Kerro ihanin tai kamalin äitienpäivämuistosi!

Millainen on ollut elämäsi ihanin äitienpäivä? Entä kamalin? Mikä päivästä teki hyvän tai ikävän? Jaa muistosi muiden Kaksplus-lehden lukijoiden kanssa: vastauksista kootaan Näin meillä -palsta toukokuun lehteen.

Saga Wiklund
editoiva toimittaja

 

Elämäni ihanin äitienpäivä oli 5v sitten. Minusta tuli äiti pienelle tytölle joka syntyi äitienpäiväaamuna. Voiko parempaa lahjaa pyytääkkään!

 

Kamalia vuosia oli ne ku anoppi eli..Oli aina vain yksi vaihtoehto ja se päivä piti viettää anoppilassa. :headwall: :headwall:

 

Tyttäremme oli syntynyt marraskuussa ja isi päätti ensimmäisenä äitienpäivänä kosia .Se oli herkkä heti ja ikimuistoinen.Toista kamalinta ei ole vielä ollut toivottavasti ei tulekaan.

 

mulla oli kamalin äitienpäivä viimeksi...Oltiin just muutettu vanhempaan ok-takoon jossa oli laattalattia.lapsi putos suoraan polviltaan takaraivo edellä siihen lattiaan!tuli kamala aivotärähdys!lähettii lääkäriin ,meinas menettää tajun.lääkäri totes ei onneks kallonmurtumaa...ainä pnä myös illalla lapsi löi huulensa pöydän kulmaan ja verta tuli suusta.Yhellä muksulla palo sormi ja isännällä putos imuri varpaille.hyvä kun ei murtunut varvas..ei kiitos enää tollasia äitienpäiviä ikimuistoiseksi jäi ...Ihania yleensä muuten olleet äitienpäivät!

 

kamalin äitienpäivä oli toissa vuonna, tästä syytän raskaushormoneita.
Kiukuttelin miehelle, koska en saanut aamiasta sänkyyn, enkä erityiskohtelua. Ja suurin suuttumuksen aihe oli, että mies vei minut syömään kaveriltaan ilmaiseksi saamallaan lahjakortilla. Olin aivan varma, ettei mies olisi vienyt syömään ollenkaan, jos ei olisi saanut tuota lahjakorttia.
Kuulema olisi kyllä vienyt, jälkeen päin ollaan naurettu mun turhasta kiukuttelulle, toivottavasti ei tule toista samanlaista!

 

Silloinen mieheni ja lasteni isä tuli umpihumalassa äitienpäivä-aamuna kotiin ravintolasta .
Kun itkin pahaa mieltä ja sitä ettei edes onnitellut ,tokais että hänellä on parempiakin paikkoja laittaa rahansa kuin johonkin kukkapuskaan.
Paras åitienpäivä oli viime vuonna kun nykyinen uusi mieheni kunnosti lipputangon äitienpäiväksi ja nosti suomenlipun salkoon.

 

Ihanin äitienpäivä oli kun toinen lapseni syntyi äitienpäivää edeltävänä torstaina ja äitienpäivänä pääsimme kotiin pienen kanssa.

 

Kaamein äitienpäiväni oli ensimmäinen äitienpäiväni. Reissuhommissa ollut mies ei ilmaantunut kotiin äitienpäiväksi, eikä häntä saanut kiinni kännykästäkään. Selvisihän se viikon päästä, että miehellä oli uusi nainen. Me jatkoimme vauvan kanssa elämää kahdestaan.

 

Ihanin äitienpäivä viime vuonna, kun mieheni oli kirjoittanut itse runon. Sitä yhdessä tavailtiin, niin esikoisemme (3v) meni ja alkoi haukkaamaan täytekakkua suoraan tarjottimelta. Siitä otettiin muutamia valokuviakin muistoksi. Ei voisi olla hauskempaa aamua.

 

Kamalimman äitienpäivän muistan lapsuudestani, jolloin koko porukalla sairastuimme vuosisadan mahatautiin....

Ihanin äitienpäivä oli toissavuonna, kun päätimme viettää äitienpäivät omalla perheellä vietettäviksi ja siis MINUN päivikseni. Toki käymme omia äitejämme tervehtimässä, mutta pääpaino on minulla , käymme syömässä ja nautimme päivästä ilman töitä.

 

Muistan kun olin varmaan jotain 13 vuotias..olin säästänyt monta kuukautta rahaa jotta saisin äidille ostettua jotain kivaa.Menin sitten kultaliikkeeseen ja löysin sieltä mielestäni aivan uskomattoman kaulakorun. Annoin sen sitten äidille ja äiti puolivillaisesti otti sen vastaan eikä ole pitänyt korua kertaakaan missään..en ole sen jälkeen äidille mitään ostanut.Vasta viimevuosina äiti on kysellyt että mitähän minä saan äitienpäivälahjaksi..olen ilmoittanu että et mitään kun mitään et osaa arvostaa.

 

Kamalin äitienpäiväni oli 12 vuotta sitten, 2 kk sen jälkeen, kun olin saanut tietää etten tule 100% varmasti koskaan saamaan omia, biologisia lapsia. Munasarjoistani 80% oli poistettu suurien kystien takia, ja jäljelle jäänyt munasarjakudos ei enää pystynyt tuottamaan ollenkaan estrogeenia-eikä siis myös munasolujakaan.

Ihanin äitienpäiväni tulee todennäköisesti olemaan tämän vuoden äitienpäivä- synnytän vähän ennen äitienpäivää luovutetulla munasolulla ja koeputkihedelmöityksellä alkunsa saaneen vauvelin, jota en vielä viime vuoden äitienpäivänäkään uskonut koskaan saavani.

Äitienpäivä oli minulle 12 pitkää vuotta surun juhla, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että se on muuttumassa ilon juhlaksi minullekin. :heart:

 

Ensimmäinen äitienpäiväni olisi ollut seuraavana päivänä. Olin pitkään lapseni isälle sanonut, että tämä on minulle TÄRKEÄ juhlapäivä.

Mies rupesi juopottelemaan ja suutuspäissäni pakkasin puolivuotiaan lapsen ja koirat autoon ja lähdin ajamaan 500 kilometriä ystäväni luokse. Aamuyöllä olin sitten perillä.
Mies kuulosti yllättyneeltä seuraavana päivänä kun soitti ja kyseli missä ollaan .

Valitettavasti tämäkään ei herättänyt miestä.

 

kamalin oli viime vuonna rv 26 syntyneet kaksoset taisteli hengestään teholla....
paras taitaa tulla tänä vuonna kaikki lapset terveinä kotona

 

Ihanin äitienpäivä oli kolme vuotta sitten. Jouduin olemaan koko päivän aamusta iltaan töissä ja harmittelin sitä miehelleni edellisenä päivänä. Yllätys oli iso kun kesken työpäivän minua tuli kollega hakemaan aulaan, sanoi että sinulle on vieraita. Ajattelin että joku entinen potilaani on tullut tervehtimään, mutta siellä seisoikin kaksi ihanaa poikaani kukkapuskan ja lahjojen kera odottamassa äitiä, isilläkin oli parhaat yllä. Pojat olivat väkertäneet äidille omatekoiset korut (suurimmat aarteeni!) jotka loppupäivän olivat sitkeästi päällä! Silloin kyllä tuli itku onnesta. Se äitienpäivä ei unohdu ikinä!

 

Kyllä se ihanin ja ainoa on varmasti ollu viimevuotinen kun vihdoinkin olin äiti ja mies+vauva toivat kahvin sänkyyn :heart:

 

+ r-testi tuli tehtyä 2004 äitienpäivänä ja siitä tuloksena nyt 4v. tytöntylleröinen. päätin tehdä testin jo sinä päivänä kun aavistin että tulosta voisi tulla vaikka menkat ei olleetkaan myöhässä kuin muutaman päivän. ja olihan se ihana kertoa miehelle sit et ensi äitienpäivänä mä sit tosiaan jo oonkin ehkä äiti!!

kamalin olikin sit se seuraava äitienpäivä kun en ollut moneen kuukauteen nukkunut lapsen takia ja olin aivan masentuneena ja luulin että elämäni on tästä lähtien aina yhtä he**ettiä!! tyttö itki yötä päivää ja mitä olisin tehnyt niin mikään ei auttanut ja jouduin olemaan todella paljon yksin lapsen kanssa ilman apua hoitoon mistään. no nyt on helpottanut ja nämä nykyiset äitienpäivät on ihania kun on jo toinenkin ihana tyttö siunaantunut perheeseen ja tekevät mulle päiväkodissa vuosi vuodelta ihanampia äitienpäivälahjoja!!

 

Vuosi sitten, kun olin raskaana viimeisellä kuulla, mieheni yllättäin kihlasi minut äitienpäivänä. Tänä vuonna odotan kukkia =)

 

Silloinen mieheni hehkutti jo viikkoa ennen äitienpäivää varanneensa jostain hienosta ravintolasta meille paikat. No, äitienpäivä tuli, ja vaistojeni mukaan en ravintolaan päässyt. Sen sijaan miehen vanhemmat olivat kyseisessä paikassa.
Valehteli mulle vaikka mitä tuosta asiasta. Lopulta mä vietin yksin lasteni kanssa päivän, mies oli kapakassa katsomassa urheilua...
ja sekin asia kääntyi minun syykseni, niinkuin moni muukin.
Kun erosimme, miehestä selvisikin sitten monia hyvin ikäviä asioita, oli valehdellut koko elämänsä minulle.

 

Ihanin äitienpäivä oli ihan ensimmäinen äitienpäiväni, jota vietettiin vajaa kaksiviikkoisen vauvan kanssa. Toinen ikimuistoinen äitienpäivä on, kun samainen lapsi lahjoitti ensimmäisen kerhossa tehdyn äitienpäivälahjan minulle.

 

...silloin, kun oma äitini kuoli.

 

En tiedä onko tämä nyt ihana vai kamala, mutta olin teini-ikäinen kun päätettiin pikkusiskoni kanssa leipoa äidille oikein kunnon kermakakku äitienpäivänä. Kakusta tuli PARAS IKINÄ, kermaa oli välissä ja päällä niin paljon ettei ole koskaan ollut ennen sitä eikä sen jälkeen. Mutta kun lähdin viemään kakkua tarjottimella kylmiöön, tarjottimen reuna otti ja kolahti ovenpieleen, sillä seurauksella että koko kermainen ihanuus oli nurin lattialla. Ensin nauratti, sitten itketti...

 

ikimuistoisin äitienpäivä oli joskus kun itse olin noin 6vuotias, sain isältä rahaa käydä ihan itse ostamassa ahonlaidasta jotain lahjaksi äidille. niinpä viisaana ostin äidille ison suklaalevyn sekä satukirjan culliverin matkat. ja äiti tykkäsi... kysyi että mistäs moiset lahjat keksin ja mitä hän niillä tekee... vastasin että minä voin syödä suklaan ja äiti voi lukea mulle sen satukirjan. äidillä sokeritauti joten ei voinut sitä suklaatakaan syödä ja tämän tiesin hyvin jo silloin! ovela minä. tämä on jäänyt mieliin molemmille.

samoin toinen äitienpäivä ehkä äidilleni kamalin, muutin äitienpäivänä pois kotoa lopullisesti kihlattuni kanssa yhteen. tämä on myös jäänyt molempien mieleen. ehkä se on kamalin.

 

Äitienpäivä kun olin raskaana. Olin käynyt vähän aikaisemmin oikeutta lapsen isää vastaan, sai 90 päiväsakkoa pahoinpitelystä. Oli erittäin nöyryyttävä oikeudenkäynti.

Äitienpäivänä sitten itkeskelin yksikseni makuuhuoneessa kun oltiin kuitenkin muutamaa kuukautta aikaisemmin jo puhuttu siitä päivästä, ja että lasketaanko minut jo äidiksi.