Kertakäyttö-oma napa-ihmissuhteet

[suivauttaa]

Tuosta naimisiinmeno-ketjusta tuli mieleen tämä yleinen hällä väliä-asenne ihmissuhteita kohtaan.
Minä menin puhtaasti rakkaudesta naimisiin, kuten mieskin. Perheen olimme tuolloin jo perustaneet, siihen ei avioliittoa tarvita vaan toimivat elimet. Ja kyllä, me ollaan rakkaudesta naimisissa edelleen. Eikä kumpikaan kidu, se nyt on selvää ettei huonossa suhteessa kumpikaan halua olla. Mutta kuka järkevä menee naimisiin sillä ajatuksella että eihän tää nyt iäti kestä....?
Sen pitäisi olla lähtökohta että kestää. Me suunnitellaan yhteisiä eläkepäiviäkin
Mä en tajua tätä nykyistä ihmissuhteiden kertakäyttöisyyttä, on ihan normaalia tehdä sinne tänne lapsia, mennä monta kertaa naimisiin, erota ja etsiä uutta. Sitten hehkutetaan sitä sinkkuelämän vapautta, lapset lykätään säännöllisesti exälle jotta päästään bilettämään.... Mahtaa jäädä paska käteen sitten kun ikää kertyy, yksinäinen vanhuus. Tai sitten kuvitellaan että iloisesti deittaillaan 70-vuotiaana... Joo, välttämättä ei löydy sitä tosirakkautta ja arvostusta enää siinä vaiheessa, joka on valmis pitämään sua kädestä kiinni siinäkin vaiheessa kun seniilinä paskot alles vanhainkodissa? Kyllä siinä vaiheessa kun molemmat on elämänsä ehtoopuolen viimeisillä hetkillä, ja kahtoo sitä vieressä olevaa ihmistä toivois että siinä näkis oman rakkaansa jonka kanssa on jaettu elämä, tehty ja nähty, lapset kasvatettu. Ja rakastettu niitä huonojakin päiviä, peräpukamia ja reumaisia kotkankäsiä. Kun siellä on se todellinen rakkaus. Mutta siitä ei nämä kertakäyttökansalaiset tiedä yhtään mitään.
Oletteko te, joilla on monille eri ihmisille lapsia tehtynä, miten se vaikuttaa lapsiin, mitä he ajattelevat isompana? Aikuisena?

 

["..."]

Samaa mieltä kanssasi. Mutta tänne tälläistä on turha kirjoittaa. Tällä palstalla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsilla on eri isät. Äijät pistetään kiertoon heti jos ei kaikki mene niin kuin arvon mammelit haluaa

 

[kahden pienen äiti]

Ihan samaa ihmetellyt! Meillä myös suunnitellaan eläkepäiviä yms vaikka itselläni ikä alle 30v. Tiedän kuitenkin jo monta pariskuntaa,joiden avioliitto kestänyt vain pari-kolme vuotta. Meillä on 5v avioliittoa takana ja sen aikana kolme lasta, ja tuskin enempää lapsia tulee, ei omalle ei vieraalle miehelle. Ja ei meillä ei petetä,koska se on sitten kerrasta poikki.

 

["mie"]

Kun nykyisin liian monet ihmiset ajattelevat esim. lastentekemisen sellaisena oikeutenaan, kun halutaan leikkiä perhettä niin lapsi tehdään pahimmassa tapauksessa korjaamaan huonoa suhdetta. Tehdään lapsia ihmisen kanssa jota ei aidosti rakasta ja josta jopa ajatellaan tuolleen että on väliaikainen liitto. Eron jälkeen biletetään haku päällä ja lyöttäydytään nopeasti uuden kullan kanssa yhteen ja homma jatkuu, jopa niin että on viisi lasta kolmelle eri ihmiselle, tai enemmän!

Väkivalta, päihteet ja pettäminen ovat asia erikseen, mutta liitot kariutuu monesti ratkaistavissa oleviin ongelmiin ja alun alkaenkin suhde ja perhe on perustettu liian heppoisin perustein, ilman todellisia syviä tunteita. Aiheuttaa taatusti ongelmia ajan saatossa.

Kyllä se lapsiin vaikuttaa ja kyllä se antaa tietyn, hankalan vaikutelman myös siitä monen kanssa pariutuneesta ihmisestä. Lapsia viskotaan, heistä taistellaan oikeudessa ja heidän tunteistaan vähät välitetään kun oma hyvinvointi ja mielipide on ratkaiseva. Mitäpä luulevat nämä äidit ja isät, mitä lapsi ajattelee sitten kun alkaa tilanteita tajuta?

Sitten se, ettei ihmiset kestä arkea. Ei se ole aina yhtä ruusuilla tanssimista, pitää vain löytää onni hetkestä ja arjesta, pitää parisuhteesta huoli. Jokainen varmaan joskus tympääntyy ja haikailee vapauden ja muun perään vuosikymmenien saatossa, mutta eri asia on se, lähteekö jokaisen vietin ja tuntemuksen perään silloin kun se iskee. Pitkällinen ahdistus ja paha olo ovat merkkejä siitä ettei liitto ole hyvä, mutta kun tiedän tapauksia joissa ihminen lähtee kun ei just nyt ole niin kivaa, mutta jälkikäteen vasta tajuaa miten tyhmä on ollut. Ja mitä menettänyt.

Ja miltä tuntuu se tyhjä takki vanhana, katkeralta?

 

[totta kuin kirkon rotta]

Tunnevammaisuus on muotia.