Kerron millaista elämäni on...mihin tästä jatkaa

[kuihtunut kukka]

Olen avomieheni kanssa ollut yhdessä kohta 10 vuotta. Täytän pian 25v. Meillä yksi 4v. lapsi. Olen itse erittäin tekevä ihminen. Tykkään reissata ja tehdä asioita lonkalta. Mies taas on niin kotihiiri ja hyppy tuntemattomaan on hänelle kuin hyppy kuolemaan. Kaikki pitää olla niin laskelmoitua ja suunniteltua. En saa häntä edes kauniina kesäpäivänä lähteä retkelle vähän pidemmälle.
Tunteeni ovat pikku hiljaa kuolemassa häntä kohtaan ja monta kertaa olen puhunutkin erosta. mies on vain niin sokea todellisuudelle tai sittenliian optimistinen. Sanoo vain aina että ei meillä nyt niin pahasti mene ja jotenkin sitä on sitten jaksanut taas vähän aikaa.
Lapsi on myös todella suuri syy miksi tässä vielä olen. Jos häntä ei olisi niin suhteemme olisi ollut jo ohi kaun sitten. Monesti mieheni kosketuskin puistattaa minua.
Tapasin nyt sitten tässä muutama kuukausi sitten toisen miehen ja päädyimme sänkyyn. Minusta on varmaan tullut jo niin kuollut ja tyhjä sisältä etten edes pode huonoa omatuntoa siitä. Kävin tämän miehen kanssa sen jälkeen ulkonakin ja näimme vielä viime viikolla kerran jolloin olimme taas sängyssä. Pistin sille tosin stopin kun en minä tällaista elämää halua.
Nyt sitten tuntuu että jotain ratkaisuja olisi pakko tehdä. Kaikki, jopa mieheni odottaa meidän ostavan talon ja menevän naimisiin. Sen jälkeen en varmaan ainakaan ikinä pääsisi pois.
Mieheni ei tiedä kuinka paljon oikeasti kärsin tässä suhteessa ja jotenkin tuntuu etten haluisi rikkoa perhettä. Eikä lapsikaan kärsi meidän huonosta suhteesta kun eihän meillä mene huonosti ulkopuolelta katsottuna...vain minun silmistäni.
Pystyykö sitä elämään vain toisten mieliksi ja kärsiä itse sisällä?

 

[Non compos mentis]

Jos teillä on ollut hyvät kymmenen vuotta, on sekin jo hyvä saavutus. On mieletöntä odottaa, että yksi ainoa ihminen voi tyydyttää suurimman osan fyysisistä ja henkisistä tarpeista 60 vuoden ajan. Mutta ehkä 2-4 ihmistä pystyvät siihen. Sarja-avioliitot.

 

[kiki]

meillä on vain yksi elämä elettävänä...

 

[noh]

Entäs jos lakkaat odottamasta sitä, että teet miehen kanssa yhdessä juttuja vaan teet niitä ihan itseksesi lapsen kanssa ja annat sen ukon nyhjätä kotona? Jospa se jossain vaiheessa ymmärtäisi lähteä mukaan...

 

[Vieras]

Mä en tuhlais elämääni tuolaiseen kaverisuhteeseen. Meillä on kuitenkin vain 1 elämä ja se kannattaa viettää nauttien.

 

[Vileda]

Ihmisellä on vain yksi elämä eikä sitä kannata uhrata toisen mieliksi.

 

[ap]

Jotenkin vaan tuntuu että ainut keino millä suhteesta pääsisin irti olisi vain etsiä oma asunto ja muuttaa siihen. Sen jälkeen kertoa miehelle että nyt sitten erottiin. Kun ei tämä ainakaan toimi että sanon että erotaan ja mies puhuu minut ympäri. Tuntuisi vaan jotenkin julmalta.

 

[nii]

Jotenkin vaan tuntuu että ainut keino millä suhteesta pääsisin irti olisi vain etsiä oma asunto ja muuttaa siihen. Sen jälkeen kertoa miehelle että nyt sitten erottiin. Kun ei tämä ainakaan toimi että sanon että erotaan ja mies puhuu minut ympäri. Tuntuisi vaan jotenkin julmalta.

no joo, olis kyl erittäin kylmä liike. Jos et saa pidettyy sanaas siinä tai siis päätäs et haluut erota, ni puhuuhan se sut sieltä kämpästäki ympäri, selvä se. Ehkä sit et oo valmis eroon. Mut se on hankala tilanne, ku toinen ei haluu erota ja toinen tahtoo.