Kerrotteko hoidoista tuttavapiirille?

Meillä on miehen kanssa ollut hieman erimielisyyttä asiasta kertomisesta. Minä haluaisin kertoa ystävilleni ja jutella lapsettomuushoidoista, mutta mies haluaa, ettemme puhu kenellekään mitään. Hän nippanappa suostui siihen, että keskustelen täällä nimettömänä hoidoista.

 

Hei.Oon huomannut että jotkut miehet jotenkin "häpeävät" kertoa asiasta. Poikkeuksia kin tietty on. Meillä ei ensin puhuttu edes miehen kanssa saati muiden näistä hoidoista, mutta hoitojen jatkuessa ja asioiden konkretisoitua meilläkin helpotti.Kuulin juuri että mieheni työpaikalla on työkaveri, joka on vastaavassa tilanteessa ja he on nyt keskenään keskustelleet asiasta, mikä on hyvä ,koska nut "raasu ukkoni" tietää ettei ole ainoa, kyllä se vertaistuki on todella tärkeä... mutta ennen kuin tähän on tultu, aikaa meni toista vuotta, ja ne oli raskaita vuosia jo pelkästään lapsettomuuden takia, joten tsemppiä sulle, tää palsta on auttanu mua paljon ,pura mieltäsi ainakin täällä :hug:

 

Me ollaan sovittu, että nyt jos joku (hävytön) kysyy lapsitilanteestamme, kerromme, että eipä luoja ole niitä enempää suonut kuin yhden. Tai että luonto päätti meidän lapsiluvun toistaiseksi yhteen. Tai, ollaan paljon harjoiteltu mutta käytäntö ei ole onnistuntu... \|O

 

\

Meillä on miehen kanssa ollut hieman erimielisyyttä asiasta kertomisesta. Minä haluaisin kertoa ystävilleni ja jutella lapsettomuushoidoista, mutta mies haluaa, ettemme puhu kenellekään mitään. Hän nippanappa suostui siihen, että keskustelen täällä nimettömänä hoidoista.

Mä olen kertonut melko avoimesti lähimmille ystävilleni ja huomannut, ettei niitä ystäviä sitten niin monta olekkaan. Olen saanut liian monta ajattelematonta ja loukkaavaa kommenttia ja päättänyt, etten puhu tästä enää kenellekään (paitsi täällä nimimerkin suojissa). Eräs "ystävä" järjestää kilpailun, kumpi onnistuu aikeissaan ensin!!

 

Olen kertonut omille "hyville" ystäville jotka ymmärtävät pitää oma tietonaan. Miehen suku ja ystävät eivät tiedä, enkä ole kertonut, haluan kunniottaa mieheni miehisyyttä, varsinkin kun meillä johtuu hänestä lapsettomuus.Maaseudulla kun vain tehdään lapsia ja poikia.Tosin lapsettomuudessa ei ole mitään hävettävää, olen huomannut että on tosi paljon pareja maallakin jotka saavat lapsensa hoidoilla.Ymmärrän täysin miehiä ja myös naisia jotka haluavat pitää asian salassa, koska se on kova paikka hyväksyä asia ja vielä kertoa muille miksi ei meille lapsia.

 

Me olemme mieheni kanssa päättäneet, että asiaa ei pimitetä mitenkään, muttei sitä sen kummemmin oteta puheeksikaan, jos joku ei kysy. Jos joku kysyy, niin sitten sanomme asian niin kuin se on. Itsestäni tuntuu ainakin siltä, että tämä on hyvä ratkaisu, sillä nyt ei tarvitse kierrellä ja kaarrella vastauksen kanssa. Sen lisäksi olen huono "valehtelemaan" - näkyy heti naamasta.

Jotenkin itse ajattelen, että tässä asiassa ei ole mitään hävettävää, vaan että jos jollekin asia on vaikea (siis joka kuulee, että hoidot käynnissä), niin se on sitten hänen probleemansa.

Tsemppiä likat! :wave:

 

Aluksi mieheni ei pitänyt siitä, että kerroin lähimmille ystävilleni. Vuosien kuluessa tein selväksi, että aion sanoa (melkein) kaikille kyselijöille, ettei lapsia noin vain tehdä.
(Viimeksi eilen yksi työkaveri suositteli minulle raskaaksi hankkiutumista, leikillään. Ei älynnyt, vaikka sanoin, ettei se ole aina niin helppoa. Jatkoi vain, että joskus se vaikuttaa liiankin helpolta. Sitten viimein lopetti, kun sanoin vielä, että meillä se ei todellakaan ole liian helppoa.)
Miehen vanhemmat tietävät, että haluaisimme enemmän lapsia (6v poika on). Eivät tiedä mitään hoidoista, mutta miehen veljet perheineen tietävät, koska olemme hyvin läheisiä heidän kanssaan. Minun vanhempani tietävät.
Meneillään olevasta IVF-hoidosta ei tiedä paljon kukaan, ongelmastamme kyllä. Olen kokenut tämän linjan hyväksi meille: ongelma on, mutta hoitotilanteesta en halua pitää lukua monelle, vaan surra sitä itse, ja tämän palstan kautta.
Mieheni lähin työkaveri, nainen, on itse käynyt hoitoja tuloksetta läpi. Yllättäen hän on ollut paremmin tilanteemme tasalla kuin minun pari työkaveria, jotka ongelmastamme tietävät. Miehen työkaveri tiesi punktio- ja siirtopäivät, minun työtoverini eivät.
Paras ystäväni on kätilö, joten hänen kanssaan puhun usein hoidollisesta puolestakin. Hän tiesi hoitoihin menosta, mutta ei vielä tiedä nega-tuloksesta. Siitä tuntuu olevan vaikea kertoa, ellei sattumalta muuten näe.
Pienentääkö lapsettomuus muilla ystäväpiiriä? Minulla ainakin vähentää monen lapsen äitien kanssa yhteydessä oloa. Jotenkin se lapsikatraan näkeminen aina koskee. Juuri tämän parhaan ystäväni kanssa puhuimme hänen odottaessaan toista lasta, että olisi ihanaa odottaa yhtä aikaa. No, hänellä on jo kolme muksua...

 

Kahdelle ystävälleni kerroin, omille tai mieheni vanhemmille emme ole kertoneet.

 

Meillä ei olla kerrottu miehen vanhemmille koska miehen äiti aikoinaa kysyi että milloin ollaan ajateltu tehdä lapsi ja vastasin siihen silloin, että sitten kun molemilla on hyvä työpaikka!
Mutta nyt tilanne on niin että miehellä on työpaikka mutta minulla ei ja tiedämme että miehen vanhemmat rupeisivat vaan "nalkuttamaan"..
Mutta omille hyville ystäville olen kertonut hoidoista ja mieheni on myös kertonut parhaimalle kaverille.
Ja lisäksi minun äitini on käynyt kanssani lääkärissä ja kaikissa tutkimuksissa koska miehellä on semmoin työ ettei pääse mukaan tutkimuksiin.
Suuri kiitos kuuluu äidilleni kaikesta, sillä hän on jaksanut tukea ja kannustaa minua tässä asiassa! :flower:

 

Minä puhun asioista niiden nimillä ihan siksi, että vältyttäisiin liioilta lapsi-uteluilta ja selän takana puhumisilta noin yleensäkin. Näin myös lähipiiri ymmärtää tilanteen eikä höyryä liikaa.