Kerronpa mitä meille meinasi käydä... näistä miesten jättämisistä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eräs tarina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eräs tarina

Vieras
Oltiin menty vajaa vuosi aikaisemmin naimisiin, olin raskaana viimeisilläni, asiat oli (muka) hyvin. Olin tosin ihmetellyt mieheni tavanomaista enempää ja salaisempaa kännykän käyttöä... mutta kaikki oli siis hyvin, mies vannoi rakastavansa minua ja seksiä/läheisyyttä oli. Yhtäkkiä, yksi ilta, menin ulos istumaan terassille, kun mies oli mennyt koiria viemään lenkille... istuin siinä terassilla pimeässä hiljaa ja kuulin kun mies lähestyy, puhuu puhelimeen ja kertoo siinä jollekin, että hän rakastaa ja pusi pusi, hyvää yötä. Siinä meinasi mennä jalat alta (jos en olisi jo istunut). Pomppasin ylös, mies huomasi ja lähti karkuun. Sain kiinni sisällä, aloimme "keskustelemaan" mikäs homman nimi on ja sain lopulta selville, että hän on "virtuaalipettänyt" minua puhelimessa ja netissä jonkun naisen kanssa lähes puoli vuotta. Ei koskaan tavanneet. Naisen kanssa keskusteltuani sain selville, että mies on väittänyt ettei ole naimisissa vaan suhteessa ja eroavansa pian minusta, koska olen on sekopää, joka ei anna seksiä eikä ole mitään yhteistä enää... Oltiin siis vasta menty naimisiin. :( Sanoi, ettei koskaan halunnut toisesta naisesta muuta kuin syvällistä juttuseuraa ja jotain fantasiajuttuja toteuttaa puhelimessa/netissä, mutta oli tosissaan miettinyt minusta eroamista ja jättämistä. Selitti ihan hölmöjäkin juttuja, esim. olevansa homo, vaikka niissä ei ollut mitään järkeä ja ei ne paikkaansa pidä. En tiedä mikä miestä vaivasi. Tästä alkoi pitkä prosessi, mietin eka että jätän miehen, maa lähti jalkojen alta, mies jo aneli takaisin ja lupasi ettei ikinä enää tee mitään vastaavaa... oli sekavaa. En kuitenkaan itsekään lopulta halunnut erota ja monen mutkan kautta saatiin selvitettyä tilanne ja ollaan edelleen naimisissa, jo 5 vuotta oltu. On lapsiakin. En tiedä onko tilanne korjaantunut täysin, mutta yhdessä ollaan ja kyllä mies sanoo, ettei koskaan jätä mua... ei voi elää ilman mua... mutta en usko, ettei koskaan... elän päivän kerrallaan. En tiedä mikä ihme miehiä vaivaa, jossain vaiheessa näyttävän sekoavan ja käyttäytyvän oudosti, mutta sitten järki taas palaa.
 
Valitettavasti jotkut miehet ovat tuollaisia "virtuaalisia" Myönnän että muistan kerran tutustuin
puhelinlinjalla mieheen jonka kanssa juteltiin, ei muuta.
Mies oli naimisissa, kaukana pohjoisessa. Muutama viikko puhuttiin, sitten se hyytyi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kassu:
Onko mies ollut sen arvoinen?
Siis tuon kaiken epavarmuuden ja paiva kerrallaan elamisen arvoinen?

Mielestäni on, sillä rakastan miestäni niin paljon, etten halua olla ilman ja yksin... lapsilla on hyvä olla rakastava isä ja lapset rakastavat isäänsä. En toki joka päivä ajattele, että huomenna mies jättää minut vaan elämme täysillä, mutta olen myös varautunut siihen, että ehkä joku päivä mies voi ilmoittaa, ettei enää jatka liittoamme... mutta kuitenkaan en usko siihen, olen vain varautunut siihen. Jos joku nyt ymmärtää mua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kassu:
Onko mies ollut sen arvoinen?
Siis tuon kaiken epavarmuuden ja paiva kerrallaan elamisen arvoinen?

Mielestäni on, sillä rakastan miestäni niin paljon, etten halua olla ilman ja yksin... lapsilla on hyvä olla rakastava isä ja lapset rakastavat isäänsä. En toki joka päivä ajattele, että huomenna mies jättää minut vaan elämme täysillä, mutta olen myös varautunut siihen, että ehkä joku päivä mies voi ilmoittaa, ettei enää jatka liittoamme... mutta kuitenkaan en usko siihen, olen vain varautunut siihen. Jos joku nyt ymmärtää mua...

Ymmarran hyvin mita tarkoitat.
Eihan mikaan parisuhde ole satavarma ja sinulla tuo juttu kummittelee kuitenkin.


 
Mä ymmärrän hyvin. Mulle on käynyt melkein samoin. Tosin mies petti myös oikeasti, joskin väärällä nimellä yms eli ei suunnitellut mitään pidempää ko. naisen kanssa, pelkkää seksiä ja seikkailua haki. Mieheni aloittaessa suhteen olin juuri tullut raskaaksi (esikoinen), ihan suunnitellusti ja molempien halusta. Suhde tuli minulle ilmi vasta lähes kahden vuoden kuluttua, jolloin odotin jo toista lastamme.
Nyt on kaksi vuotta kulunut, olemme edelleen yhdessä. Kävimme pariterapiassa ja mies vannoo ettei koskaan tekisi samaa uudelleen. Vaikka tapaus on perinpohjin käsitelty ja olen antanut anteeksi, en koskaan voi unohtaa. En luota sataprosenttisesti mieheeni, en nyt enkä ehkä koskaan. En tiedä luottaisinko kehenkään mieheen enää.
Mutta meillä on nyt hyvä yhdessä ja mieheni on hyvä isä.
 

Yhteistyössä