Tässähän ne tärkeimmät on yllä listattu. Duunari- ja hyvinvointivaltiovastaisuus. Tässä hallituksessa persut vihdoin tuli ulos kaapista ja se oli viimeinen oljenkorsi. Varsinkin kun maahanmuuttopolitiikassa eivät saa mitään aikaiseksi.
Edellinen hallituskerta oli jo niin karu, että oikeastaan menetin silloin uskon siihen, että persuissa olisi kykyä tai oikeasti edes halua toteuttaa sellaista politiikkaa, josta paasaavat. Sain kuitenkin itseni kusetettua vielä silloin ja vakuutin itselleni, että Soini se oli se juudas ja kyllä persut muuten olisivat panneet kovan kovaa vastaan. Sisimmässäni varmaan tiesin totuuden, mutta jatkoin äänestämistä vanhaan malliin.
Nyt sitten hallitusneuvottelut menivät täysin penkin alle ja persut tekivät kaikki mahdolliset kompromissit päästäkseen Kokoomuksen sylikoiraksi ja RKP:n rapsutettavaksi. Jo hallitusneuvotteluiden aikaan oli selvää, että ainakaan maahanmuuttoasioissa persut eivät saa tavoitteitaan läpi. Eipä niitä kyllä saatu muutenkaan. Kokoomus sai kaiken haluamansa ja vieläpä etupainotteisesti niin, että jos hallitus hajoaa kesken kauden, kokkareiden jutut on jo taputeltu.
Tiivistetysti persut ovat osaamaton puolue täynnä kyvyttömiä poliitikkoja. Niin se vaan näyttää olevan. Politiikan sisältö on öyhöttämisessä eikä minkäänlaista tulosvastuuta ole. Eikä näemmä minkäänlaista äänestäjän kuluttajansuojaakaan. Persujen takinkääntö duunareita vastaan on niin härski, ettei vastaavaa historia tunne. Koskaan ei puolue ole mennyt niin totaalisen erilaisella ohjelmalla ja suoranaisella valehtelulla vaaleihin ja sitten tehnyt 180 asteen käännöstä heti vaalien jälkeen.