Kertoisitko 5-vuotiaalle tämmösiä asioita?

Jokaisella lapselle olemme kertoneen seksistä kun siitä ollaan kyselty vastaukset ovat olleen lapsen ikätasoisia juttuja.

Ja todellakin esikoisen myötä olemme me vanhemmat oppineet sen että mitä avoimenpia ollaan kotona ja keskustellaan kaikista asioista niin kyllä se murkkuikäinen kyselee ja keskustelee asioista vanhenpien kanssa.

On se vaan jännä huomata kuinka vanhemmatkin oppivat/kasvavat lapsen myötä.

 

Jos joitakin aiheita välttelee niin ei saa tietää miten paljon lapsi siitä jo tietääkään

 

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoo, että jos ei niitä vastauksia kysymyksiin saa kotoo, niin sitten kysytään kavereilta

Mun mielipide on edelleen se, että kotoo saa kysyä mitä vaan.

Kysyä saa, mutta vastata ei ole pakko...

Pakkohan ei ole vastata, mutta eikö olisi mukavaa jos lapsi tulevaisuudessakin tulisi vanhemmiltaan kysymään asioita koska tietää saavansa vastaukseksi muutakin kuin "puhutaan sitten kun oot isompi". Tuossa käy hyvin äkkiä niin, että lapsi oppii sen mikä perheessä on tabua ja mikä ei eikä sitten enää vaivaudu kyselemään ko. asioista vaan ottaa itse selvää mahdollisesti sen vaikeimmankin kautta...

Mä en usko, että lapsi jättää kyselemättä, vaikka toistaiseksi saisi vastauksen että puhutaan myöhemmin... Se on lapsi, ja lapset kyselee. Ei taktikoiden ja miettien, keneltä vastauksen saa, vaan kyselee vaan, välillä liikaakin ja ihan omaksi ilokseen. Oleellista on, että niistä asioista todella puhutaan sitten, kun lapsi on isompi, kun kerran on luvattu.

Mä taas uskon, meillä kävi juuri niin. Meidän perheessä raskauksista puhumisesta ja ehkäisyistä ja poikaystävistä yms tuli tabu. Kun lapset kasvaa, niin se on vanhemman enää vaikea ottaa puheeksi ihan "tosta vaan" näitä asioita. Helpompaa minusta on kertoilla sitä mukaan kun lapset kyselee. Ja totta kai lapset kyselee omaksi ilokseen, mutta luuletko sinä, että lapset eivät sitten oikeasti pohdi asioita ja mieti mitä mikäkin mieltä askarruttava asia tarkoittaa.

 

Mun 6-vuotias ei vielä tiedä mitään ehkäisystä, mutta kyllä hän on jo 3-vuotiaasta asti tiennyt, kuinka lapset saavat alkunsa ja mistä he syntyvät. Ja kuukautisistakin kerroin jo silloin. Mun mielestä oli ihan ok kertoa, jokapäiväisiä asioita ja nyt ekaluokkalaisena poika ainakin tuntuu suhtautuvan asiallisesti kaikkiin asioihin.

 

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoo, että jos ei niitä vastauksia kysymyksiin saa kotoo, niin sitten kysytään kavereilta

Mun mielipide on edelleen se, että kotoo saa kysyä mitä vaan.

Kysyä saa, mutta vastata ei ole pakko...

Pakkohan ei ole vastata, mutta eikö olisi mukavaa jos lapsi tulevaisuudessakin tulisi vanhemmiltaan kysymään asioita koska tietää saavansa vastaukseksi muutakin kuin "puhutaan sitten kun oot isompi". Tuossa käy hyvin äkkiä niin, että lapsi oppii sen mikä perheessä on tabua ja mikä ei eikä sitten enää vaivaudu kyselemään ko. asioista vaan ottaa itse selvää mahdollisesti sen vaikeimmankin kautta...

Mä en usko, että lapsi jättää kyselemättä, vaikka toistaiseksi saisi vastauksen että puhutaan myöhemmin... Se on lapsi, ja lapset kyselee. Ei taktikoiden ja miettien, keneltä vastauksen saa, vaan kyselee vaan, välillä liikaakin ja ihan omaksi ilokseen. Oleellista on, että niistä asioista todella puhutaan sitten, kun lapsi on isompi, kun kerran on luvattu.

Mä taas uskon, meillä kävi juuri niin. Meidän perheessä raskauksista puhumisesta ja ehkäisyistä ja poikaystävistä yms tuli tabu. Kun lapset kasvaa, niin se on vanhemman enää vaikea ottaa puheeksi ihan "tosta vaan" näitä asioita. Helpompaa minusta on kertoilla sitä mukaan kun lapset kyselee. Ja totta kai lapset kyselee omaksi ilokseen, mutta luuletko sinä, että lapset eivät sitten oikeasti pohdi asioita ja mieti mitä mikäkin mieltä askarruttava asia tarkoittaa.

Varmaan pohtii, mutta joka tapauksessa tieto lisää tuskaa. Mä näin jälkeenpäin olen toivonut, että äiti ei olisi kertonut mulle ihan niin aikaisin mitään, vaikka ehkä kyselinkin. Olisi kerinnyt myöhemminkin.

 

Tässä nyt taitaa mammat kuvitella että lapselle selitettäisiin kaikki juurta jaksain, vaan eihän se niin ole. Meillä vastataan siihen mitä kysytään, jos se poikii lisäkysymyksiä niin vastataan niihinkin. Mitään ylimääräistä ei selitetä. Olen myös sitä mieltä että jos aina vastataan että "ei nyt, myöhemmin sitten" niin eipä se lapsi enää vaivaudu kysymään.