Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kertokaa hyvin sujuneista alatiesynnytyksistä
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Siobhan42, post: 25443185, member: 56971"]</p><p>Voi toki! Kolme kappaletta takana päin. Oletan, että odotat esikoistasi? Ei kannata lukea netistä synnytyskertomuksia, tänne kirjoittaa pääasiassa vain ne, joilla on huonoja kokemuksia =)</p><p></p><p>Mun esikoisen synnytys alkoi perjantai iltana noin klo 23. Sain kipeitä supistuksia sen yön noin tunnin välein, sellaisia, jotka eivät sattuneet tuli useamminkin. Joskus klo 6 jälkeen aamulla en enää saanut unta, ja nousin ylös. Kävimme aamupäivän aikana miehen kanssa kaupassa, puolenpäivän jälkeen suppareita tuli sen verran tiheään ja kipuliaina, etten enää viitsinyt lähteä kaupungille. Taisin ilmoittaa tuleville isovanhemmille joskus klo 14-15 paikkeilla. Söimme iltaruokaa joskus 16:30 paikkeilla, ja painelin kylpyyn noin klo 17 (lapsivesi ei ollut mennyt). Istuin siellä noin klo 18 asti, jolloin kivut alkoivat olla aika kovaa luokkaa. Soitin sairaalaan (olin soittanut sinne jo noin klo 16, mutta sanoin silloin, että vaikka supparit tulevatkin vajaan 4 min välein, en halua sinne vielä lähteä, minkä he sanoivat olevan okei), ja sanoin haluavani tulla sinne. Joskus noin klo 19 paikkeilla sinne sitten saavuimmekin (meiltä oli siihen aikaan noin 3 km sairaalalle), olin auki 4 cm. Sain ilokaasua kun pääsimme synnytyshuoneeseen, joskus vähän klo 20 jälkeen. Sillä sitten mentiin, oksensin kyllä pari kertaa, mutta se ei tapa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Seisoin suurimman osan aikaa, yritys istua etukumarassa saccosäkkiä vasten aiheutti vain huonon olon... Rankin vaihe taisi tulla joskus klo 23 jälkeen kun mulla tuli sekä avautumissuppareita, että ponnistussuppareita päällekkäin. Lapsivesi ei edelleenkään ollut mennyt. Eli kysyin kätilöltä, kuinka paljon olin auki, ja kun selvisi, että olin ihan auki (10 cm) pyysin häntä puhkaisemaan kalvot. Hän oli juuri tulossa instrumentin kanssa kun kalvot puhkesivat aikas tasan klo 24. Kuului kova poksahdus kun ne räjähtivät, ja lattia oli ihan vedessä, kätilöllä kävi säkä ettei saanut niitä päälleen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> </p><p></p><p>Noh, onneksi toiset moppasivat, multa kastui vain sukat. Klo 00:25 syntyi sitten meidän esikoinen, täysien pisteiden tyttö. Synnytin sellaisella pottatuolilla, mikä oli kiva kun mies halusi nähdä niin vähän kuin mahdollista, ja siinä hän istui tukena mun selän takana... Enkä edes revennyt, eli ei tarvinnut edes ommella. Ei se synnytys mikään mun maailman mieltä ylentävin kokemus ollut, mutta ei myöskään mitenkään pahin.</p><p></p><p>Keskimmäisen synnytys taas oli ihan erilainen. Se alkoi lapsivesien menolla torstai-iltana, taas tuossa klo 23 paikkeilla. Mitään suppareita ei kuitenkaan tullut, mutta koska vauva oli ollut perätilassa vielä 9 päivää aikaisemmin, lähdimme samantein sairaalaan, jossa ultrattiin että vauva oli edelleen tulossa pää edellä. Sen jälkeen pääsimme nukkumaan, eli vietimme sen yön sairaalassa. Mummu oli kotona lapsenvahtina. Supistuksia ei tullut koko yönä eikä aamullakaan, ja noin klo 1 lääkäri sanoi, että lähdehän kotiin odottelemaan, tule huomenaamulla takaisin jos mitään ei ole tapahtunut, silloin käynnistetään. Lähdin kotiin, nukuin lähemmäs parin tunnin nokoset, pesin tukkani ja sitten lähdimme kaupungille. Siellä supparit sitten alkoivat noin klo 17 paikkeilla. Kävimme vielä syömässä, mutta kivut kovenivat nopeasti. Vauva painoi tosi pahasti häpyluuhun, se sattui paljon enemmän kuin itse supistukset. Klo 18:20 olin takaisin sairaalalla, 2 cm auki : / Oksensin iltaruoat myöskin ylös, mutta onneksi tämä oli ainoa kerta kun ryykäsin sen synnytyksen aikana. Suostuivat kuitenkin mut siellä pitämään ja päästivät myös synnytyshuoneeseen, jossa sain ilokaasua taasen. Noh, tämä synnytys eteni vauhdilla, taisin pyytää epiduraalia joskus tuossa klo 19 jälkeen, jolloin kätilö tilanteen tsekattuaan totesi, että olin jo 5-6 cm auki. Totesin, että jos tämä etenee tätä vauhtia niin tunnin päästä vauva on jo syntynyt, kyllä mä sen ajan kestän. Pahinta siis oli tuo paine häpyluuhun. Onneksi taisi olla tämä sisätutkimus, jonka aikana ehti tulla yksi suppari, joka sai ilmeisesti vauvan pään painumaan häpyluun ali, ja se pahin tunne hävisi. Sen jälkeen ei ollutkaan ongelmia, ja taisi olla noin klo 20:25 kun täysien pisteiden neiti numero kaksi oli syntynyt. Tällä kertaa synnytin seisaaltani, ponnistusvaihe taisi kestää noin 5-10 minuuttia. Olisin halunnut taas pottatuolille, mutta en halunnut siihen istumaan ennenkuin tosi olisi kyseessä, ja silloin kun halusin siihen siirtyä, kätilö oli sitä mieltä, että oli jo liian myöhäistä. Tiedä häntä, omasta mielestäni olisin ehtinyt, mutta kyllä se vauva seisaaltaakin syntyi. Pahinta lienee ollut isän reaktio, vauva nimittäin työnnettiin suoraan hänen syliinsä, ilman että kukaan oli huomannut häntä asiasta varoittaa sen enempää. Minä kyllä tiesin, että hän syntyisi seuraavalla ponnistuksella, ja kätilö todennäköisesti myös, mutta ei siis isä.</p><p></p><p>Kolmas synnytys mulla oli itse asiassa se kauhein. Lapsivedet meni taas torstaina, noin klo 2 yöllä. Soitin sairaalaan, mutta taaskaan ei ollut suppareita. Tämä vauva oli ollut pää alaspäin koko ajan, eli käskivät tulla aamulla tarkastettavaksi (oltiin muutettu välillä, mutta eipä tuonnekaan sairaalaan ole kuin ehkä 4 km). Mentiin sinne, ja piiitkän odotuksen jälkeen lääkäri totesi, että oikeassa olet, lapsivesi on mennyt. Lähtekää kotiin odottamaan, ja soittakaa lauantaiaamuna klo 7:30 jos mitään ei ole siihen mennessä tapahtunut. Silloin käynnistetään. No, koko torstaina ei tapahtunut mitään, eikä perjantaina, paitsi että mä tietty nukuin kaikki yöt tosi huonosti (tuskin lainkaan) kun odottelin että koska se alkaa. Perjantai-iltana noin klo 23 vihdoinkin tuli eka suppari. Niitä siinä sitten kuulostelin, olivat aika kivuliaita heti alusta asti. Kävin suihkussa, mutta taisi olla siinä klo 01:30 paikkeilla kun herätin miehen ja sanoin, että nyt lähdetään. Vähän ennen klo 2 olimme sairaalalla. En ollut taaskaan kuin pari senttiä auki, mutta oletin, että synnytys menee samoin kuin toisella kerralla, eli tosi nopeasti. Menin sairaalassa taas suihkuun, mutten jaksanut olla siellä kuin puolisen tuntia, siitä ei ollut juurikaan iloa. Pääsimme sitten synnytyssaliin, vaikka olinkin niin vähän taas auki, ajattelivat nimittäin että samapa tuo, aamulla olisin kuitenkin tullut takaisin. Synnytyssalissa sain taas ilokaasua. Mutta olimpa parin yön valvomisen jälkeen ilmeisesti tosi väsynyt, ja ilmeisesti supparitkin olivat tosi pitkiä, minkä lisäksi vauva painoi tosi pahasti tuonne taakse päin (peräsuoleen), eli imppailin sitä ilmeisesti vähän liikaa... oksensin koko synnytysen aikana muistaakseni 2 tia 3 kertaa. Klo 6 paikkeilla en edelleenkään ollut kait kuin noin 6 cm auki, ja olin ihan poikki, nukahdin väkisin suppareiden välillä, ilokaasumaski vain tippui lattialle. Halusin epiduraalin, ja se laitettiin. Nukuin sitten suppareiden välit, ja silloin kun vauva ei painanut taakse päin, myös supparit, mutta epiduraali ei auttanut siihen hirveään paineen tunteeseen. Vähän ennen klo 8 heräsin siihen, että mun tarvi ponnistaa. Kauhea tuskanhiki oli päällä. Soitin kätilön paikalle ja kerroin asiasta hänelle, samoin siitä, että halusin synnyttää pottatuolilla (siis sen jälkeen, kun hän oli todennut että ponnista sitten). Pääsin pottatuolille, ja kolmen ponnistuksen jälkeen vauva oli syntynyt, tasan klo 8. Ponnistusvaihe kesti noin 5 min. Pahinta tässä ponnistusvaiheessa edellisiin kertoihin verrattuna oli se, että mä en tuntenut ponnistussupistuksia epiduraalin takia. Eli kätilö tunnusteli mun mahaa, ja kertoi koska piti ponnistaa. Ja mä olin unohtanut, että yhden supparin aikana ehtii työntää monta kertaa, välillä pitää vain hengittää. Mutta kun sen sitten sillä kolmannella supparilla muistin ja työnsin oikein kunnolla, vauva sitten syntyikin. Oli kyllä tosi ihanaa, enkä taasen edes revennyt. Tää meidän kolmas täysien pisteiden neitokainen, taasen, oli meidän vauvoista ainoa, joka rääkäisi kunnolla syntyessään. Muut vain inisivät.</p><p></p><p>Eli alatiesynnytykset eivät tosiaan ole olleet mun elämän mieltä ylentävimpiä kokemuksia, mutta ei myöskään mitenkään kauheita. Sillä siunaaman sekunnilla kun vauva on ollut ulkona on myös kipu loppunut. Tai no, kakkosen jälkeen tuli vähän jälkisupistuksia, jotka sattui vähän, mutta niihin auttoi tavalliset kipulääkkeet. Ja kun en tosiaan edes revennyt millään kertaa niin ei ole edes istuminen ollut vaikeaa.</p><p></p><p>Huhhuh, tulipa romaani. Jos jaksat näin pitkälle niin onnea sulle sinne synnytykseen, suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin! Älä lue kauhujuttuja netistä...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Siobhan42, post: 25443185, member: 56971"] Voi toki! Kolme kappaletta takana päin. Oletan, että odotat esikoistasi? Ei kannata lukea netistä synnytyskertomuksia, tänne kirjoittaa pääasiassa vain ne, joilla on huonoja kokemuksia =) Mun esikoisen synnytys alkoi perjantai iltana noin klo 23. Sain kipeitä supistuksia sen yön noin tunnin välein, sellaisia, jotka eivät sattuneet tuli useamminkin. Joskus klo 6 jälkeen aamulla en enää saanut unta, ja nousin ylös. Kävimme aamupäivän aikana miehen kanssa kaupassa, puolenpäivän jälkeen suppareita tuli sen verran tiheään ja kipuliaina, etten enää viitsinyt lähteä kaupungille. Taisin ilmoittaa tuleville isovanhemmille joskus klo 14-15 paikkeilla. Söimme iltaruokaa joskus 16:30 paikkeilla, ja painelin kylpyyn noin klo 17 (lapsivesi ei ollut mennyt). Istuin siellä noin klo 18 asti, jolloin kivut alkoivat olla aika kovaa luokkaa. Soitin sairaalaan (olin soittanut sinne jo noin klo 16, mutta sanoin silloin, että vaikka supparit tulevatkin vajaan 4 min välein, en halua sinne vielä lähteä, minkä he sanoivat olevan okei), ja sanoin haluavani tulla sinne. Joskus noin klo 19 paikkeilla sinne sitten saavuimmekin (meiltä oli siihen aikaan noin 3 km sairaalalle), olin auki 4 cm. Sain ilokaasua kun pääsimme synnytyshuoneeseen, joskus vähän klo 20 jälkeen. Sillä sitten mentiin, oksensin kyllä pari kertaa, mutta se ei tapa ;) Seisoin suurimman osan aikaa, yritys istua etukumarassa saccosäkkiä vasten aiheutti vain huonon olon... Rankin vaihe taisi tulla joskus klo 23 jälkeen kun mulla tuli sekä avautumissuppareita, että ponnistussuppareita päällekkäin. Lapsivesi ei edelleenkään ollut mennyt. Eli kysyin kätilöltä, kuinka paljon olin auki, ja kun selvisi, että olin ihan auki (10 cm) pyysin häntä puhkaisemaan kalvot. Hän oli juuri tulossa instrumentin kanssa kun kalvot puhkesivat aikas tasan klo 24. Kuului kova poksahdus kun ne räjähtivät, ja lattia oli ihan vedessä, kätilöllä kävi säkä ettei saanut niitä päälleen :D Noh, onneksi toiset moppasivat, multa kastui vain sukat. Klo 00:25 syntyi sitten meidän esikoinen, täysien pisteiden tyttö. Synnytin sellaisella pottatuolilla, mikä oli kiva kun mies halusi nähdä niin vähän kuin mahdollista, ja siinä hän istui tukena mun selän takana... Enkä edes revennyt, eli ei tarvinnut edes ommella. Ei se synnytys mikään mun maailman mieltä ylentävin kokemus ollut, mutta ei myöskään mitenkään pahin. Keskimmäisen synnytys taas oli ihan erilainen. Se alkoi lapsivesien menolla torstai-iltana, taas tuossa klo 23 paikkeilla. Mitään suppareita ei kuitenkaan tullut, mutta koska vauva oli ollut perätilassa vielä 9 päivää aikaisemmin, lähdimme samantein sairaalaan, jossa ultrattiin että vauva oli edelleen tulossa pää edellä. Sen jälkeen pääsimme nukkumaan, eli vietimme sen yön sairaalassa. Mummu oli kotona lapsenvahtina. Supistuksia ei tullut koko yönä eikä aamullakaan, ja noin klo 1 lääkäri sanoi, että lähdehän kotiin odottelemaan, tule huomenaamulla takaisin jos mitään ei ole tapahtunut, silloin käynnistetään. Lähdin kotiin, nukuin lähemmäs parin tunnin nokoset, pesin tukkani ja sitten lähdimme kaupungille. Siellä supparit sitten alkoivat noin klo 17 paikkeilla. Kävimme vielä syömässä, mutta kivut kovenivat nopeasti. Vauva painoi tosi pahasti häpyluuhun, se sattui paljon enemmän kuin itse supistukset. Klo 18:20 olin takaisin sairaalalla, 2 cm auki : / Oksensin iltaruoat myöskin ylös, mutta onneksi tämä oli ainoa kerta kun ryykäsin sen synnytyksen aikana. Suostuivat kuitenkin mut siellä pitämään ja päästivät myös synnytyshuoneeseen, jossa sain ilokaasua taasen. Noh, tämä synnytys eteni vauhdilla, taisin pyytää epiduraalia joskus tuossa klo 19 jälkeen, jolloin kätilö tilanteen tsekattuaan totesi, että olin jo 5-6 cm auki. Totesin, että jos tämä etenee tätä vauhtia niin tunnin päästä vauva on jo syntynyt, kyllä mä sen ajan kestän. Pahinta siis oli tuo paine häpyluuhun. Onneksi taisi olla tämä sisätutkimus, jonka aikana ehti tulla yksi suppari, joka sai ilmeisesti vauvan pään painumaan häpyluun ali, ja se pahin tunne hävisi. Sen jälkeen ei ollutkaan ongelmia, ja taisi olla noin klo 20:25 kun täysien pisteiden neiti numero kaksi oli syntynyt. Tällä kertaa synnytin seisaaltani, ponnistusvaihe taisi kestää noin 5-10 minuuttia. Olisin halunnut taas pottatuolille, mutta en halunnut siihen istumaan ennenkuin tosi olisi kyseessä, ja silloin kun halusin siihen siirtyä, kätilö oli sitä mieltä, että oli jo liian myöhäistä. Tiedä häntä, omasta mielestäni olisin ehtinyt, mutta kyllä se vauva seisaaltaakin syntyi. Pahinta lienee ollut isän reaktio, vauva nimittäin työnnettiin suoraan hänen syliinsä, ilman että kukaan oli huomannut häntä asiasta varoittaa sen enempää. Minä kyllä tiesin, että hän syntyisi seuraavalla ponnistuksella, ja kätilö todennäköisesti myös, mutta ei siis isä. Kolmas synnytys mulla oli itse asiassa se kauhein. Lapsivedet meni taas torstaina, noin klo 2 yöllä. Soitin sairaalaan, mutta taaskaan ei ollut suppareita. Tämä vauva oli ollut pää alaspäin koko ajan, eli käskivät tulla aamulla tarkastettavaksi (oltiin muutettu välillä, mutta eipä tuonnekaan sairaalaan ole kuin ehkä 4 km). Mentiin sinne, ja piiitkän odotuksen jälkeen lääkäri totesi, että oikeassa olet, lapsivesi on mennyt. Lähtekää kotiin odottamaan, ja soittakaa lauantaiaamuna klo 7:30 jos mitään ei ole siihen mennessä tapahtunut. Silloin käynnistetään. No, koko torstaina ei tapahtunut mitään, eikä perjantaina, paitsi että mä tietty nukuin kaikki yöt tosi huonosti (tuskin lainkaan) kun odottelin että koska se alkaa. Perjantai-iltana noin klo 23 vihdoinkin tuli eka suppari. Niitä siinä sitten kuulostelin, olivat aika kivuliaita heti alusta asti. Kävin suihkussa, mutta taisi olla siinä klo 01:30 paikkeilla kun herätin miehen ja sanoin, että nyt lähdetään. Vähän ennen klo 2 olimme sairaalalla. En ollut taaskaan kuin pari senttiä auki, mutta oletin, että synnytys menee samoin kuin toisella kerralla, eli tosi nopeasti. Menin sairaalassa taas suihkuun, mutten jaksanut olla siellä kuin puolisen tuntia, siitä ei ollut juurikaan iloa. Pääsimme sitten synnytyssaliin, vaikka olinkin niin vähän taas auki, ajattelivat nimittäin että samapa tuo, aamulla olisin kuitenkin tullut takaisin. Synnytyssalissa sain taas ilokaasua. Mutta olimpa parin yön valvomisen jälkeen ilmeisesti tosi väsynyt, ja ilmeisesti supparitkin olivat tosi pitkiä, minkä lisäksi vauva painoi tosi pahasti tuonne taakse päin (peräsuoleen), eli imppailin sitä ilmeisesti vähän liikaa... oksensin koko synnytysen aikana muistaakseni 2 tia 3 kertaa. Klo 6 paikkeilla en edelleenkään ollut kait kuin noin 6 cm auki, ja olin ihan poikki, nukahdin väkisin suppareiden välillä, ilokaasumaski vain tippui lattialle. Halusin epiduraalin, ja se laitettiin. Nukuin sitten suppareiden välit, ja silloin kun vauva ei painanut taakse päin, myös supparit, mutta epiduraali ei auttanut siihen hirveään paineen tunteeseen. Vähän ennen klo 8 heräsin siihen, että mun tarvi ponnistaa. Kauhea tuskanhiki oli päällä. Soitin kätilön paikalle ja kerroin asiasta hänelle, samoin siitä, että halusin synnyttää pottatuolilla (siis sen jälkeen, kun hän oli todennut että ponnista sitten). Pääsin pottatuolille, ja kolmen ponnistuksen jälkeen vauva oli syntynyt, tasan klo 8. Ponnistusvaihe kesti noin 5 min. Pahinta tässä ponnistusvaiheessa edellisiin kertoihin verrattuna oli se, että mä en tuntenut ponnistussupistuksia epiduraalin takia. Eli kätilö tunnusteli mun mahaa, ja kertoi koska piti ponnistaa. Ja mä olin unohtanut, että yhden supparin aikana ehtii työntää monta kertaa, välillä pitää vain hengittää. Mutta kun sen sitten sillä kolmannella supparilla muistin ja työnsin oikein kunnolla, vauva sitten syntyikin. Oli kyllä tosi ihanaa, enkä taasen edes revennyt. Tää meidän kolmas täysien pisteiden neitokainen, taasen, oli meidän vauvoista ainoa, joka rääkäisi kunnolla syntyessään. Muut vain inisivät. Eli alatiesynnytykset eivät tosiaan ole olleet mun elämän mieltä ylentävimpiä kokemuksia, mutta ei myöskään mitenkään kauheita. Sillä siunaaman sekunnilla kun vauva on ollut ulkona on myös kipu loppunut. Tai no, kakkosen jälkeen tuli vähän jälkisupistuksia, jotka sattui vähän, mutta niihin auttoi tavalliset kipulääkkeet. Ja kun en tosiaan edes revennyt millään kertaa niin ei ole edes istuminen ollut vaikeaa. Huhhuh, tulipa romaani. Jos jaksat näin pitkälle niin onnea sulle sinne synnytykseen, suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin! Älä lue kauhujuttuja netistä... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Luetko persujen ulkomaille suuntaamaan venäjän tai englanninkielistä sisältöä?
41 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Äiti Karjala patsas on Suomen oma pronssisoturi
Tänään 20:13
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Pitäisikö uutisten saantia Israelista "rajoittaa", nyt annetaan syöttöjä lapaan maalin edessä rasisteille ja savuavia aseita
Tänään 19:46
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Vasemmisto vaatii että n- sanaa ei käytetä koska kokevat sen loukkaukseksi, miksi huutavat palestiinalaisten iskulausetta loukatakseen?
Tänään 19:35
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Haamuviivako ja raskaanako?
Tänään 18:35
Sissi81
6 Viestiä
Lapsen saaminen
6.
Suomi menetti 170 tuhatta työpaikkaa
Tänään 18:07
Timo13051985
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eivätkö he tulleetkaan paikkaamaan työvoimapulaa- Malmössä 40 000 muslimia huutaa kalifaattia ja kuolemaa valkoisille!
Tänään 18:04
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Sannan tyttöviisikko poisti eläkeputken
Tänään 15:38
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Started by vierailija
Tiistai klo 20:28
Luettu: 5K
Aihe vapaa
2.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 17:07
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Suomi selvästi valmistautuu sotaan Venäjää vastaan - ammustuotantoa lisätään ja varastointia hajautetaan
Started by vierailija
Maanantai klo 10:55
Luettu: 933
Aihe vapaa
4.
Putinin agentiksi paljastunut vihreiden Tarja Cronberg aiottiin vihkiä kunniatohtoriksi kesäkuussa
Started by vierailija
Maanantai klo 22:28
Luettu: 667
Aihe vapaa
5.
Tammikuiset 2025
Started by Corgimama
Sunnuntai klo 16:29
Luettu: 632
Lapsen saaminen
6.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 02:21
Luettu: 559
Aihe vapaa
7.
"Vihreiden ex-puheenjohtaja tarttui Venäjän syöttiin"
Started by vierailija
Maanantai klo 08:52
Luettu: 510
Aihe vapaa
8.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:54
Luettu: 472
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Tarvitsisin apua paistinpannun valinnassa 🙏🏼
Latest: -roosaruusa-
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Kuinka pitkään kuolleita kihomatoja tulee ulos Pyrvinin jälkeen? *ällövaroitus*
Latest: sbemleeesse
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Haaveena vauva 2025
Latest: Tyyn3
1 min sitten
Lapsen saaminen
4.
Jesssikka Aro pyytää ulkomailta apua Orpon hallituksen kaatamiseksi
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
Ketjujen KETJU 2024 (K24)
Latest: Johnny Appleseed
3 min sitten
Aihe vapaa
6.
Häviävätkö kihomadot itsestään ?
Latest: sbemleeesse
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
voiko kala olla seksikäs
Latest: Johnny Appleseed
7 min sitten
Aihe vapaa
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kertokaa hyvin sujuneista alatiesynnytyksistä
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu