kerronko seksuaalisesta hyväksikäytöstä?

[ahistaa]

Ahistaa vielä vaikka tuosta on nyt muutama kuukausi.
Mulla on yks tyyppi jonka kans on vähän säpinää ja ihastusta, mutta mua mietityttää uskallanko mä sanoa sille, että mitä mulle on tapahtunut.
tulee sellanen olo, että jos se alkaa sitten halveksia tai jotain.
Ehkä on parempi olla puhumatta vai mitä mieltä ootte?
Jos joku mies lukee tän niin voitko kertoo mitä ajattelisit jos tyttökaveris kertois tulleensa raiskatuks ennen sitä kun tapas sut?

 

[kkkkkkk]

En mä ainakaan ole ikinä kertonut kenellekään. Olin silloin n.8-v kun se alkoi. En halua että ne tapahtumat määrittävät minua.

 

["Piika-äiti"]

Tapahtumat ovat sinua, sinussa ja niiden varjot kummittelevat kuitenkin parisuhteesi yllä.
Reilua olisi kertoa niin miehellä olisi edes mahdollisuus ymmärtää sinua ja näitä joskus esille tulevia tuntemuksiasi.

Toivoisitko muuten itse saavasi tietää jos miehesi olisi hyväksikäytetty?

 

[asiak]

Kyl mä jossain vaiheessa kertoisin.. Ja kertoisin jo nyt jos se tapahtuma vaikuttaa sinun seksielämään!!

Jos suhde jatkuu ni joskus se tulee kuitenki ilmi ja jos suhde on vahva voi tästäkin asiasta puhu.. jos ei voi ni kannattaa miettiä et miksi ei

 

[mä kerroin]

Aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa aika nuorena. Minut oli raiskattu muutama vuosi ennen mieheni tapaamista ja kun olimme seurustelleet jo aika tovin, alkoi koskettelut ja seksiasiat tulla suhteessamme ajankohtaiseksi. Olin hyvin varautunut ja peloissanikin tavallaan asian suhteen, vaikka luotinkin seurustelukumppaniini. Kerroin tapahtuneesta hänelle ja hän suhtautui erittäin hyvin. Hän sanoi myös olevansa tyytyväinen, että kerroin, koska näin hänkin pystyi suhtautumaan minun tietynlaiseen varautuneisuuteeni eri tavalla.

Eli kertominen osoittautui meidän kohdallamme hyväksi asiaksi enkä koe, että se olisi määritellyt minua ihmisenä sen kummemmin.

 

["Myy"]

Jos se vaikuttaa siihen kuinka suhtaudut uuteen kumppaniisi, niin voisi olla hyvä hänen tietää asiasta. Jos asialla ei ole suoraan enää vaikutusta teidän suhteeseenne, niin ehkä odottelisin hieman. Riippuu täysin sinusta ja kumppanistasi milloin on sopiva aika siitä kertoa. Jos suhteestanne tulee vakava, niin voitko silloin rajata siitä ulkopuolelle itseesi syvästi vaikuttanutta kokemusta? Parisuteessa kuitenkin tutustutaan toisiinsa ja jaetaan elämä, hyvät ja huonot asiat.

Missä vaiheessa kertomatta jättäminen tuntuu salailemiselta? En itse ainakaan haluasi pitää vakavassa suhteessa salaisuuksia omaan elämääni liittyen. Tällaisia asioita en kuitenkaan aivan rutiinin omaisesti menisi kenelle tahansa kertomaan.

 

[kkkkkkkk]

Ehkä mä joskus avaudun asiasta, kunhan tekijä kuolee. Psyykkeni ei kestä käydä selvittelemään asiaa minkään tahon kanssa. Niinhän siinä väistämättä kävisi jos suuni avaisin. Tekijä on siis ns. lähisukulaiseni. Kamalaa.

 

[kertonut olen aina]

Minut on raiskattu ja se vaikuttaa seksuaalisuuteeni ajoittain. En koskaan ole harrastanut yhden yön suhteita.
Olen kertonut tapaamilleni miehille miksi en pysty seksiin heidän kanssaan ja osa on ymmärtänyt osa ei.
Nyt olen naimisissa hellän ja kiltin miehen kanssa.
Kerro vain taustastasi, näetpähän millainen empatiakyky miehelläsi on. Jos sivuuttaa asian noin vain, niin ei ole kovin empaattinen, joten kannattaa etsiä toinen joka hieman enemmän ymmärtää toisia ihmisiä, eikä ajattele vain omaa napaansa..

 

[......]

Mä olen seurustellut 4 kertaa vakavasti ja kahdelle kerroin hyväksikäytöstä. Olen sitä mieltä ettei olisi kannattanut kertoa. Myös psykiatrilla käynti ja asiasta keskustelu vain pahensivat asiaa eli mielestäni paras on vain unohtaa. Jatkaa vaan eteenpäin. On niin paljon muitakin asioita elämässä mitä "vakavaa" sattunut että tuo on vain neula heinäsuovassa.

 

[vihastunut]

Minun nykyinen kumppanini sai toista kautta kuulla hyväksikäyttötaustastani. Suoraan sanoen ärsyttää poskettomasti tuo miten hän on sen jälkeen kohdellut minua "silkkihansikkain", muistuttaa asiasta säälien. Tahtoisin viedä tämän mukanani hautaan ilman, että kukaan enää koskaan muistuttaa siitä. Itse en kertoisi siitä ikinä.

 

["aloittaja"]

Kiitos kommenteista. Pitää siis vaan kuulostella itseään tässä asiassa...
Tällä hetkellä tuntuu että jollekin pitäis puhua, mut ehkä se ei ole tuo ketä tapailen (ainakaan tässä vaiheessa). Kai se on mentävä käymään mielenterveystoimistossa tai jossain.

 

[Tepadj]

Itse olen kertonut miehelleni, ymmärtää vähän paremmin sitten mun kaikenmaailman pakkoneurooseja sunmuita