Kertoisitteko lapselle, että hänellä on jossain sisarpuoli?

[harmaana nyt.]

Esikoisellani on jossain maailmalla sisarpuoli isänsä puolelta, josta hän ei tiedä mitään. Itse olin tuon lapsen synnytyksessä mukana, ja olen ainoa, joka lapsen näki tämän äidin lisäksi. Lapsi annettiin heti synnyttyään adoptioon.

Ajoittain mua vaivaa ihan kamalasti, kun en tiedä kuuluisiko mun kertoa omalle lapselleni tästä hänen sisarpuolestaan. Haluaisin hänet siltä säästää, koska uskon hänen olevan surullinen jos saa kuulla, että hänellä on sisarus jota ei koskaan ole saanut tavata. Mutta enkö tee väärin, jos sen häneltä salaan?

 

[..]

ei mitään väliä

 

[bud]

En pystyis elään itseni kanssa, jos en kertoisi.

 

[ap]

En pystyis elään itseni kanssa, jos en kertoisi.

näinhän se taitaa olla.

 

[Juu]

Ehkä sitten kun on isompi niin kertoisin. Sitten kun on tarpeeksi iso ymmärtämään.

Mä tiedän että mun exällä on siskopuoli, josta hän ei tiedä. Kuulin heillä kotona kerran puhuttavan mut hälle ei kerrottu. En tiiä, ehkä mun pitäis kertoa, ehkä ei. Aattelin et kerron sit kun kuulen että exän äiti on kuollu, (siis en tietty heti sit mut sen jälkeen), niin häntä ei sit ajatus enää pääse loukkaamaan.

 

[miksi?]

Miksi ei?

 

[ap]

tiedän, että lapsi ymmärtäisi asian jo nyt, mutta ei varmasti kestäisi sitä. Hän aloittaa koulun nyt syksyllä.
Olen jotenkin aina ajatellut kertovani sitten kun hän on aikuinen, mutta se varmaan on liian pitkä aika.

 

[Madicken04]

Tuleeko tuo esille joskus? Näkyykö jossain papereissa isän kuoltua, vai onko siitä edes mitään virallista tietoa jos lasta ei ole edes tunnustettu vaan äiti on antanut adoptioon heti?

Mutta siis jos asia sinua vaivaa niin sitten kertoisin. Tosin en pitäisi sillä mitään kiirettä, ehkä vasta aikuisena.

 

Kertoisin.Eteen se tulee kuitenkin.Asia jota ei voi ikuisesti salata.

Minulla on isoveli isäni aiemmasta liitosta.
Olen kyllä aina tiennyt hänen olemassaolosta ja hänen nimensä mutta koskaan emme olleet nähneet.
Sitten isämme kuoli.
Hänen äitinsä ei ollut kertonut meidän olemassaolosta mitään veljelleni,vaikka tiesi kyllä.
Oli hänelle aika shokki saada yli kolmekymppisenä kuulla.

 

[heippa]

kyllä se kuule kannattaa kertoa..nimim. kokemusta on!

 

[Sädetär]

Minäkin kertoisin. En ehkä vielä, parin vuoden päästä.

 

[Mölököllimalli]

En kertoisi ainakaan tässä vaiheessa kun lapsi on aloittamassa koulun ja elämä on muutenkin haasteellista pienen päälle. Odota vielä muutama vuosi. Itse varmasti yrittäisin kertoa ennen aikuisikää silti.

 

[ap]

ei tule koskaan ilmi mistään papereista.

Sitä vain olen miettinyt, että mitä jos lapseni haluaa sisaruksensa löytää sitten joskus, niin kuinka se onnistuu. Muistan syntymä vuoden ja kuukauden, mutta jostain syystä päivämäärän olen unohtanut

 

[sanna]

Kertoisin.

Minulla on siskopuoli. Meillä on yhteinen isä, eri äidit. Olin 17 kun sain kuulla tästä siskopuolestani, isämme kuoltua, tuli esille perunkirjoituspapereissa. Oli aika shokki. Tai ei heti, vasta sitten vähän myöhemmin sen jälkeen aloin ajattelemaan, miksei äitini koskaan hänestä kertonut. Nyt ollaan pidetty yhteyttä, nähtykin kerran ja kesällä toisen kerran. Ollaan melko läheisiä jopa. Suosittelen kertomaan, ei ehkä vielä, mutta muutaman vuoden päästä?

 

[Mölököllimalli]

Aika jännä kuvio että olet ollut miehesi lapsen synnytyksessä. Miksi miehesi ei halunnut ottaa lasta itselleen?

 

[niih]

Entäs jos he alkaisi seurustelemaan?

 

[Madicken04]

ei tule koskaan ilmi mistään papereista.

Sitä vain olen miettinyt, että mitä jos lapseni haluaa sisaruksensa löytää sitten joskus, niin kuinka se onnistuu. Muistan syntymä vuoden ja kuukauden, mutta jostain syystä päivämäärän olen unohtanut

Luulen ettei onnistu. Käsittääkseni adoptiolaki tms suojaa lasta.

Mielestäni tilanne olisi ihan erilainen jos se lapsen äiti olisi pitänyt lapsensa ja vaikkei tätä olisi tunnustettu ja molemmat olisivat jatkaneet elämäänsä omilla tahoillaan. Kuitenkin tuolloin siihen sisarukseen olisi mahdollisuus saada yhteys ja hän kuitenkin olisi jotenkin mukana "suvussa".

Nyt taas tuo lapsi on osa ihan uutta sukua ja perhettä eikä hänellä ole mitään tekemistä sen enempää bio-isänsä kuin tämän perheen tai suvun kanssa. Siksi en näkisi tarpeellisena sekoittaa lapsen päätä tuollaisella. Myöhemmin sitten voisin siinä aikuisuuden kynnyksellä kertoa jos haluaisin tuon salaisuuden julki.

 

[ap]

isän kanssa emme ole yhdessä. Ei häntä tuo toinen lapsi kiinnostanut, kuten ei pahemmin tämä vanhempikaan.

Kieltämättä joskus olen miettinyt tuota, että mitä jos he joskus alkaisivatkin seurustelemaan, saisivat lapsia ja sitten sukulaisuus selviäisikin. Olisi aika kamala tilanne.

 

[mmii]

ei tule koskaan ilmi mistään papereista.

Sitä vain olen miettinyt, että mitä jos lapseni haluaa sisaruksensa löytää sitten joskus, niin kuinka se onnistuu. Muistan syntymä vuoden ja kuukauden, mutta jostain syystä päivämäärän olen unohtanut

se on sen ajan murhe sitten.. mutta kyllä hänellä on oikeus tietää tollaset asiat!!

 

[ap]

ei tule koskaan ilmi mistään papereista.

Sitä vain olen miettinyt, että mitä jos lapseni haluaa sisaruksensa löytää sitten joskus, niin kuinka se onnistuu. Muistan syntymä vuoden ja kuukauden, mutta jostain syystä päivämäärän olen unohtanut

Luulen ettei onnistu. Käsittääkseni adoptiolaki tms suojaa lasta.

Mielestäni tilanne olisi ihan erilainen jos se lapsen äiti olisi pitänyt lapsensa ja vaikkei tätä olisi tunnustettu ja molemmat olisivat jatkaneet elämäänsä omilla tahoillaan. Kuitenkin tuolloin siihen sisarukseen olisi mahdollisuus saada yhteys ja hän kuitenkin olisi jotenkin mukana "suvussa".

Nyt taas tuo lapsi on osa ihan uutta sukua ja perhettä eikä hänellä ole mitään tekemistä sen enempää bio-isänsä kuin tämän perheen tai suvun kanssa. Siksi en näkisi tarpeellisena sekoittaa lapsen päätä tuollaisella. Myöhemmin sitten voisin siinä aikuisuuden kynnyksellä kertoa jos haluaisin tuon salaisuuden julki.

paitsi että nyt tuli mieleen, että muistaakseni PeLaan voi jättää kirjeen adoptoidulle lapselle, ja jos tämä joskus haluaa selvittää juuriaan, niin hänen on se mahdollista saada PeLan kautta. Ehkä tuo voi onnistua myös muilta kuin lapsen äidiltä.

 

[Madicken04]

ei tule koskaan ilmi mistään papereista.

Sitä vain olen miettinyt, että mitä jos lapseni haluaa sisaruksensa löytää sitten joskus, niin kuinka se onnistuu. Muistan syntymä vuoden ja kuukauden, mutta jostain syystä päivämäärän olen unohtanut

Luulen ettei onnistu. Käsittääkseni adoptiolaki tms suojaa lasta.

Mielestäni tilanne olisi ihan erilainen jos se lapsen äiti olisi pitänyt lapsensa ja vaikkei tätä olisi tunnustettu ja molemmat olisivat jatkaneet elämäänsä omilla tahoillaan. Kuitenkin tuolloin siihen sisarukseen olisi mahdollisuus saada yhteys ja hän kuitenkin olisi jotenkin mukana "suvussa".

Nyt taas tuo lapsi on osa ihan uutta sukua ja perhettä eikä hänellä ole mitään tekemistä sen enempää bio-isänsä kuin tämän perheen tai suvun kanssa. Siksi en näkisi tarpeellisena sekoittaa lapsen päätä tuollaisella. Myöhemmin sitten voisin siinä aikuisuuden kynnyksellä kertoa jos haluaisin tuon salaisuuden julki.

paitsi että nyt tuli mieleen, että muistaakseni PeLaan voi jättää kirjeen adoptoidulle lapselle, ja jos tämä joskus haluaa selvittää juuriaan, niin hänen on se mahdollista saada PeLan kautta. Ehkä tuo voi onnistua myös muilta kuin lapsen äidiltä.

Tuli kanssa tuo mieleen kun olin jo lähettänyt viestin... Sitä voi tietysti yrittää kysyä.

 

[xz]

näkyy viimeistään, kun perunkirjoitus on ajan kohtainen. isät voi hävitä jos eivät tunnusta. tai äiti ei ilmoita isän nimeä virallisesti. ex-sai tiedon isästä kun kävi kirkkoherran virastossa ja kysyi onko isän nimeä äiti ilmoittanut . se oli.(mutta ei isä ole tunnustanut luki siellä.)