupeleissä voimavaran "erilaisuudestaan".

 

["vieras"]

Mun poika näki 5v useina öinä paholaisen. Pidettiin sit ääneen Isä meidän-rukous, niin se alkoi loitota. Minä en sitä hahmoa nähnyt, mutta poika näki ja kirkui pelosta. Oli kamala paikka mulle, että lapseni joutui sellaista kokemaan :'( Sittemmin olen pitänyt hälle Herran siunauksen joka ilta.

 

[Välillä meren ja maan]

Ei se ollut paha sarja ollenkaan. Lapset löysi loppupeleissä voimavaran "erilaisuudestaan".

Meidän esikoinen on aina ollut aika herkkä ja on aika intuiivinen ihminen muutenkin. Onneksi nuo höpinät hennasta jäi kokonaan pois silloin muuton yhteydessä. Se Henna oli meinaan joka päivä meillä ja joskus kuuntelin keskusteluja mitä lapsi kävi tämän hennan kanssa huoneessaan. Joskus oli pitkiä aikoja hiljaa ja kuunteli, sitten saattoi vastata "se on varmaan ollu kauheeta" tai "miten talot voi vaan hajota" Hennan isän nimi oli ollut Pekka...äidin nimeä en enää muista, enkä sitä siskonkaan nimeä. Se muistan että tämä pekka oli kuollut ulkotöissä ja kerran tyttö tuli ihan kyyneleissä mun luo kun henna oli kertonut niin surullisia asioita. Tottakai mä tivasin että mitä "no sen äitikin on kuollut ja hennalla on sitä ihan kauhee ikävä, siitä on niin kauan kun ne on nähny, kun henna oli oikeesti olemassa niin kauan aikaa sitten"

Tämä tyttö on kyllä nykyisin ihan normaali ja en todellakaan mennyt mukaan niihin henna höpinöihin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25374611]Ne lapset kuvaili ja kertoi henkimaailmasta ihan tervejärkisesti. Kaikki esiintyi omilla nimillä ja naamoilla. En usko, että kukaan menis pilaamaan lapsensa mainetta valehtemalla tuollaisessa ohjelmassa, että kunhan päästään telkkariin. Monia vanhempia ahdisti lapsen kyvyt.

Ohjelman idea olikin saada lapsilta pois se ahditus, mitä he kokivat, kun kokivat olevansa niin erilaisia kuin muut. He lähtivät sieltä usein hyvillä mielin eikä heitä ahdistanu enää. Heitä opetettiin, miten tuon kyvyn kanssa voi elää ja miten niiden henkien kaa voi kommunikoida ja kuinka niillekkin voi sanoa, että menkää pois.

Moni vanhempi sanoi, että eivät todellakaan ole uskoneet lapsiaan, mutta nyt tän viikonlopun jälkeen on ajatukset toiset.[/QUOTE]

Tämä siis Paranormaalit Lapset telkkarisarjasta eli oliko se paranormal children vai psychic kids.

Mutta siis ohjelma oli erittäin asiallinen eikä siinä tosissaan ollu alle 12-vuotiaita eikä millään mässäilty. Siinä yritettiin tukea niitä nuoria vain asiallisella tavalla.

 

["vieras"]

Meidän esikoinen on aina ollut aika herkkä ja on aika intuiivinen ihminen muutenkin. Onneksi nuo höpinät hennasta jäi kokonaan pois silloin muuton yhteydessä. Se Henna oli meinaan joka päivä meillä ja joskus kuuntelin keskusteluja mitä lapsi kävi tämän hennan kanssa huoneessaan. Joskus oli pitkiä aikoja hiljaa ja kuunteli, sitten saattoi vastata "se on varmaan ollu kauheeta" tai "miten talot voi vaan hajota" Hennan isän nimi oli ollut Pekka...äidin nimeä en enää muista, enkä sitä siskonkaan nimeä. Se muistan että tämä pekka oli kuollut ulkotöissä ja kerran tyttö tuli ihan kyyneleissä mun luo kun henna oli kertonut niin surullisia asioita. Tottakai mä tivasin että mitä "no sen äitikin on kuollut ja hennalla on sitä ihan kauhee ikävä, siitä on niin kauan kun ne on nähny, kun henna oli oikeesti olemassa niin kauan aikaa sitten"

Tämä tyttö on kyllä nykyisin ihan normaali ja en todellakaan mennyt mukaan niihin henna höpinöihin.

Eli siis uskotko sä, että sun lapsesi kuvitteli kaiken? Ihan kaiken? Muistuuko sulle mieleen mitään sellaista tarinaa, mitä Henna oli kertonut lapsellesi, josta ajattelit, että miten lapsi voi tuollaisen jutun keksiä päästään?

Mua kiinnostaa, aika mielenkiintoinen juttu!

 

[Välillä meren ja maan]

[QUOTE="vieras";25374714]Eli siis uskotko sä, että sun lapsesi kuvitteli kaiken? Ihan kaiken? Muistuuko sulle mieleen mitään sellaista tarinaa, mitä Henna oli kertonut lapsellesi, josta ajattelit, että miten lapsi voi tuollaisen jutun keksiä päästään?

Mua kiinnostaa, aika mielenkiintoinen juttu![/QUOTE]

No ainakin mä haluan usko että kuvitteli kaiken. Tosin ei siitä Hennasta haittaakaan ollut, lapsi leikki sen kanssa tuntikausia. Henna tuli oikeasti aina vasta yhden aikaan, koska siis kävi koulua ja tuli sen jälkeen. Ensimäinen outo asia oli se, että henna pukeutui aina siihen yökkäriin ja se oli lapsestani tosi hassua kun kävi sitä kouluakin se yökkäri päällä. Sillä hennalla oli ihan oma historia kyllä. Niillä oli polkupyörä yhteisenä sen siskon kanssa. Sisko ei koskaan käynyt meillä, mutta se oli siis vanhempi se sisar kun tämä henna. Henna oli kertonut että asunut puutalossa joka on rikki ja sittemmin jostain syystä hajonnut kokonaan. Henna ja sen sisko on matkalla hennan tädille jonne ne sitten muutti kun vanhemmat kuoli. Täti asuu pitkällä ja sinne on pyörällä matkaa, mutta siis kun sillon ei ollut autoja vielä kun ne on sinne menny.
Suoraansanottuna musta tuntui, että ne on matkalla vieläkin, ollu jo kauan, ehkä ne oli kuollu sillon kaikki kun talo oli hajonnut, tai ehkä henna ja sen sisko vasta myöhemmin matkalla sinne tädille...mene ja tiedä. Se täti oli sen hennan äidin sisko.
Henna osasi jo lukea ja kirjoittaa. Niin ja silloin kun henna oli ollut oikeasti olemassa, niin kun tyttö aina sanoi niin silloin ei ollut valojakaan, siksi hennasta oli kiva katella kun mun tyttö räpsäytti valot päälle. Iltaisin henna lähti aina kotiin ja tuli vasta seuraavana päivänä takaisin.

Niin ja kun sen hennan isä pekka oli kuollut ni sillä oli piikit päässä...siis en tiedä. Se oli kuollut ulkotöissä...ehkä se oli talikko. Meijän tyttö ei pelännyt yhtään noita juttuja, ne oli senmielestä tosi surullisia.

 

[Kastanja]

Ericin tapaus!!

2/3: Onko meill

Tuon jakson katsottuani tulee kyllä melkoisen vakuuttuneeksi, että tietoisuus on sielussa ja sielu ei lakkaa elämästä kun fyysinen keho kuolee:O

 

[Orion-]

Jännää.

 

[- - -]

Ericin tapaus!!

2/3: Onko meill

Kiitos linkistä, kiinnostava sarja!

 

["aloittaja"]

Täytyypä katsoa tuo linkki, uskon siis sieluun ja haluan katsoa vain mielenkiinnosta, saako tosta ohjelmasta jotain lisäinfoa asiaan!

 

["vieras"]

Tuon jakson katsottuani tulee kyllä melkoisen vakuuttuneeksi, että tietoisuus on sielussa ja sielu ei lakkaa elämästä kun fyysinen keho kuolee:O

Etkö aiemmin ollut vakuuttunut? Mikä kohta varsinkin sai sut vakuuttuneeksi sielusta?

 

[ieras]

Henna oli kertonut että asunut puutalossa joka on rikki ja sittemmin jostain syystä hajonnut kokonaan.

Täti asuu pitkällä ja sinne on pyörällä matkaa, mutta siis kun sillon ei ollut autoja vielä kun ne on sinne menny.

tyttö aina sanoi niin silloin ei ollut valojakaan, siksi hennasta oli kiva katella kun mun tyttö räpsäytti valot päälle..

Jos tämä Henna oli jostain 1800-luvulta, jos ei ollu sähkövaloja eikä autoja ja näki kuitenkin nykymaailman, niin ehkä se Henna tarkoitti sillä talon hajoamisella sitä, että talo on nyttemmin purettu, sitä ennen oli ehkä autioitunut ja rikki. Kuten useat 1800-luvun puutalohökkelit.

 

[Kastanja]

Katsoin tosiaan minäkin yle.areenalta nuo täällä mainitut linkit. Toisaalta ne antavat paljon tietoa, toisaalta myös hämmentävät minua. Hämmentävät siksi, että vaikka noiden dokumenttien valossa asiat olivat todistettavissa olevia, niin kristinusko, erityisesti sen "vapaat suunnat" tyrmäävät asian. Minun mielestäni ne sitävastoin todistavat lisää sielun kuolemattomuudesta ja tietoisuudesta rajan tuolla puolen silloinkin, kun aivotoimintaa ei ole (sydänpysähdyksen aikana). Jne.

Kristinuskossa varoitetaan aina vainajahengistä. Mutta entä pienet lapset, jotka ovat viattomia? Miten he voisivat edes tarkoituksella olla "syyllisiä" olemaan yhteydessä kuolleisiin? Eli vainajahenkiin. Tai miten esim.tuo pieni Eric, joka vahvasti on kokenut olevansa toinen henkilö aiemmassa elämässään? Mitä kristinuskon ja sielunvaellususkon kokemiseen ja perinteisiin kuuluu, loppujen lopuksi me ihmiset emme tiedä kaikkea. Vain Jumala tietää, onko meillä monta elämää vai yksi. Jokatapauksessa tarkoitus olisi varmaan oppia jotain rakkaudesta elämämme/elämiemme aikana?

 

[meillä]

Lapsi 8v rupesi puhumaan hahmoista ruokapöydässä. "Tiedätkö äiti et on olemassa sellaisia musti ja valkoisia hahmoja?" Mihin minä "että mitä sä höpötät"?
Tyttö kertoi nähneensä sellaisen hahmon kesällä portaissa keskellä päivää,se vaan hävisi ja oli kävellyt alaspäin niitä portaita. Olivat kaverin kanssa keskustelleet hahmoista,kaveri kertonut että niitä on mustia ja valkoisia,ja ne on kuolleitten ihmisten henkiä....Ja että toiset on pahojaja toiset hyviä ! Ja tän keskustelun kuuli myös mun sisko joka oli kylässä !

 

[Perushippi]

Nää, mä en usko oikein sieluun varsinaisesti, ehkä henkeen tai johonkin olennaiseen, tietoisuuteen joka saattaa siirtyä olennosta toiseen. Saatan toisaalta hyväksyä sen, etten ennen kuolemaani tule tästä asiasta mitään tietämään, enkä saa kysellä; aika todistettavasti moni, joka on henkimaailman juttuja koittanut sörkkiä, on seonnut. Esimerkiksi saatananpalvojat.

Eli spiritismi on jo mulle liikaa.

Mutta jos mä nyt tuollasia juttuja kuulisin, no, olen kuullut ennenkin. Juuri hiljattain kun hyvä työtoverini kuoli, liittyi kuolemaan mystisiä, oikeastaan lohdullisiakin ilmiöitä, jotka aika tavalla vahvistivat myös yllä linkitettyjen dokumenttien luomaa mielikuvaa, että kyllä siellä jotakin on. Rajan takana. Tietoisuuden ja tämän todellisuuden tuolla puolen.

En silti ole aikeissa mennä ennustajalle. Mutta kaikille sanon sen sijaan, että intuitioon, ihmiset, luottakaa! Se on tosi, ja henkimaailman hommia

 

[Kastanja]

[QUOTE="vieras";25375554]Etkö aiemmin ollut vakuuttunut? Mikä kohta varsinkin sai sut vakuuttuneeksi sielusta?[/QUOTE]

Noh, mulle sielu ja tietoisuus on vähän sama asia. Siis että koen perimmäisen tietoisuuden olevan aivotoiminnan ulkopuolella, jonkinlaisena rakkauden energiana. Mutta joka ihmiskehossa elää ihmiskehon vaatimalla tavalla. Näin ollen sielu/tietoisuus ei ole siis tietty yksi persoonallisuus, vaan hengellinen olemus, osa suurempaa tietoisuutta, rakkautta. Näitä on vaikea selittää, mutta kysymykseesi mikä kohta minut sai vakuuttumaan sielusta...niin. Ehkä muotoilin asian väärin. Enemmänkin sain asialle vain lisätodeisteita.

 

["vieras"]

Lorna Byrne (se Enkeleitä Hiuksissani ja Portaat Taivaaseen kirjojen kirjoittaja) sanoo, että meillä jokaisella on suojelusenkeli, meillä jokaisella on sielu. Jokaisen sielu elää ikuisesti. Se siis näkee henkimaailman ja enkelit.

 

[Kastanja]

Niina-Matilda Juhola on suomessa ainakin tietämäni henkilö, joka on lapsesta saakka nähnyt ja kuullut edesmenneitä ja saanut aistimuksia aiemmasta elämästään. Näitä on varmaan enemmän kuin tiedämme, sillä vain harva tulee julkisuuteen näiden asioiden kanssa.

Minä haluaisin kommentteja uskovilta tuohon aiemmin kirjoittamaani.

 

[Kastanja]

Up. Joko tämä keskustelu lopahti?