Kerro joku arkinen omituisuus itsestäsi

Mä pistän aina miehen lähdettyä töihin napit korviin, musa täysille ja tanssin hullunlailla. Sen jälkeen siivoan ja olen koko päivän ihanan ällöttävän hyvällä tuulella. Jos sitä ei saa tehdä, olen vaan normi. Nyt se ei vaan onnistu.

 

Mä olen edelleen kuin pieni lapsi, en yksinkertaisesti malta kävellä paikasta toiseen, mun on pakko rynnätä täysillä.
Ryntäilen tässä 44neliön asunnossani ja se kuulemma näyttää aika koomiselta.
Toki ryntäilen myös muualla, mutta yritän hillitä sitä vähän oudompien ihmisten seurassa.

 

Mun arkinen omituisuus liittyy pyykkien ripustamiseen. Eli mulla on sellanen kokoon taitettava pyykkiteline ja kun pyykit laitetaan kuivumaan ensimmäinen vaate täytyy ripustaa pyykkitelineen keskimmäiselle narulle. Seuraava vaate siihen viereen ja kun ei enää samalle narulle mahdu siirrytään seuraavaan "yläpuolella" ja sen jälkeen seuraavaan "alapuolella", siis outoa mutta ei auta. Kaupassa en koskaan voi ottaa ensimmäistä tuotetta hyllyltä vaan siirtelen tavaroita ja otan taaempaa sen tuotteen jonka haluan.

 

En juo kahvia ja banaanit voin syödä vain jääkaappikylminä ja niiden täytyy olla vihertäviä.

 

Valitsen aamulla kahvikupin sen mukaan minkä väriset vaatteet mulla on (omistan paljon erivärisiä teemakuppeja).

 

Jotkut täällä tykkäsivät torstaista, minä taas inhoan keskiviikkoa ja
en tiedä mistä moinen tullut, ollut jo useamman vuoden tuo inho.

 

Mä kuljen usein arskat päässä, pilvisellä ja sateisellakin ilmalla.
Tää omituisuus kyllä juontaa juurensa siitä et mun silmät kipeytyy jos sää on tietyllä tavalla "terävä", pitkiä katseita sillä kyllä saa