En osaa nimetä mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi aivan ylitse muiden- paitsi lasten syntymä, mutta sitä tunnetta en voi verrata mihinkään muuhun.
Mutta sellaisia pieniä ohikiitäviä täyden onnen tunteita tulee aina joskus. Sellasia, joissa kaikki, aivan kaikki, tuntuu juuri sillä hetkellä olevan hyvin. Sellaisia täydellisyyssekunteja, joita voi tulla keskellä arkea- silloin kun oivaltaa, miten paljon elämässään onkaan. Niitä hetkiä, jolloin sydän tuntuu täydeltä rakkaudesta. Yleensä sen saa aikaan lapset.
Yhtenä päivänä, minulle tuli ikävä sellaisia hetkiä, kun otti pihalla nukkunutta vauvaa sisälle.
Se tunne, että oli ensin saanut vauvan pihalle nukkumaan, oli, mutta monesti sitten se tunne, kjos vauva oli nukkunut hyvät unet ja heräsi.. oli vielä ihanampi. Tuli ikävä sitä vauvan tuoksua, sitä sellaista pakahduttavaa rakkauden tunnetta, jota tunsi sitä ihanalta tuoksuvaa nyyttiä makuupussista yms. kuoriessa. Sydän pakahtui tunteesta ja ( rinnat maidosta)
Rakastaa sitä isompiakin lapsiaan, tietenkin, mutta yhtä pakahduttavaa se ei aina perusarjessa ole.