Kerroin täällä eilen illalla syöpäpaniikistani

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Sain yhdestä luomesta itselleni hirveän paniikin, vaikka tiedän hyvin että se luomi on ollut tuollainen aina. Silti panikoiduin.

Nyt aamulla sitten meinasin jo jatkaa sitä paniikkia. Menin kuitenkin ja katselin uudelleen niitä luomien kuvia netissä ja luin niitä tekstejä. Sitten tutkin tarkkaan useampia muitakin luomiani ja totesin, että jos nyt tahtoisin niin saisin niistä halutessani paniikin ihan mistä tahansa. Se jotenkin rauhoitti. Tuskin minulla sentään melanoomaa on 10 luomessa. :)

Järkeistäminen minulla yleensä aina auttaakin, mutta siihen alkupaniikkiin ei sitä järkeä saa mukaan, vaikka miten takoisi.
 
vieras minäkin
"Ihana" että on muitakin jotka keksivät itselleen tauteja.
Mulla on ihan sama vika, vähänki kolottaa niin het: onko mulla syöpä!
Ja kun tarkemmin asiaa pohdiskelen ja tutkistelen niin huomaan että tuskin sentään.
Mutta mulla ainakin vaatii aina sen tarkemman pohdiskelun et pääsen pelosta eroon.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras minäkin:
"Ihana" että on muitakin jotka keksivät itselleen tauteja.
Mulla on ihan sama vika, vähänki kolottaa niin het: onko mulla syöpä!
Ja kun tarkemmin asiaa pohdiskelen ja tutkistelen niin huomaan että tuskin sentään.
Mutta mulla ainakin vaatii aina sen tarkemman pohdiskelun et pääsen pelosta eroon.
Joo mulla vaihtelee. Joskus siis riittää vähempi pohdiskelu, mutta toisinaan sitten taas enemmän. Meillä on 5v, 3v ja 2kk lapset ja tuon kuopuksen koko alkuraskaus meni syöpäpaniikissa. Ensin ihosyöpä ja sitten rintasyöpä. Se rintasyöpä etenkin vaati pohtimista. Sitten eräs nettiystävä sanoi minulle yhden lauseen, joka poisti kertalaakista koko pelon. Se oli uskomatonta. Silloin auttoi se. :)

Toi ihosyöpä on ollut mulla lapsesta asti suuri pelonaihe. Näin aikuisena se pelko on vain erilaista, kun on tämä netti mitä tutkia. Lapsena se oli vain sellaista selittämätöntä pelkoa enkä siis tiennyt niistä oireista mitään.
 
vieras minäkin
Mulla taas se pelko oli ensin mahassa vaan nyt se on siirtynyt luusyöväksi, ku mulla on semmonen hämy patti vasemman nilkan yläpuolella ja tuo kinttu on ollu pitemmän aikaa kipeänä.
se patti on kuvattu ja siitä on röntgenlääkäri meinannu et rustoa ois, mut että kotrolli 6kk päästä eli marras-joulukuulla niin kaippa mun pitää panikoida sinne asti sit tuota ku en osaa hellittääkään.

Tiedän kyllä että kinttukivut voi johtua myös siitä et olen vasta alottanu liikkumisen kunnolla 4v, 2v ja 1v lasten synnytysten ja raskauksien jälkeen, mutta silti en voi itelleni mitään et aina välillä iskee paniikkiolo..
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras minäkin :
Mulla taas se pelko oli ensin mahassa vaan nyt se on siirtynyt luusyöväksi, ku mulla on semmonen hämy patti vasemman nilkan yläpuolella ja tuo kinttu on ollu pitemmän aikaa kipeänä.
se patti on kuvattu ja siitä on röntgenlääkäri meinannu et rustoa ois, mut että kotrolli 6kk päästä eli marras-joulukuulla niin kaippa mun pitää panikoida sinne asti sit tuota ku en osaa hellittääkään.

Tiedän kyllä että kinttukivut voi johtua myös siitä et olen vasta alottanu liikkumisen kunnolla 4v, 2v ja 1v lasten synnytysten ja raskauksien jälkeen, mutta silti en voi itelleni mitään et aina välillä iskee paniikkiolo..
Onko se patti sit isokin?

Tottahan on, että ihmisillä on enemmän ja vähemmän erilaisia nyppyjä ja patteja ja motteja ja suurin osa niistä on vaarattomia. Luulotautiselle vain ne kaikki ovat yleensä sitä syöpää ja vaikka ei mitään oiskaan niin sitä voi silti kuvitella. :(
 
vierasa minäkin
Ei se iso oo, ehkä kolmen nuppineulan päänkokoinen.
Ja kävin valittamassatuosta kintusta sit sen kuvaamisen jälkeen ku siinä on semmonen jäytävä kipu, ei mahodoton kipu, mutta kipu kumminkin, niin se lekuri pyöritteli tuota kinttua ja meinas ettei se voi olla hänen mielestään mitään vakavaa ku kärsii sillälailla pyöritellä.

Mutta hän vaikutti noviisilta, opinnotkin olivat kesken vielä ja hän heti alkuunsa arveli minun tulleen sen patin takia sinne uudelleen, vaikka kyse oli siitä et tuo jalka on ihan muualta kipeä kuin sen patin kohdalta.
se patti itsessään ei ole kipeä.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja ex-melanoomapotilas:
Jos luomi alkaa sinua Ap vielä vaivata, voithan poistattaa sen. Poistetut luomet tutkitaan aina ja sen jälkeen voit ainakin olla rauhallisin mielin.
Kerrotko miten sulla todettiin melanooma? Millainen luomi vai oliko se luomessa?
 
ex-melanoomapotilas
Joo, mulle melanooma kehittyi luomeen. Sellainen tavallinen ruskea luomi alkoi kasvaa ja muuttui tosi tummaksi. Luomea myös kihelmöi ja kuumotti ja nahka alkoi kuoriutua päältä pois. Eli ihan selvät merkit oli, mutta aika kauan vetkuttelin ennen kuin menin lääkäriin. Yleensä melanooma tulee terveeseen ihoon, luomen muuttuminen melanoomaksi on tietääkseni hyvin harvinaista.
 

Yhteistyössä