kertoako vaimolle?

[vierailija]

Olemme kolmikymppinen aviopari. Yhdessä olemme olleet noin kymmenen vuotta. Naimisissa pari vuotta. Minä (mies) olen alkanut kokea paljon ahdistusta ja häpeää seksistä viime aikoina. Minulla on siitä oireina haluttomuutta, ongelmia kestämisen ja seisomisen kanssa. Aiemmat vuodet meillä on ollut todella hyvä seksielämä. Puhumme vaimon kanssa paljon tilanteesta ja hän kun on hyvin empaattinen ihminen, ymmärtää ja on kärsivällinen. Olen viime aikoina ajatellut paljon, mistä tällainen yht'äkkinen ahdistus seksiä kohtaan on voinut syntyä. Muistin, että ala-asteella luokkani useampi tyttö puristeli minua pyllystä, peniksestä ja kiveksistä. Olin tuolloin varmaankin 10-12 -vuotias enkä yhtään kiinnostunut seksistä. Puristukset usein sattuivat ja olivat muutenkin todella epämiellyttäviä ja hämmentäviä. Tätä puristelua jatkui siis ainakin vuoden ja tietenkään en kehdannut kertoa kenellekään. Olen miettinyt, että näillä kokemuksilla voisi olla jokin yhteys tähän nykytilanteeseeni. Ongelmani on, kerronko vaimolle tästä. Hän varmasti kokisi suurta surullisuutta jos tietäisi, mitä olen joutunut kokemaan. Jos en enää vähän ajan päästä tätä ajattelekaan, hän varmasti tulee muistamaan ja säälimään minua siitä. Voihan kuitenkin olla, ettei tällä ole mitään tekemistä nykytilanteeni kanssa. Vaimo siis turhaan kokisi surua tästä tiedosta. Jos vaimo kertoisi, että häntä on tällä tavalla lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty (lasketaanko tämä seksuaaliseksi hyväksikäytöksi?) muiden lasten toimesta, en tiedä, kuinka voisin kestää kuulla näin musertavan tiedon hänen elämästään. Vaimo vielä on empaattisempi kuin minä.

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? En halua aiheuttaa turhaa tuskaa vaimolle.

 

[Occamin partaveitsi]

Mikäli tämä olisi totta, niin kertoisin ehdottomasti. Muuten vaimo lähtee hoidattamaan aromipesäänsä naapuriin, kun kutka voittaa järjen.

 

[vierailija]

No ei minulla siitä ole pelkoa, että vaimo nyt pettään tämän tilanteeni vuoksi lähtisi. On meillä ennenkin ollut ongelmia (toisaalta ei seksin suhteen), joista on selvitty. Ja totta tämä tietysti on, miksi sellaista keksisin?

Se mihin tarvitsen apua on näiden lapsuuden kokemusteni yhdistäminen tähän seksuaaliseen ahdistukseen ja häpeään. Luuletteko, että lapsuudessa koettu kiusaaminen voisi olla 10 vuotta vaivaamatta yhtään ja sitten tuosta vaan alkaa vaikuttaa niin, että koko seksielämä menee piloille? Suurin ongelma tässä on se, että onko tämä tieto oleellista tilanteen kannalta vai vaivaisinko vaimoa turhaan les kertoisin?

 

[Mikku-Pirtsu]

Ehkä sinua auttaisi terapia? Jos saisit purettua noita lapsuuden kokemuksia jonkun kanssa, voisit päästä yli asiasta.

 

[vierailija]

tuossa iässä on kuitenkin jo sen ikäinen ,ettei tollanen käytös mene enää ns .pelleilyksi jota lapset tekevät kun tajuavat eri sukupuolten eroavaisuuksia. Jos mietit vielä kolmekymppisenä asiaa ja koet, että se on jäänyt jotenkin käsittelemättä voi seksi ongelmat johtua hyvin tuosta ikävästä kokemuksesta. Pyysitkö tyttöjä lopettamaan koskettelun vai olitko itse mukana pelleilyssä?

En kuitenkaan kertoisi asiasta vaimolle.

 

[vierailija]

Miten minun onkaan niin vaikea uskoa, että 10-12 vuotiaat tytöt tarttuisi ap:n pieneen munaan kiinni.

Jotenkin en nyt vaan usko tätä juttua.

 

[nainen40v]

No ilman muuta kannattaa kertoa vaimolle. Näytä vaikka tämä viestisi hänelle, kirjoitit kauniisti ja vaimoasi arvostavasti tämän asian. Voitte miettiä yhdessä, johtuuko ongelmasi tästä vai jostain muusta, ja että kannattaisiko teidän mennä terapiaan joko yhdessä tai vai sinun. Itse asiassa mulla on myös alkanut tulla, näin nelikymppisenä, mieleen outoja mielikuvia lapsuudesta, jotka liittyvät hyväksikäyttöön. En siis muista, onko minua käytetty hyväksi, mutta jostain alitajunnasta on alkanut pulpahdella esiin inhottavia "muistoja" (en siis tiedä, ovatko ne oikeita) ja ne ovat alkaneet vaikuttamaan seksuaalisuuteeni. En ole itsekään kertonut niistä miehelleni, mutta oletankin, ettei hän ymmärtäisi kun meillä on muitakin ongelmia. Sinun tapauksessasi on toivoa, koska kuulostatte pariskunnalta, joka rakastaa toisiaan ja haluaa toiselleen hyvää.

 

[vierailija]

Minunkin on vaikea käsittää, miksi tytöt minua noin kiusasivat, ja vielä useampikin tyttö. Ei siis koko luokan jokainen tyttö, vaan muutama, mutta useampi kuitenkin. Jälkikäteen ajatellen varmaankin heitä sitten saatettiin hyväksikäyttää kotona ja halusivat sitä pahaa oloa purkaa edelleen. Olen kotoisin pienestä maalaiskylästä, jossa oli jo tuohon aikaan paljon työttömyyttä ja omat vanhempanikin ovat alkoholisteja, eli en ihmettelisi, vaikka jokaisella näistä tytöistä olisi ollut kotona vaikeat olot.

Joka kerta kielsin heitä sitä tekemästä, mutta tytöt tietysti nauroivat ja jatkoivat vain. En voinut mitenkään estää heitä tekemästä sitä, koska olisin joutunut käyttämään voimaa, jota sellaisella pienellä pojalla ei tietenkään edes ollut ja toisekseen olin alkoholistivanhemmiltani oppinut, ettei väkivalta ole hyvä ratkaisu välien selvittelyyn. Ja tietysti minua pienenä poikana se koko tilanne niin hävetti, että tytöt kiusaavat minua, (muka) isoa poikaa. Sen vuoksi en siitä kehdannut edes kertoa kenellekään. Pelkäsin myös sitä, mitä tytöt tekisivät sen jälkeen, jos olisin heistä laverrellut eteenpäin.

Tiedän, että jos kertoisin tästä vaimolleni, hän ymmärtäisi ja yrittäisi auttaa asian käsittelyssä. Minulla on varmasti maailman ihanin vaimo. Pelkään sitä, että tällaisesta kertomalla tapahtuu jotakin lopullista siinä, kuinka hän minua käsittelee ja kuinka minuun asennoituu. Haluaako hän enää ikinä koskea penikseeni, ettei aiheuta muistoja lapsuudesta. Haluaako hän ehdottaa seksiä, jottei lisäisi ahdistustani. Asennoituuko hän minuun niin, ettei halua ikinä kertoa mitään omista ongelmistaan, jottei lisäisi tuskaani. En halua, että vaimoni alkaisi pitää minua jollain tavalla hauraana, ja varoisi minua. En halua rajoittaa vaimoani, varsinkaan kun se että hän koskee penikseeni, ei aiheuta yhtään ahdistusta enkä sillä hetkellä mieti koulukiusaajiani.

Tällainen lopullisuus minua ahdistaa tämän asian kertomisessa. Ahdistaa, että tämä on vain sellainen asia, joka nyt sattui tulemaan mieleen ja ei vaikuta mitenkään tämänhetkiseen tilanteeseen ja kertomalla siitä vaimolle, siitä tuleekin oikeasti koko elämään vaikuttavaa. En myöskään voi mennä terapiaan kertomatta vaimolle syytä. En halua valehdella ja käydä salaa terapiassa, mutta en myöskään halua sanoa vaimolle, että en kerro miksi siellä käyn. En tiedä, mitä hyötyä siitä terapiastakaan lopulta olisi, kun enhän minä tälle asialle enää mitään voi. Olen käsitellyt sitä mielessäni ja tullut siihen tulokseen, että tytöillä se käytös oli oireilua omasta pahasta olosta ja mahdollisesti jotain, mitä olivat kotona oppineet. Taisin olla helppo uhri, koska olin pienikokoinen, kiltti ja hiljainen poika. Kuka tahansa muukin poika on saattanut joutua tuota kokemaan näiden samojen tyttöjen toimesta. Olin tosiaan unohtanutkin koko asian pariksikymmeneksi vuodeksi ja se tuli mieleen jokin aika sitten, kun pohdiskelin syitä näille seksuaalisille vaikeuksille.

Mitä te palstailijat tekisitte, jos puolisonne kertoisi tällaisesta? Kuinka suhtautuisitte häneen sen jälkeen? Varoisitteko tekemisiänne ja rajaisitteko sanomisianne?

 

[vierailija]

Minunkin on vaikea käsittää, miksi tytöt minua noin kiusasivat, ja vielä useampikin tyttö. Ei siis koko luokan jokainen tyttö, vaan muutama, mutta useampi kuitenkin. Jälkikäteen ajatellen varmaankin heitä sitten saatettiin hyväksikäyttää kotona ja halusivat sitä pahaa oloa purkaa edelleen. Olen kotoisin pienestä maalaiskylästä, jossa oli jo tuohon aikaan paljon työttömyyttä ja omat vanhempanikin ovat alkoholisteja, eli en ihmettelisi, vaikka jokaisella näistä tytöistä olisi ollut kotona vaikeat olot.

Joka kerta kielsin heitä sitä tekemästä, mutta tytöt tietysti nauroivat ja jatkoivat vain. En voinut mitenkään estää heitä tekemästä sitä, koska olisin joutunut käyttämään voimaa, jota sellaisella pienellä pojalla ei tietenkään edes ollut ja toisekseen olin alkoholistivanhemmiltani oppinut, ettei väkivalta ole hyvä ratkaisu välien selvittelyyn. Ja tietysti minua pienenä poikana se koko tilanne niin hävetti, että tytöt kiusaavat minua, (muka) isoa poikaa. Sen vuoksi en siitä kehdannut edes kertoa kenellekään. Pelkäsin myös sitä, mitä tytöt tekisivät sen jälkeen, jos olisin heistä laverrellut eteenpäin.

Tiedän, että jos kertoisin tästä vaimolleni, hän ymmärtäisi ja yrittäisi auttaa asian käsittelyssä. Minulla on varmasti maailman ihanin vaimo. Pelkään sitä, että tällaisesta kertomalla tapahtuu jotakin lopullista siinä, kuinka hän minua käsittelee ja kuinka minuun asennoituu. Haluaako hän enää ikinä koskea penikseeni, ettei aiheuta muistoja lapsuudesta. Haluaako hän ehdottaa seksiä, jottei lisäisi ahdistustani. Asennoituuko hän minuun niin, ettei halua ikinä kertoa mitään omista ongelmistaan, jottei lisäisi tuskaani. En halua, että vaimoni alkaisi pitää minua jollain tavalla hauraana, ja varoisi minua. En halua rajoittaa vaimoani, varsinkaan kun se että hän koskee penikseeni, ei aiheuta yhtään ahdistusta enkä sillä hetkellä mieti koulukiusaajiani.

Tällainen lopullisuus minua ahdistaa tämän asian kertomisessa. Ahdistaa, että tämä on vain sellainen asia, joka nyt sattui tulemaan mieleen ja ei vaikuta mitenkään tämänhetkiseen tilanteeseen ja kertomalla siitä vaimolle, siitä tuleekin oikeasti koko elämään vaikuttavaa. En myöskään voi mennä terapiaan kertomatta vaimolle syytä. En halua valehdella ja käydä salaa terapiassa, mutta en myöskään halua sanoa vaimolle, että en kerro miksi siellä käyn. En tiedä, mitä hyötyä siitä terapiastakaan lopulta olisi, kun enhän minä tälle asialle enää mitään voi. Olen käsitellyt sitä mielessäni ja tullut siihen tulokseen, että tytöillä se käytös oli oireilua omasta pahasta olosta ja mahdollisesti jotain, mitä olivat kotona oppineet. Taisin olla helppo uhri, koska olin pienikokoinen, kiltti ja hiljainen poika. Kuka tahansa muukin poika on saattanut joutua tuota kokemaan näiden samojen tyttöjen toimesta. Olin tosiaan unohtanutkin koko asian pariksikymmeneksi vuodeksi ja se tuli mieleen jokin aika sitten, kun pohdiskelin syitä näille seksuaalisille vaikeuksille.

Mitä te palstailijat tekisitte, jos puolisonne kertoisi tällaisesta? Kuinka suhtautuisitte häneen sen jälkeen? Varoisitteko tekemisiänne ja rajaisitteko sanomisianne?

ihmisille tulee joskus ahdistavia ja outoja ajatuksia lapsuudesta/nuoruudesta mieleen luulen että olet alitajuntaisesti halunnut yhdistää nämä kaksi asiaa, jotta sinulla olisi syy seksi ongelmille. En kuitenkaan usko että ongelmasi johtuvat tuosta. En missään nimessä kertoisi vaimolle vaan odottaisin että ajatukset menevät ohi KAIKILLA miehiullä on joskus ongelmia seksissä kuten erektio yms. ei se tarkota että niihin olisi aina joku tietty syy .

 

[vierailija]

Mitäpä jos vain olisit mies. Vaimosi pitäisi sinua varmasti oikeana alfa uroksena kjn kertoisit vjosia vanhasta traumasta jossa pikkutyttö puristi kikkelistä.
Jos ei paneta niin sanot akalles ettei tee mieli. Jos tuomosta alkaa miettiin niin siitähän se ongelma tulee.

 

[vierailija]

minunkin mielestäni tuo kuulostaa vain tekosyyltä. olet kipeästi tarvinnut jotain selitystä ja tämä on tullut mieleesi. jos sinua oikeasti vieläkin tuo vaivaisi, et olisi tuosta vaan unohtanut sitä moneksi vuodeksi. ei kannata kertoa vaimolle, jos kerran hänellä on taipumusta murehtia muiden asioista ja luulet, että se aiheuttaisi vain lisää kärsimystä. oletko käynyt lääkärissä ongelmiesi takia? sinullahan voi olla vaikka testosteronin laskua. oletteko kokeilleet vaimon kanssa vaihtelua seksielämää? lähtekää vaikka viikonloppulomalle, jättäkää kännykät ja tabletit kotiin ja keskittykää viettämään laatuaikaa. jos ei ole kyse mistään lääkinnällisestä ongelmasta, luulisin tilanteen parantuvan jo sillä, että keskitytte nyt kunnolla toisiinne ja sinä lakkaat murehtimasta syitä tilanteeseen ja keskityt sen korjamiseen

 

[vierailija]

Jokaisella ihmisellä on oikeus täydelliseen seksuaaliseen koskemattomuuteen.
Niin lapsella kuin aikuisella. Kukaan toinen ei voi määritellä sinulle että muistosi olisi
liian vähäpätöinen tai sillä ei voisi olla mitään vaikutusta nykytilanteeseesi.
Luin kirjoituksesi. Itse olen kokenut lapsena sekä nuorena törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä. Näistä olen pitkän terapian sekän rakkaan puolison sekä rakkaiden ystävien avulla ehetynyt/eheytymässä.
Mielestäni olet joutunut hyväksikäytön uhriksi. Jäin miettimään että onkohan
sinulla tällä hetkellä niin suuri häpeä tai pelko että et rohkene rakkaalle vaimollesi puhua.
Sillä uhrit niin voimakkaasti syyllistävät itsensä, että tämä saattaa sulkea heidän suunsa pitkäksi aikaa. Näin minunkin kohdallani oli aluksi.
Ja todellakin on niin, että ihminen saattaa elää aikuiseksi asti ilman että muistaa hyväksikäytön. Itsellänikin tämä on mennyt juuri näin. Vasta aikuisena nämä muistot ovat tulleet pintaan käsiteltäviksi. Toki ovat oireilleet masennuksena yms oireina aiemmin.
Minä lämpimästi kyllä suosittelen että kerrot vaimollesi tästä. Niin ihanasti kuvasit suhdettanne että en usko elämänne tähän kaatuvan.
Ja suosittelen että etsit itsellesi terapeutin jolla on kokemusta auttaa hyväksikäytön uhria.
Kaikki väkivalta(seksuaalinen,fyysinen,henkinen) joka loukkaa ihmisen minuutta on väärin.
Mutta elä jää yksin murehtimaan. Juttele rakkaasi kanssa ja hae apua.
Kovasti voimia elämääsi.